25.06.2015 järjesti Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys ry:n näyttelytoimikunta Match Show:n eli leikkimielisen koiranäyttelyn Palokassa Kodin Terran pihassa.
Pitkään jatkuneen sadejakson siivittämänä talkoolaiset saapuivat paikalle ja vettä tuli hieman, mutta sää kääntyi aurinkoiseksi ja suosi kisailijoita. Myös kanttiinissa oli iloinen tunnelma ja syömiset sekä juomiset tekivät kauppansa, sitä sai pikkurahalla.
Järjestäjänaiset olivat todella yllättyneitä, sillä osallistujia tuli odotettua enemmän yhteensä 127 osallistujaa, joista 10 oli Lapsi ja Koira kisaan osallistuneita.
Iso kiitos Match Show:n sponsoreille:
Kodin Terra, Jokke tuote, Rakennuspalvelu Pynnönen, Natumer, KiiltoClean, Kennel Soldalen’s, Kennel Springlove’s Suvi Vessari, Korpilahden Taksipalvelu Mika Pitkänen, Kirjapaino Kari .
Tuomarit: Jarkko Jaksola, Maija Lappalainen ja Suvi Vessari, sekä kehäsihteerit Tuula Häkkinen, Niina Niemispelto ja Virpi Enroth.
Lisäksi kiitos ihanat talkoolaiset Heli, Minna, Riitta, Ulla sekä valokuvaaja Sari Maarit Niskanen ja kuuluttaja Juha Huhtala.
punainen 1. Anu Koponen & Konsta, corgi pembroke
punainen 2. Iina Saikkonen & Mauno, bichon frisé
punainen 3. Maija Arkko & Stella, volpino italiano
punainen 4. Jaana Urpilainen & Toffe, lhasa apso
sininen 1. Tiina Nättinen & Elmeri, amerikancockerspanieli
sininen 2. Rosa Savolainen & Milo, shetlanninlammaskoira
sininen 3. Emmastiina Salmela & Junnu, kooikerhondje
sininen 4. Heini Kurtti & Taika, pieni karkeakarvainen portugalinpodenco
Isot pennut (yht. 25 kpl)
punainen 1. Aino Ronkainen & Maisa, labradorinnoutaja
punainen 2. Mari Minkkinen & Hukka, saksanpaimenkoira
punainen 3. Pilvi Hyttinen & Fea, australiankelpie
sininen 1. Kaisa Korvensalo & Ulpu, berninpaimenkoira
sininen 2. Elli Paananen & Oili, punainen irlanninsetteri
sininen 3. Elina Vasko & Körmy, rottweiler
sininen 4. Tiina Kierros & Isla, pitkäkarvainen collie
Pienet aikuiset (yht. 26 kpl)
punainen 1. Anu Heljävirta & Vallu, kääpiösnautseri
punainen 2. Minna Pollari & Kara, dreeveri
punainen 3. Suvi Lahtinen & Reino, havannankoira
punainen 4. Marita Hirsiaho & Maisa, staffordshirenbullterrieri
sininen 1. Hanne Lehtimäki & Sebastian, mittelspitz
sininen 2. Linda Liponen & Iivari, kääpiöpinseri
sininen 3. Anu Koponen & Kaapo, corgi pembroke
sininen 4. Vilma Tolvanen & Likka, brasilianterrieri
Isot aikuiset (yht. 52 kpl)
punainen 1. Marika Hämäläinen & Soni, irlanninsusikoira
punainen 2. Jenna Eklund & Ozku, labradorinnoutaja
punainen 3. Pilvi Hyttinen & Zin, lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira
punainen 4. Sari Tuovinen & Stella, dalmatiankoira
sininen 1. Anni Paatelainen & Hilma, dalmatiankoira
sininen 2. Tiina Havu & Iita, punainen irlanninsetteri
sininen 3. Hanna Silvennoinen & Unto, labradorinnoutaja
sininen 4. Mervi Aarrekangas-Paakkunainen & Helmi, valkoinenpaimenkoira
Kesän harrastuskausi on polkaistu jo monella saralla käyntiin vauhdikkaasti, vaikkei kesäisistä keleistä ole ollut juurikaan tietoa. No ehkä ne aurinkoiset kelit ovat vielä edessä, toivottavasti ainakin. Toisaalta koiraystävämme taitavat arvostaa näitä viileitä kelejä huomattavasti enemmän kuin helteitä.
Kesä on monellakin saralla sitä aktiivista harrastus- ja koekautta yhdistyksellämme. NOME-koekausi starttasi perinteisellä Surkeen WT-koe rupeamalla, jossa kisailtiin tänä vuonna ensimmäisen kerran kahtena peräkkäisenä päivänä. Yhteensä 100 starttia kahtena päivänä oli kova ponnistus tuomareilta ja talkoolaisilta, iso kiitos siitä heille! Myös taipparit ja alokasluokan B-koe, sekä pieni WT-koe sujuivat hyvin.
Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna päästään taas vepeilemään kokeen merkeissä. Kokeen seuraaminen on oivallinen tapa päästä kiinni lajiin kuin lajiin. Muutenkin VEPE-treenikausi alkaa olla kiihkeimmillään kun vedet lämpenevät.
Mejäilykin on päässyt käyntiin heti lumien sulettua, ja mukavasti väkeä osallistuikin niin paljon kaivatulle MEJÄ-kurssille. Yhdistyksen kokeet nuuskutellaan sitten MEJÄ:n puolella syksymmällä. Keski-Suomesta löytyy kuitenkin niitä odotellessa muiden yhdistysten kokeita koluttavaksi niitä haluaville.
Tokoilu on lajeista selkeästi se, mikä ei ole niin vuoden aika riippuvainen kuin muut yhdistyksemme ”aktiivilajit”. Toki sitäkin on päässyt nyt säiden salliessa harrastamaan ulkona hallin sijasta. Se on varmasti mukavaa niin koirillekin kuin ihmisillekin. Itse ainakin muistan aktiivisilta hevosharrasteajoilta, kuinka mukavaa oli keväällä pitkän talven jälkeen päästä taas treenaamaan ja kilpailemaan maneesista ulkokentille.
Vuoden ensimmäinen Match Show on myös juuri käsillä. Myös syksyn kansainvälisen koiranäyttelyn valmistelut ovat vauhdissa. Kesä taitaa olla myös näyttelyiden ”kulta-aikaa” kun niiden järjestäminen ei ole kiinni enää riittävän ison hallin löytymisestä.
Paljon on siis jo tapahtumia takana, mutta myös edessä. NOME-kokeeseen Uuraisille 18.-19.7. kaivataan vielä innokkaita talkoilijoita, sekä myös toiseen isoon 17.7. WT-kokeeseen Laukaaseen. B-kokeeseen talkoisiin voi ilmoittautua Tuijalle kanipallo@gmail.com ja WT-kokeeseen toiselle Tuijalle tuija.hukkanen@pp.inet.fi
Kaikille oikein mukavaa kesän jatkoa ja tsemppiä kesän harrastuskoitoksiin!
Koe- ja koulutustapahtuma Surkeenjärven matkailutilalla 14.-17.5.2015
Helatorstaina järjestetty Working Test on perinteisesti kuulunut Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen koekalenteriin. Tänä vuonna noutajatapahtumaa venytettiin siten, että myös perjantaina järjestettiin samoissa maisemissa toinen, kahden tuomarin WT. Lauantaina ja sunnuntaina koiramainen viikonloppu jatkui koulutuksilla.
Tämän vuoden ulkomaiseksi tuomariksi oli kutsuttu englantilainen Gordon Hodgson. Hän oli arvioimassa koiria molempien päivien kokeessa. Torstain kokeen kaksi muuta tuomaria olivat Matti Tenhunen ja Tomi Sarkkinen. Perjantain koe oli kahden tuomarin koe, jolloin toisena tuomarina toimi Mika Lappalainen.
Tulostaso molempien päivien kokeessa osoittautui korkeaksi ja ykköstuloksia tuli kohtuullisen suuri määrä.
Lauantaina 16.6. yhdistyksen jäsenille järjestetyn koulutuksen vetäjinä toimivat Tomi ja Gordon. Koulutusryhmät oli jaettu koirakkojen tasojen ja ohjaajien toivomusten mukaan. Aamupäivän aloittivat alokasluokan koirakot ja iltapäivällä jatkettiin koulutusta avoimen/voittajaluokan koirakoiden voimin.
Gordon halusi koulutuksessaan nostaa teemaksi niitä puutteita, joita oli havainnut parina edellisenä päivänä tuomaroidessaan yhdistyksen kokeita. Hän oli havainnut, että suuri osa koirista oli yliohjautuvia. Hänen sanojensa mukaan tällaisessa tilanteessa koirat eivät löydä riistoja, vaan ohjaajat löytävät ne. Erityisesti nuoria koiria koulutettaessa on ensisijaisen tärkeää, että koiralta ei tapeta luontaisia kykyjä löytää riistaa yliohjaamalla koiraa. Oikeassa metsästystilanteessa yliohjautuva koira ei tehokkaasti kykene löytämään haavakkoja, vaan se jää riippuvaiseksi ohjaajan sille antamista ohjeista.
Nuorille koirille tehtiin mm. lähihakutehtävä metsän sisään, jossa koiralle annettiin lupa metsästää. Nuorelle koiralle haluttiin antaa vapauksia käyttää nenäänsä damien löytämiseen. Damit piilotettiin peitteiseen maastoon, mutta koirat lähetettiin tuulen alle siten, että niillä oli hyvät mahdollisuudet saada haju dameista. Nuoret koirat päästettiin tekemään ”lennosta” lähihakua.
Kun vastaavaa harjoitusta tehtiin voittajaluokan koirilla, nosti Gordon pari huomiota ohjaajien toiminnasta:
Lähetys täytyy tehdä rauhallisesti. Ohjaavaa kättä ei saa heilutella koiran nenän tai pään vieressä.
Lue koiran kehonkieltä, jotta voit varmistua koiran olevan valmis menemään oikeaan suuntaan.
Anna eteenmeno-käsky ja pidä käsi paikallaan, kunnes koira on edennyt ohjaussuuntaan.
Älä puutu etenemiseen liian herkästi, jotta et sotke koiran ”rytmiä”.
Pysäytä koira tuulen oikealle puolen, ennen lähihakua. Pidä käsi selvästi ylhäällä, sormet levitettyinä, jotta annat koirallesi paremman mahdollisuuden nähdä merkin.
Tämä, kuten kaikkien koulutusten aina pitäisi loppua, päättyi sanoihin: ”Koulutuksessa saadut ohjeet ja vinkit eivät välttämättä toimi teidän koiralle. Poimi niistä ne palaset, jotka sopivat teille parhaiten ja jalosta niitä!”. Uskoakseni kaikki koulutuksessa olleet saivat vinkkejä ja vahvistuksia omille metodeilleen. Oli erittäin mielenkiintoista saada uusia vinkkejä treenaamiseen ja tutustua uudenlaisiin näkökulmiin.
Tomi Sarkkisen koulutus lauantaina 16.5.2015 AVO/VOI -ryhmä
Koulutus alkoi perusmarkkeerauksella. Heittäjä heitti damin noin 40 metrin päästä pellolle takaviistoon. Hieman koiria häiritsi pellolla olleet hajut, jotka olivat tulleet kahdesta edellisestä päivästä. Jouduttiin lähettämään uudelleen tai ottamaan koko markkeeraus uusiksi.
Seuraavaksi hieman vinoon linja ojan lähellä olevan kuusen lähelle, dami oli laitettu koirilta salaa sinne. Matkaa oli noin 20 metriä. Tarkoitus oli, että koira saadaan sinne suoraan, huolimatta suunnilleen samaan suuntaan tulleesta markkeerausheitosta, joka jälleen häiritsi osan koirien suorittamista. Osa koirista pinkoikin suoraan kohti markkeerauspaikkaa. Jos koira pysähtyi pillistä, sen pystyi kääntämään oikealle kuusen juurelle. Siellä jälleen oja ja vieressä oleva tie häiritsi koiria ja niinpä osa koirista suunnisti tielle tai alkoi juoksennella ojassa hajujen perässä. Koira oli hyvä pysäyttää ojan/kuusen äärellä ja antaa sitten vasta lähihakupillitys, jolloin koira ei jätä aluetta niin nopeasti. Pienessä kulmassa olevat markkeeraus- ja linjatehtävä on hyvä opettaa koiralle, kun ollaan avo/voi -tasolla.
Sitten teimme pysäytys- ja taakselähetystehtävän. Pellon toiseen laitaan risupuskan eteen jätettiin dami koiran nähden. Sitten siirryttiin seuraamalla kohti pellon toista laitaa. Kun päästiin noin puoleen väliin, tuli markkeerausheitto vastapuolelle pellon toista laitaa. Se jää muistiin. Sitten käännyttiin ympäri ja lähetettiin linjakäskyllä ensimmäiseksi jätettyä damia kohti. Koiran ollessa noin 10-20 metrin päässä ohjaajasta (riippuen koiran pillikuuliaisuuden tasosta, pystyi koiran päästämään lähemmäksi damia), koira pysäytetään. Jos koira ei pysähdy, apuohjaaja nappaa damin pois, jotta koira ei saa palkkiota pillikäskyn rikkomisesta. Koira odottaa istuen ja ohjaaja lähtee kävelemään puolikaaren muotoisesti 180 astetta koiran toiselle puolelle noin 10 metriä kohti koiraa. Koira ja ohjaaja ovat suorassa linjassa pellon laitojen mukaan damien välissä. Sitten ohjaaja laittaa koiran taakselähetyskäskyllä muistimarkkeerausdamille. Jos koira osoittaa muistavansa damin, niin voi laittaa noutokäskyllä. Koira noutaa damin ohjaajalle. Jälleen seurataan hetken matkaa kohti toista laitaa ja samalla noudetun damin paikalle on laitettu uusi dami. Koira lähetetään uudelleen sinne nyt linjakäskyllä ja 10-20 m sisällä koira pysäytetään. Ohjaaja kiertää nyt koiran toiselle puolelle 180 astetta puolikaaressa noin 10 m koiraa kohti. Ja lähettää koiran taakse käskyllä damille.
Kyseisen tehtävään saa lisää häiriötä heittämällä jonnekin sivulle häiriömarkkeerauksen tai useammankin, jonka koiran voi antaa jossain vaiheessa hakea ohjaajan päätöksen mukaan. Myös sivusuuntia pystyy treenaamaan samalla tavalla, ohjaaja siirtyy vain 90 astetta kaaressa kohti koiraa ja lähettää koiran haluamaansa suuntaan. Halutessaan hän voi ottaa häiriömarkkeerauksen suoritusten välillä pois.
Walk up –tehtävässä heittäjä kulki toisella sivulla n. 50 metrin päässä. Perusheittoja, joita haettiin walk up –rivistöstä, missä oli neljä koirakkoa. Jos koira ei nähnyt heittoa, saattoi toinen pari ottaa heiton. Pellolla oli paljon hajuja ja heinä oli noin 5-10 cm korkeudeltaan. Pellossa oli myös korkeuseroja jonkin verran. Linjatehtäväosiossa oli motivoitu muistipaikka, josta haettiin aina välillä dameja.
Seuraavaksi teimme tehtävän jossa hyödynnettiin taakselähetystehtävän muistipaikkaa. Sinne jätettiin koirien tietämättä dameja. Siirryttiin noin 50 m ja lähetettiin koira sinne linjakäskyllä. Välissä oli hajuja walk up tehtävästä sekä edellisten päivien jäljiltä. Koiran on juostava linjakäskyllä suoraan niin kauan, kunnes annetaan pysäytys/lähihaku pillitys (yli vanhojen hajujen).
Teimme jälleen yhden muistipaikan koirille. Seuraavaksi teimme tehtävän, jossa ohjaaja ja koira seuraavat eteenpäin ja Tomi laittoi edessä kävellessä pallon salaa heinätuppaaseen ja ohjaajan tehtävänä oli muistaa sen paikka. Koira jätetään sitten istumaan ennen kyseistä paikkaa ja kutsutaan luokse. Kun koira on lähellä palloa, annetaan sille lähihakupillityskäsky. Jos koiraa kutsuu luokse ja antaa koiralle lähihakupillityskäskyn, pitäisi sen alkaa metsästää pienellä alueella tullessaan ohjaajaa kohti.
Seuraavaksi lähetettiin koira näiden kaikkien pallomuistipaikkojen yli markkeeraustehtävään. Koiran pitää juosta yli vanhojen hajujen (se saa tarkastaa ne kevyesti, mutta on jatkettava matkaa). Lopuksi lähetetään koira markkeerauspaikan ja edellisten muistipaikkojen yli kauimmaiselle muistipaikalle. Jos koira pysähtyy linjan keskelle haistelemaan, pysäytetään se ja laitetaan taaksekäskyllä eteenpäin.
Vesitehtävä suoritettiin pienellä lammella ja tarkoituksena oli saada koira tekemään linja yli lammen uiden toiselle puolelle lampea olevaan rinteeseen, jossa oli dami.
Aluksi koiralle heitettiin dami lammen toiselle laidalle veteen ja koira haki sen. Sitten se laitettiin linjalla sinne noin 5 m päästä maalta ja dami oli samassa paikassa. Koiran piti uida dami suussa takaisin eikä mennä maalta. Sitten mentiin lammen toiselle puolelle ja lähetetiin samassa linjassa olevaan rinteeseen damille.
Sitten jätettiin koira istumaan lammen toiselle rannalle vesilinjaan ja kutsuttiin koira luokse, lammen keskellä oli dami, jonka koira sai ottaa. Sen jälkeen koira lähetettiin suoraan 5 m päästä lammen rannasta lammen yli rinteeseen olevalle damille. Tämä tehtävä tuotti erinäisiä vaikeuksia koirille, jotka päättivät että maalta on mukavampi tulla lujempaa kuin veden kautta uiden. Tätä tehtävää on harjoiteltava pienissä osissa ja ne on sitten yhdistettävä, kun osiot ovat valmiit. Tässä voi käyttää apuohjaajaa, joka estää koiran tulemisen maan kautta seisomalla edessä tai jopa kahta apuohjaajaa molemmin puolin. Opeta siis jo pentukoiralle, että vesireitti on se paras ja ainoa reitti palautuksissa, jossa linja tai markkeeraustehtävä on vedessä. Koska sen minkä pentuna oppii kunnolla, ei se sitä ehkä kyseenalaista vanhempanakaan.
Erika Hankalin piti maaliskuussa yhdistyksemme kutsumana Taitavien Tassujen tiloissa koiran kehonhuoltoluennon. Tilaisuus oli suunnattu erityisesti vesipelastusta harrastaville, mutta toki muutkin asiasta kiinnostuneet olivat tervetulleita. Meitä oli paikalla noin 15 hlöä.
Koiran kehonhuollosta puhuttaessa mieleen ainakin itsellä tulevat ensimmäisenä hieronta, fysioterapia ja osteopatia. Erika aloitti luennon muistuttamalla meitä, että koiran kehonhuoltoon kuuluu paljon muutakin ja että nämä muut asiat itse asiassa ovat ratkaisevassa asemassa koiran hyvinvoinnin kannalta. Koiran kehonhuolto muodostuu siis kokonaisuudesta, johon kuuluvat mm. lepo, ravinto, liikunta, verryttely, jäähdyttely, mahdolliset lisäravinteet ja elinolosuhteet yleensä. Ainakaan minä en ole tullut ajatelleeksi, että esim. koiran liian pitkät kynnet voivat aiheuttaa asentovirhettä, jännityksiä ja sitä kautta koiralle lihasjumeja. Samoin kodin lattiamateriaaleilla on merkitystä, pannan valinnalla sekä useamman koiran taloudessa laumadynamiikalla.
Koiran ravinnon tulisi koostua rasvoista, proteiineista ja hiilihydraateista tässä nimenomaisessa järjestyksessä. Ravinnon tasapainoisuudesta ja sopivuudesta kertoo ehkä joillekin yllättäenkin jätös eli kakka. Kakan tulisi olla kierremäistä muodoltaan ja koostumukseltaan helposti pussiin kerättävää, ei löysää, mutta ei myöskään jauhomaista. Erika painotti koiran suoliston hyvinvoinnin tärkeyttä. Mikäli koira esim. toistuvasti pyrkii syömään jotakin erikoista kuten omaa tai toisten koirien ulosteita niin todennäköisesti suolistossa on joku häikkä. Minulle uutta kakkaa popsivien tollereiden omistajana oli se, että esim. kalsiumin puute saattaa olla kakansyönnin taustalla.
Vesi on vanhin voitehista. Koiran veden tarve on 0,5 dl/kg/vrk huomioiden liikunnan ja sääolosuhteiden vaikutus. Koiranomistajat pitävät jo hyvin vettä koiralleen saatavilla. Huomiota tulisi kiinnittää myös siihen että vesi vaihdetaan ainakin kaksi kertaa päivässä. Hanasta kannattaa laskea kunnolla vettä ennen kupin täyttämistä. Koiran vedenjuontia kannattaa seurata. Kuiva koira on Erikan mukaan kipeä koira. Toisaalta ylenpalttinen juominen voi viitata tiettyihin sairauksiin.
Liikunnalla on iso merkitys koiran hyvinvoinnille ikään, kokoon, rotuun tai harrastuslajiin katsomatta. Perusliikunnan olisi hyvä koostua vaihtelevissa maastoissa liikkumisesta. Koiran olisi myös hyvä saada toistuvia kokemuksia eri nopeuksilla liikkumisesta. Mikäli kestävyys on tavoitteena, suosi ravia. Erika korosti myös ravin kehoa huoltavaa vaikutusta. Vaikka kesäiset päällystetyt pyörätiet houkuttelevat, koiran kannalta olisi parempi hakeutua muulle joustavammalle alustalle. Lisäksi esille nousivat uinti sekä hiekkamontulla treenaamisen hyödyt.
Voidaan sanoa, että kaikissa koiraharrastuslajeissa koiran fysiikan tulee olla kunnossa. Parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi koiran fysiikan treenaamisen kannattaisi olla suunniteltua ja yksilöllistä. Verryttelyyn ennen suoritusta ja suoritukseen jälkeiseen jäähdyttelyyn kannattaa panostaa. Erika suositteli, että esim. vepetreeneissä koiraa tulisi lämmitellä ainakin 30 min ajan . Mikäli lämmittelyn jälkeen on ollut taukoa, kannattaisi verrytellä uudelleen noin 10 min. Koirilla käytettävät takit pitävät lihasten lämpöä yllä noin 10-15 min. Yksin takin avulla ei voi verrytellä, vain liike lämmittää. Vepesuorituksen jälkeen koirulainen kannattaisi kuivata heti, laittaa takki tai loimi päälle ja liikuttaa. Suorituksessa lihaksiin kertynyt maitohappo saadaan näin parhaalla mahdollisella tavalla poistumaan lihaksista. Koiran fyysistä kuormitusta voi myös säädellä tietoisesti ottamalla treeneissä koetilannetta lyhyempää tai pidempää uintisuoritusta tai vedättämällä kevyemmällä kuormalla olevaa venettä.
Treenien ja kilpailujen lomaan täytyisi mahtua myös riittävästi lepoa. Jokainen koira tarvitsee lepoa ja hyötyy siitä. Myös se ikiliikkuja aina valmis bordercollie jolta virta ei tunnu loppuvan koskaan. Erika huomautti kyllä siitä, että levon määritelmä voi olla koirilla erilainen. Esim. valjakkoa työkseen vetävällä huskyllä lepoa voi olla ”vain” kympin lenkki ilman valjakkoa. Itse totean, että meidän tollerit ottavat lepopäivän turhankin kirjaimellisesti.
Erika nosti esille myös lisäravinteiden mahdollisen tarpeen ja käytön. Etenkin kilpailukaudella ja kuuriluonteisesti harjoituskaudella. Lisäravinteita hankkiessa kannattaa ehdottomasti selvittää ainakin valmisteen käyttötarkoitus, vahvuus ja annostus. Mainitsen seuraavaksi joitakin esille nousseita valmisteita: magnesiumsitraatti, E-vitamiini, sinkki, C-vitamiini ja nivelvalmisteet.
Luennon lopuksi tutustuimme kuvia havainnoimalla siihen miten istumis-, ja makuuasennot paljastavat koiran kehossa olevia kireyksiä ja kipuja. Pyllyn päällä tai toisella kankulla istuminen, etutassujen samantasoisuus tai eritasoisuus ovat asioita, joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Samoin makuulla vaikkapa se, että kellahtaako kaveri aina toisella kankulleen tai ovatko etutassut samassa tasossa vai eivät. Paikalla olevien harjoituskoirien omistajat pääsivät näitä asioita kokeilemaan myös käytännössä. Myös seisoessa tassuja nostelemalla paljastui ainakin omalla koiralla merkittävä kevennys toisella takajalan puolella. Eräs harjoituskoira oli niin rento, että sen avulla Erika näytti muutamat perusvenytykset joita voi halutessaan koiralleen tehdä. Erika korosti, että koiraa venyteltäessä täytyy ehdottomasti tietää mitä tekee ja suorittaa liikkeet rauhallisesti ja koiran ehdoilla.
Lopuksi yhteenvetona luennon perusteella syntynyt oma käsitykseni koiran lihashuollosta. Minä itse pitelen avaimia käsissäni. Tärkeintä ovat jokapäiväiset asiat; tasapainoinen ja hyvälaatuinen ravinto, monipuolinen liikunta, lepo ja mahdollisimman stressittömät elinolosuhteet, sekä sopivasti treeniä joissa aina verryttely ja jäähdyttely hoidetaan kunnolla. Näiden tukena mahdollisuuksien mukaan säännöllinen vierailu joko koirahierojalla, fyssarilla tai ostepaatilla. Törmäyksien ja liukastumisten sattuessa heti yhteys johonkin edellä mainituista tai eläinlääkäriin tilanteesta riippuen.
Vauhdikasta, aurinkoista ja stressitöntä kesää kaikille!
Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys järjesti helmikuisena lauantaina 28.2.2015 kaikkien luokkien tokokokeen.
Mira Pollari ja kultainennoutaja Gladtail Whole Lotta Love
Koe järjestettiin lämpimässä sisähallissa. Koe herätti paljon kiinnostusta, ja ilmoittautuneita tulikin niin paljon, että pyysimme kokeeseen toisenkin tuomarin. Tuire Marjamäki tuomaroi avoimen ja erikoisvoittajaluokan, Mauri Pehkonen taas alokas- ja voittajaluokan.
Kokeessa nähtiin monenlaisia suorituksia ja monen rodun edustajia, mikä on aina mukavaa.
Paikkamakuu menossa – liikkurina Tuija Petäistö
Alemmissa luokissa tuli paljon 1-tuloksia ja hienoja pisteitä. Ylemmissä luokissa ei valitettavasti 1-tulosta saanut kukaan, mutta todella upeita liikkeitä sielläkin nähtiin. Päällimmäisenä mieleen jäin EVL-luokassa kisanneen australiankelpien mahtavat luoksetulon stopit, mikä kehonhallinta!
Maija Haltsonen ja labradorinnoutaja Highhut’s Bellatrix
Noutajatkin pääsivät esiintymään edukseen kokeessa. Alokkaassa nähtiin kaksi 1-tuloksen suoritusta tehnyttä noutajaa, Dina Rahkolan tolleri Lapintähti Yön-Ruusu sekä Päivi Sopasen labradorinnoutaja Strongline’s Cute Kiss. Avoimessa luokassa niin ikään kaksi noutajaa saavutti 1-tuloksen. Ne olivat Laura Mäkisen ohjaama tolleri Allways Happy Janita Jaguar ja Mira Pollarin kultainennoutaja Gladtail Whole Lotta Love, joka myös sai TK2-koulutustunnuksen. Ylemmissä luokissa nähtiin kivoja suorituksia kolmelta noutajalta: voittajassa Tiina Ruuskanen ja labradorinnoutaja Hietsun Ilmarinen, erikoisvoittajaluokassa Maija Haltsonen ja labradorinnoutaja Highhut’s Bellatrix sekä Tytti Hirvenlahti ja sileäkarvainen noutaja Gädjeyran’s Isjungfru.
Laura Mäkinen ja tolleri Allways Happy Janita Jaguar .Liikkurina Anu Lintula
Itse toimin kokeessa ensimmäistä kertaa koesihteerinä. Sihteerinä olo vaati paljon keskittymistä, mutta samalla saikin seurata kaikkien koirakoiden suorituksia ja nähdä minkälaisia pisteitä mistäkin suorituksesta saa. Kokeessa talkoilu on itselle erittäin hyödyllistä, saa kokemusta kisoista järjestäjän puolelta ja voi katsoa eri luokkien suorituksia ilman turhaa kisajännitystä. Mieltä lämmitti myös huomata, miten tokokokeet kiinnostavat ihmisiä. Tässäkin kokeessa katsojien aitio oli aivan täynnä ja hyvä pöhinä täytti koko kisapaikan.
Nähdään yhdistyksen seuraavassa kokeessa, joka pidetään Valorinteellä 8.8.2015!
Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen MEJÄ-toimikunta järjesti lajista kiinnostuneille aloitteleville harrastajille MEJÄ-kurssin 8.-15.4. Kurssi päätettiin aikaisempien vuosien malliin järjestää kaksiosaisena; ensin luentoilta ja myöhemmin jälkienteko ja jäljestys metsässä. Kurssille osallistui 12 koirakkoa, joista kymmenen oli noutajia, yksi lyhytkarvainen collie ja yksi shiba. Kurssilaisista suurimmalla osalla ei ollut aiempaa jäljestyskokemusta. Muutama kuitenkin oli jo ehtinyt kokeilla jälkientekoa itse ja yksi oli kokeessakin käynyt. Luento pidettiin kahden kouluttajan voimin Sepänkeskuksessa, missä kurssilaisille kerrottiin MEJÄ-kokeen kulusta ja säännöistä sekä lajin omatoimisesta harrastamisesta.
Viikko luentoillan jälkeen kokoonnuttiin uudelleen. Tällä kertaa tavattiin Vesangassa, josta Vesangan Erämiehet ry ystävällisesti oli luvannut metsää kurssilaisten käyttöön. Hieman oli vielä lunta maassa, mutta ei niin paljon, etteikö hyviä harjoitusjälkiä olisi pystynyt vetämään. Maasto oli muutenkin aloitteleville koirakoille sopiva. Tässä vaiheessa saatiin paikalle myös lisää kouluttajia ja yksi kouluttaja ottikin metsään mukaansa aina kaksi kurssilaista. Pareittain jäljet sitten tehtiin kuten kokeessakin; ensin suunnistettiin ja merkittiin jälki, ja toisella kierroksella veretettiin. Jäljet tehtiin avoimen luokan mallin mukaisesti, mutta koejäljen pituutta huomattavasti lyhyempinä versioina. Kun viimeisiä pareja odoteltiin metsästä, pääsivät odottelijat koirineen tutustumaan hirvensorkkiin. Reaktioita oli monenlaisia; osaa koirista vähän jännitti, jotkut pitivät sorkkaa välipalana ja osa innostui leikkimään sillä.
Kun kaikki olivat palanneet metsästä, kokoonnuttiin porukalla testaamaan koirien laukauksensietoa, ihan kuin oikeassa kokeessakin. Ensin kokeiltiin koirien reaktiota starttariin. Kukaan ei säikähtänyt ja päätettiin vielä ampua haulikollakin laukaus. Laukaus herätti lähinnä kiinnostusta, mikä on noutajille aika tyypillistä. Kokeessa laukauksensietoa testataan heti kokeen alussa ennen jälkien ajamista. Joskus ihmetellään sitä, miten tämä laukaus nyt liittyy jäljestämiseen ja miksi se on pakko tehdä. Laukauksensiedon testaamisen tarkoitus on selvittää koiran paukkuarkuus. Koska MEJÄ-kokeen tarkoitus on testata koiran kykyä jäljestää haavoittunutta riistaeläintä, on tärkeää, että koira sietää laukauksen, sillä tositilanteessa jäljestys saattaa hyvinkin päättyä kaadolla suoritettavaan laukaukseen. Kokeessa paukkuarka koira ei saisi jatkaa jäljelle. Laukauksien jälkeen suunnatiin jännän äärelle eli koirien kanssa jäljille. Ensin hirvensorkat käytiin jättämässä jäljen loppuun eli kaadolle ja sitten mentiin! Ainakin allekirjoittaneen mukana olleet koirat ohjaajineen selviytyivät jäljistään loistavasti. Oli ilo seurata innokkaita koiria työssä.
MEJÄ-toimikunta haluaa kiittää kurssilaisia ja kouluttajia osallistumisesta. Toivottavasti innostutte treenaamaan omatoimisesti koirienne kanssa ja näemme teitä esimerkiksi Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen järjestämissä MEJÄ-kokeissa elokuussa!
Kevät saapuu jo kovaa vauhtia ja koekaudet pääsevät kunnolla vauhtiin. TOKO kerkesikin jo ensimmäisenä
koekautensa korkkaamaan helmikuussa. Tulevana kesänä yhdistyksellä on tarjolla monenlaista tapahtumaa.
Yhdistyksen kokeet ja tapahtumat pyörivät vain talkooporukalla, joten innokkaita talkoolaisia kaivataan
jokaiseen tapahtumaan. Ilmottautua voit kokeiden vastaaville koetoimitsijoille. Oli kyseessä sitten täysin uusi tai jo tutuksi tullut laji, niin paljon mielenkiintoista nähtävää varmasti löytyy.
Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen kevätvuosikokous pidettiin 10.3.2015 Sepänkeskuksessa. Kokouksessa käytiin läpi yhdistyksen vuosi 2014 sekä palkittiin vuonna 2014 menestyneitä koiria. Tässä Damipostissa esitellään Vuoden Koira -palkinnon saaneet koirat.
Kokouksessa jaettiin myös yhdistyksen valiokuksat:
188. FI KVA Jummi-Jammin Kielikello ”Kike” om. Maija ja Mika Lappalainen
189. FI JVA Horseman’s Iceman ”Onni” om. Janne Saarikko
Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen joukkue menestyi 11.4.2015 hienosti Pirkan Dameissa sijoittuen yhdistysten sarjassa toiseksi.
Joukkueessa olivat:
Mika Lappalainen (vas.) ja Janos (Blackthorn Rock’n Roll), Tuija Aaltonen ja Nekku (Bell Oktave Bon Bon) sekä Jukka Rastas ja Ymir ( Lekking Clover Astro).
Kun SNJ:n puheenjohtaja Kirsi Launomaa viime syksynä kysyi minulta, voisimmeko me keskisuomalaiset ottaa hoitaaksemme keväällä pidettävien Lemmikkimessujen järjestelyt SNJ:n osalta, ajattelin, että huhhuijjaa! Aikamoinen urakka, noutajaesittelyn järjestäminen kahdeksi päiväksi ja ständillä edustaminen, sen kasaus ja purku…
Jotain viikkoja mietittyäni ja muutamien aktiivien kanssa jutusteltuani päätin sitten tarttua hommaan, enhän ollut koskaan aiemmin järjestänyt mitään tuollaista, pakkohan se on kaikkea kokeilla ainakin kerran.
Aloin kysellä eri noutajarotujen edustajia näytökseen mukaan ja ilokseni saimme kasaan tarvittavan määrän koiria. Kultaisista ja labradoreistakin saimme molempien linjojen edustajat mukaan. Lauantaille saimme jopa chessin, mikä ei ollut ihan itsestäänselvyys, niin vähän kyseisen rodun edustajia Keski-Suomessa majailee.
Näytöksen teemaksi tuli Monipuolinen Noutaja ja kyllähän se yleisölle tuli selväksi esityksen aikana, että noutajasta on moneksi, meillä oli agilitya, tokoa, flyballia ja tietenkin nomea, plus vähän myös kevennyksiä.
Ständillä vieraili molempina päivinä paljon varsinkin lapsiperheitä, joiden lapset tottakai halusivat rapsutella pehmeitä noutajia. Koirille tämä oli todella hyvä malttiharjoittelun ja siedätyksen paikka. Esimerkiksi oma nuori kultaiseni, jota olen pitänyt aina vähän ujona, nautti täysin palkein selällään makoillen lasten rapsuttelusta! Paljon oli myös noutajista kiinnostuneita aikuisia ja taisimmepa saada pari uutta jäsentäkin.
Viikonloppu oli todella onnistunut ja olen iloinen, että päätin ottaa homman hoitoon, oli varsin mukavaa puuhailla koirien ja samanhenkisten ystävien kanssa.
Suuren suuri kiitos kaikille mukana olleille, ilman teitä ei olisi hommat hoituneet niin kivuttomasti kuin nyt meni!
Uusi vuosi tuo tullessaan niin uusia kujeita kuin vanhaa hyväksi koettua toimintaakin. Toiminnallisesti uusi vuosi starttaa perustottelevaisuusilloilla. Yhdistykseltä on kovasti toivottu takaisin näitä viikkokoulutuksia ja pyrimme vastaamaan tähän toiveeseen, ainakin näin muuten vähemmän aktiivisella koulutus- ja koekaudella. Nämä koulutukset on tarkoitettu kaikille yhdistyksen jäsenille, jotka kokevat kaipaavansa lisätreeniä päivittäisissä perustottelevaisuusasioissa. Ikärajaa treeneihin ei ole, mutta rokotukset tulee olla kunnossa.
Myös koekausi starttaa nyt helmikuussa TOKO-kokeella. Muutoin koekausi keskittyy sulan maan aikaan, jolloin järjestämme niin MEJÄ-, VEPE- NOME- kuin WT-kokeitakin. Kaikkiin kokeisiin kaivataan innokkaita talkoilijoita. Talkoileminen on loistava mahdollisuus päästä tutustumaan lajiin kuin lajiin ja päästä mukaan mukavaan harrastusjoukkoon. Mikäli kiinnostuit talkoilemisesta, niin ota reippaasti yhteyttä toimikuntien vetäjiin, heiltä saat lisätietoa asiasta.
Nyt on hyvä siirtyä tietokoneen äärestä nauttimaan ulos kauniista kevätpäivistä. Vetäistä vaikka sukset jalkaan tai potkuri alle ja suunnata koiran kanssa jäälle. Muistakaan kuitenkin varoa heikkoja jäitä!
Oikein mukavaa kevättä ja kesän odottelua kaikille!
Vuosi lähestyy loppuaan ja toiveissa eläisi jopa mahdollisuus valkeasta joulusta. Koiran omistajan näkökulmasta lumi ja pakkanen tuovat mukavaa helpotusta siihen ainaisen mudan ja hiekan imurointiin. Ja tuohan se toki myös paljon valoa mukanaan ja itse huomaan suuntaavani myös metsään hämärällä kun se ei tunnu enää niin pimeälle.
Harrastustoiminta uinuu nyt talvella hieman talviunta, mutta toisaalta nyt on hyvää aikaa luoda pohjaa kohti ensi kesää ja koekautta. Toisaalta moni on löytänyt mukavasti vastapainoa kesän vepeilylle, nomeilulle tai mejäilylle esimerkiksi tokoilusta tai agilitystä, joita voi harrastaa hyvin ympäri vuoden. Nykyään jopa paljolti lämmitetyissä sisähalleissa. Luksusta sanoisin ☺ Toisaalta harrastusten moninainen kirjo kertoo myös siitä, että noutaja on todella monipuolinen harrastuskoira joka taipuu moneen lajiin.
Kulunut vuosi on ollut monella tapaa merkityksellinen yhdistyksen toiminnassa. VEPE-harrastus tekee kovaa nousua noutajaharrastajien keskuudessa ja tänä kesänä myös me järjestimme historiamme ensimmäisen Vepe-kokeen. Ensi kesänä sitten vepeillään taas aktiivisesti.
Toinen historiallinen hetki oli myös ensimmäisen noutajien A-kokeen järjestäminen lokakuussa Laukaan Valkolassa. Koe sai paljon kiitosta osakseen ja toivotaan, että myös jatkossa meillä on mahdollisuus järjestää näitä lämpimän riistan kokeita. Muutenkin koetoiminta nome puolella oli mukavan aktiivista.
TOKO:ssa saatiin hienosti PM-kultaa syksyllä. Todella hienoa, että saimme koottua joukkueen kasaan ja menetystä tuli näin hienosti noutajille. Mikä iloisinta joukkueessa tokoili neljä erirotuista noutajaa. TOKO-koe järjestettiin syksyllä ja muutenkin TOKO-toimikunta on järjestänyt paljon erilaista toimintaa.
MEJÄ-toimikunta on kokenut ”nuorennusleikkauksen”, kun pitkäaikaiset konkarit Tuula ja Margit ovat astuneet sivumpaan ja Emilia on ottanut MEJÄ-toimikunnan vastuulleen. Iso kiitos Tuulalle ja Margitille yhdistyksen MEJÄ-toiminnan vetämisestä! MEJÄ-kokeita järjestettiin kesän aikana kaksi ja niistä saatiin myös mukavasti menestystä noutajille. Jos olet kiinnostunut MEJÄ-harrastuksesta koirasi kanssa, ole reippaasti yhteydessä MEJÄ-toimikuntaan.
Näyttely-toimikunta järjesti tänä vuonna kaksi Match Showta, joista keväinen oli noutajakoira-päivän yhteydessä. Jyväskylän KV-koiranäyttely on myös edelleen tärkeä osa yhdistyksen toimintaa.
Uusi vuosi tekee tuloaan ja näyttää, että yhdistys järjestää hyvin aktiivista toimintaa myös ensi vuonna. Kaipaamme kuitenkin teiltä hyvät jäsenemme toiveita siitä minkälaista toimintaa te haluaisitte, että yhdistyksemme järjestäisi. Ideoista voi lähestyä minua puheenjohtaja@ksnoutajakoirayhdistys.net tai toimikuntien vetäjiä.
Oikein mukavaa joulua kaikille ja treeni-intoa vuodelle 2015
Marraskuun toisena viikonloppuna järjestettiin Jyväskylän Paviljongilla perinteinen Kansainvälinen Koiranäyttely.
Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys oli myös mukana yhtenä järjestävistä tahoista. Meidän vastuualueena oli niin kuin useana vuonna aikaisemmin sisätilojen puhtaanapito.
Olimme saaneet nipinnapin riittävästi porukkaa mukaan, KIITOS siitä kaikille teille ilmoittautuneille, joten saimme homman rullaamaan kunnialla läpi molempina päivinä. Ainakaan minun korviini ei ole kuulunut mitään negatiivista palautetta toiminnastamme.
Lauantaipäivä erosi hieman menneistä vuosista runsaiden oksenteluiden vuoksi, liekö johtui ikävästä myrkyttäjäepäilystä, joka toi hieman jännitettä viikonlopun toimintaan. Sunnuntaina ei ollut enää näitä ikäviä juttuja ja homma toimi omalla painollaan, ihan kuin viime vuosina muutenkin, sisäänkäynneillä kiirettä ja tiettyjen rotujen kehien lähettyvillä sotkuja enempi kuin muualla…
Molempina päivinä Paviljongin ravintola oli kokannut maittavan lounaan ja kahvia sekä voileipää oli tarjolla koko viikonlopun, eli nälkää ei tarvinnut nähdä missään vaiheessa. Shoppailuakin tuli ainakin allekirjoittaneen puolesta tehtyä ”ihan riittävästi”, mutta mitäpä sitä ei tekisi viihdyttääkseen omia koiria, jotka joutuivat koko päiväksi paitsioon mamman hääriessä näyttelytöissä 😉
Molempina päivinä arvottiin yksi ilmainen koe/koulutusmaksu ja arpaonni suosi Tutta Ojansuuta ja Anu Knuutista. Onnea heille!
Ensi vuonna meillä on taas kaksi näyttelyä peräkkäisinä päivinä, eli paljon koiria ja tiivistä tunnelmaa, silloin taas kaikki kynnellekykenevät mukaan vaan!
Se on niin hienoa, että meiltä löytyy edelleenkin vanhaa kunnon talkoohenkeä, se ei ole ihan itsestäänselvyys nykyaikana.
Vuoden 2014 Pohjoismaiden Mestaruuskilpailut pidettiin Norjassa lähellä Osloa Kjaernes Gård nimisessä paikassa 17.-19.10.2014. Kilpailu järjestettiin kaksipäiväisenä ja ennakko-tietojen mukaisesti Nome-B kokeena mocktrial tyyppisenä damikokeena.. Ensimmäisenä päivänä oli joukkuekilpailu, jossa ratkaistiin maiden välinen mestaruus. Seuraavana päivänä jatkettiin yksilökilpailulla, jossa on mukana edellisen päivän parhaat koirakot. Suomen noutajakoirajärjestön (SNJ) tuomaritoimikunta valitsi koirakot Suomea edustamaan vuoden 2014 WT-kokeiden tulosten perusteella. Joukkue koostui 5 kilpailevasta koirakosta:
Mika Lappalainen – lbu FI KVA Rushbrigg Norton (joukkueen kapteeni)
Tomi Sarkkinen – lbu C.I.T. FI KVA-FT FI KVA SE JCH SE JACH Blackthorn Bion
Pekka Tuomi – lbn FI KVA Mehtälammen Dixie
Tommy Jansson – lbu FI KVA SE JCH NM-13, NM-14 Eagle Owl’s Quirinius
Petteri Hirvonen – knu FI KVA Weljesten Geronimo Au
Suomen PM-joukkue 2014: Tommy Jansson ja Qs, Mika Lappalainen ja Tsoni, Tomi Sarkkinen ja Laslo, Petteri Hirvonen ja Gero, Pekka Tuomi ja Dixie
Manner-Suomesta lähdettiin kohti lentokenttää aamuyöllä ja Tommy matkusti jo edellisenä päivänä Ahvenanmaalta Tukholmaan. Perjantai aamuna pakkauduttiin Oslossa kahteen autoon enemmän ja vähemmän lennosta pää pyörällä olevien koiriemme kanssa. Sää jo enteili tulevaa, eli vettä tuli vaihtelevasti, mutta koko ajan. Matka sujui navigaattorin kanssa neuvotellen (se ei jostain syystä tunnistanut kohdeosoitettamme). Onneksi mukanamme oli nettiaddikti ja kännykkävirtuoosi Hirvonen, joka pistepaikansi kännykkänsä avulla meidät navigaattoriin sijoittaen ko.pisteen niin, että pääsimme muutaman sadan metrin päähän kohteesta.
Paikalle päästyämme majoittauduimme budjet-hotelliimme ja lähdimme etsimään itsellemme ruokaa ennen kuin menimme tutustumaan koirien kanssa maastoon. Ajelimme läheiseen kaupunkiin ja päädyimme Solveigin pizzeriaan. Siellä päivittelimme aikamme, että kyllä Norja on kallis maa, kun pizzoja valittiin. Tomi ja Pekka pistivät tilauksen sisään ja luonnollisesti valitsivat ison pizzan (medium, stor, extra stor). Myyjä otti tilauksen vastaan ja hävisi keittiöön. Me kolme sudennälkäistä Nome-miestä aloimme päivitellä, että johan oli oikein palvelualan ammattilainen – äijähän meni tekemään niitä kahta pizzaa, eikä ottanut meidän tilausta vastaan ollenkaan. ”Ikuisuuden” kuluttua mies palasi tiskille ja kysyi; oliko vielä jotain ? Tähän kohtalaisen närkästyneenä selvitimme, että meitä on vielä kolme tilaamatta ja haluttaisiin tilata ja sassiin. Mies muljautti silmiään ja alkoi ottaa tilausta vastaan. Kun hän kuuli Mikan tilauksen – jälleen suuri pizza, mies yritti selittää, että ymmärrättehän, että normaalisti suuri pizza on kolmelle henkilölle. Vaiensimme miehen nopeasti, että kyllä nyt pitää saada suuri pizza, kun kavereillakin on. Tommy säesti samalla tilauksella. Ilmeisesti Petteri haistoi jo jotain palaneen käryä asiassa, kun tyytyi medium-pizzaan. Noh, kun mies alkoi kantaa pizzoja esiin tajusimme, että joo kyseessä oli todellakin kolmen hengen pannupizza, eli tuli tilattua viidelle miehelle 14 hengen pizzat. Poistuessamme pizzeriasta huomasimme, että kyltissä mainostettiin kaupungin suurimpia pizzoja – no jaa ! Eipähän ollut illan ”Get together” tapahtumassa ahneita suomalaisia.
Suomalainen tuomarimme Tobina Nyman yhdessä kahden hengen faniryhmämme kanssa soittelivat meille pitkin perjantai päivää, ja kertoivat väliaikatietoja mihin navigoivat milloinkin. Tobinan piti olla ajoissa maastoa katsastamassa, mutta heidän sightseeing kesti niin kauan, että hämäriin meni… Hotellissamme alkuun ihmeteltiin, että voiko siellä todellakin olla kylmempää kuin ulkona, missä oli +3 astetta. Tarmokkaat tee-se-itse-miehet tutkivat kylmänä olevia pattereita siihen tapaan, että hotellinjohtaja tuli meille siitä ihan henkilökohtaisesti ”kiittelemään”. ”Handyman”-Tomi rauhoitti tilanteen näyttämällä, että ei näitä termostaatteja täysin tuhottu olla, ja asensi kätevästi termostaatin takaisin paikalleen. Loppuajan patterit lämmittivät niin, että saunaa ei sitten tarvittukaan. Mika harrasti myös oma-aloitteista toimintaa hotellissa la-illansuussa, kun likomärät fanimme eivät päässeet hotellihuoneisiinsa, kun koko paikka oli jostain syystä klo 17 aikaan kiinni ja henkilökunta kaikonnut. Takaovesta luikahtamalla tilanne saatiin hoitoon ja päästettiin niin suomalaisia kuin norjalaisiakin vieraita sisään, henkilökuntaa häiritsemättä.
Ja sitten itse kokeeseen…Tuomareina kokeessa toimivat Frank Hermansen (N), Sune Nilsson (S), Tobina Nyman (FI) ja Jon Andersen (DK).
Ylitoimitsija Magnus ja tuomarit
Varsinainen joukkuekilpailu pidettiin lauantaina kahdella testipaikalla, missä kussakin oli joka maasta yksi edustaja arvotussa järjestyksessä rivissä tekemässä testipaikan neljää osasuoritusta. Kaikki 4 koiraa tekivät ne rivissä paikkaa vaihtaen.
Ensimmäinen testipaikka sisälsi:
koiralle drive saarekkeessa, mihin koira ohjattiin kaksi kertaa hakemaan 2/4 dameista
koiralle ennen 1. koiran lähetystä tuli muistiin saarekkeen oikealle puolelle metsän reunaan 1-markkeeraus, jonka koira 2. sai noutaa 1. koiran tehtyä työnsä.
koiralle tuli kakkosmarkkeeraus linjaan saarekkeen vasemmalle puolelle 2. koiran palauttaessa damia.
koiralle tuli noin 90 astetta vasemmalle edellisistä ohjaus, missä pelto – tienylitys – pelto – metsänaukosta noin 20m sisään rinteeseen.
Toinen testi oli walk up, missä:
koiralle tuli kakkosmarkkeeraus metsän laitaan oikealle.
koiralle ohjaus pellon keskellä olevaan saarekkeeseen.
koiralle tuli ykkösmarkkeeraus ohjauslinjalle pellolle muistiin, noudettiin 4. koiran noudon jälkeen
koiralle tuli edellisen kohdan heiton jälkeen markkeeraus pellolta joko kaislikon yli veteen tai vetiseen kaislikkoon, miten nyt sattui heitto lähtemään.
Suomalaisittain todettiin, että tässä norjalaisessa B-kokeessa oli kovin tuttu WT kokeen tuntu, eikä mocktrial-olokaan tullut muuten kuin kakkososan markkeerausten erilaisuudesta – taustasta riippuen ensimmäinen kakkonen joko näkyi tai sitten ei, ja vesimarkkeeraus meni veteen asti, tai sitten ei. Sää kokeen aikana vaihteli pienestä tihkusateesta ihan kunnon sateeseen. Koirat tekivät hienosti hommia, ja niin tasaisesti ettei maiden välinen järjestys ollut ollenkaan selvä kokeen loputtua. Ainoastaan tiedettiin Ruotsin jäävän neljänneksi, koska heillä oli kaksi nollaantunutta suoritusta. Norjalla oli yksi ja Suomella Petterin Gerolla saama nolla (joka sinivalkoisinlasein katsottuna oli oikeusmurha).
Joukkuekisa päättyi lopulta Norjan voittoon, Suomi upeasti 2. Tanska 3. ja Ruotsi 4. Norjalla oli yksi 1-tulos, kaksi 2-tulosta ja yksi 3-tulos meidän Tomin 1-tulosta, Tommyn 2-tulosta ja Mikan sekä Pekan 3-tulosta vastaan. Pekallekin odoteltiin 2-tulosta, koska paria markkeeraustehtävässä auttamista lukuunottamatta Dixie teki hienosti töitä. Mika taas hämmensi pääosin erinomaista työtä tehneen Tsonin oudoilla lähetyksillään, mikä pilasi ohjaustehtävien alut. Iltaa kirkasti tietenkin Tomin ja Laslon upeasta työstään saama 1-tulos ja sitä kautta Laslon tulo sekä Norjan, että Pohjoismaiden käyttövalioksi. Mahtoikohan tätä auttaa Laslon juuri ennen starttia nauttima noin kahden normaalipizzan kokoinen ”pikkusnack”, minkä se oli löytänyt auton takapenkiltä pizzalaatikosta.
Pohjoismaiden käyttövaliopari
Juhlaillallinen nautittiin kylmän ja sateisen päivän jälkeen erittäin viihtyisässä maatilan kellariravintolassa. Ruoka oli todella maistuvaa ja tunnelma oli kaikin puolin lämmin ja nauru hersyi.
Finaali walkup-rivistö
Sunnuntaina jatkoivat lauantain 8 parasta koirakkoa, eli kolme 1-tuloksen saanutta ja 5
2-tuloksen saanutta – suomalaisista Tomi ja Laslo sekä Tommy ja Qs. Koe suoritettiin yhtäjaksoisena walk up tehtävänä, missä koko pellon kattava rivistö (yleisö rivissä mukana) eteni, ja rivistön vasemmalla ja oikealla puolella oli koko ajan kaksi suorittavaa koirakkoa muiden levätessä rivin keskellä. Tehtävät olivat ristiin pellon yli heitettyjä ykkösmarkkeerauksia tai pellonpoikkiohjauksia. Matkat eivät ohjauksissa olleet pitkiä, heitot tulivat pääosin lyhyelle sänkipellolle, ja vaihtelua tuli siitä, että sattuiko koira näkemään heittoa vai ei. Kaikki joutuivat joissain kohdissa auttamaan koiriaan. Tommy keskeytti kokeensa puolivälin tienoilla, kun huomasi koiransa hieman ontuvan. Tomi ja Laslo sen sijaan suorittivat kokeen upeasti ja varmasti loppuun asti. Yleisö näki kaikki noudot ja Tomi oli walk upin lopussa ainoa koira, jolla ei ollut tullut selviä kömmähdyksiä. Muina suosikkeina olivat edellisen päivän ykkösen saaneet kisan lopulta voittanut ruotsalainen Jenny Långström + Searover All In Duff ja norjalainen Kari Anne Lier Hansen + Visterwood Ynni Du . Mestaruudesta kamppailemaan Jennyn koiran kanssa kaikkien yllätykseksi ei valittukaan Tomia ja Lasloa vaan heikomman alun jälkeen loppua kohti koko ajan parantanut tanskalainen Tanja Thorsen + Swaine Nidian. Tanja tuli lopulta toiseksi ja kolmanneksi nousi katsojille hieman yllättäen norjalainen Helen G. Debuse + Labdom Roe ykköstuloksella. Tomi ja Laslo saivat lopulta 2-tuloksen, mikä jätti paljon kysymyksiä A-koemaisesti WT tyylisesti toteutetusta B-koemaisesti arvostellusta sunnuntaipäivästä.
PM1. Jenny Långström Ruotsi ja PM2. Tanja Thorsen Tanska
Kaiken kaikkiaan matka oli kuitenkin onnistunut ja uusia ystävyyssuhteita ja kontakteja on luotu. Järjestäjille pitää antaa suuret kiitokset ystävällisyydestä ja huomaavaisuudesta. Joukkueemme kiittää suuresti kaikkia teitä, jotka teitte edustusmatkastamme mahdollisen!
Kiitokset: Yhteistyötoimikunnalle ja sitä kautta kaikille sen rotujärjestöille; Golden Ring ry, Labradorinnoutajakerho ry, Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry, Kiharakerho ry, Novascotiannoutajat ry ja Chesapeakekerho ry.
Pääkaupunkiseudun Kultaisille, Etelä-Savon Noutajakoirayhdistykselle, Länsi-Pohjan Noutajakoirayhdistykselle, Mäntän Nuuskuille, Kaakon Noutajakoirayhdistykselle, Lahden Seudun Kultaisille, Keski-Suomen Noutajakoirayhdistykselle ja K-S Kennelpiirille, Suomen Metsästysnoutajille, Uudenmaan Noutajakoirayhdistykselle ja Ålands Retrieverföreningille.
