Avainsana: Koe

Artikkeli on julkaistu myös Nuusku 4/2014:ssa

Vuoden 2014 Pohjoismaiden Mestaruuskilpailut pidettiin Norjassa lähellä Osloa Kjaernes Gård nimisessä paikassa 17.-19.10.2014. Kilpailu järjestettiin kaksipäiväisenä ja ennakko-tietojen mukaisesti Nome-B kokeena mocktrial tyyppisenä damikokeena.. Ensimmäisenä päivänä oli joukkuekilpailu, jossa ratkaistiin maiden välinen mestaruus. Seuraavana päivänä jatkettiin yksilökilpailulla, jossa on mukana edellisen päivän parhaat koirakot. Suomen noutajakoirajärjestön (SNJ) tuomaritoimikunta valitsi koirakot Suomea edustamaan vuoden 2014 WT-kokeiden tulosten perusteella. Joukkue koostui 5 kilpailevasta koirakosta:

Mika Lappalainen – lbu FI KVA Rushbrigg Norton (joukkueen kapteeni)
Tomi Sarkkinen – lbu C.I.T. FI KVA-FT FI KVA SE JCH SE JACH Blackthorn Bion
Pekka Tuomi – lbn FI KVA Mehtälammen Dixie
Tommy Jansson – lbu FI KVA SE JCH NM-13, NM-14 Eagle Owl’s Quirinius
Petteri Hirvonen – knu FI KVA Weljesten Geronimo Au

Manner-Suomesta lähdettiin kohti lentokenttää aamuyöllä ja Tommy matkusti jo edellisenä päivänä Ahvenanmaalta Tukholmaan. Perjantai aamuna pakkauduttiin Oslossa kahteen autoon enemmän ja vähemmän lennosta pää pyörällä olevien koiriemme kanssa. Sää jo enteili tulevaa, eli vettä tuli vaihtelevasti, mutta koko ajan. Matka sujui navigaattorin kanssa neuvotellen (se ei jostain syystä tunnistanut kohdeosoitettamme). Onneksi mukanamme oli nettiaddikti ja kännykkävirtuoosi Hirvonen, joka pistepaikansi kännykkänsä avulla meidät navigaattoriin sijoittaen ko.pisteen niin, että pääsimme muutaman sadan metrin päähän kohteesta.

Paikalle päästyämme majoittauduimme budjet-hotelliimme ja lähdimme etsimään itsellemme ruokaa ennen kuin menimme tutustumaan koirien kanssa maastoon. Ajelimme läheiseen kaupunkiin ja päädyimme Solveigin pizzeriaan. Siellä päivittelimme aikamme, että kyllä Norja on kallis maa, kun pizzoja valittiin. Tomi ja Pekka pistivät tilauksen sisään ja luonnollisesti valitsivat ison pizzan (medium, stor, extra stor). Myyjä otti tilauksen vastaan ja hävisi keittiöön. Me kolme sudennälkäistä Nome-miestä aloimme päivitellä, että johan oli oikein palvelualan ammattilainen – äijähän meni tekemään niitä kahta pizzaa, eikä ottanut meidän tilausta vastaan ollenkaan. ”Ikuisuuden” kuluttua mies palasi tiskille ja kysyi; oliko vielä jotain ? Tähän kohtalaisen närkästyneenä selvitimme, että meitä on vielä kolme tilaamatta ja haluttaisiin tilata ja sassiin. Mies muljautti silmiään ja alkoi ottaa tilausta vastaan. Kun hän kuuli Mikan tilauksen – jälleen suuri pizza, mies yritti selittää, että ymmärrättehän, että normaalisti suuri pizza on kolmelle henkilölle. Vaiensimme miehen nopeasti, että kyllä nyt pitää saada suuri pizza, kun kavereillakin on. Tommy säesti samalla tilauksella. Ilmeisesti Petteri haistoi jo jotain palaneen käryä asiassa, kun tyytyi medium-pizzaan. Noh, kun mies alkoi kantaa pizzoja esiin tajusimme, että joo kyseessä oli todellakin kolmen hengen pannupizza, eli tuli tilattua viidelle miehelle 14 hengen pizzat. Poistuessamme pizzeriasta huomasimme, että kyltissä mainostettiin kaupungin suurimpia pizzoja – no jaa ! Eipähän ollut illan ”Get together” tapahtumassa ahneita suomalaisia.

Suomalainen tuomarimme Tobina Nyman yhdessä kahden hengen faniryhmämme kanssa soittelivat meille pitkin perjantai päivää, ja kertoivat väliaikatietoja mihin navigoivat milloinkin. Tobinan piti olla ajoissa maastoa katsastamassa, mutta heidän sightseeing kesti niin kauan, että hämäriin meni… Hotellissamme alkuun ihmeteltiin, että voiko siellä todellakin olla kylmempää kuin ulkona, missä oli +3 astetta. Tarmokkaat tee-se-itse-miehet tutkivat kylmänä olevia pattereita siihen tapaan, että hotellinjohtaja tuli meille siitä ihan henkilökohtaisesti ”kiittelemään”. ”Handyman”-Tomi rauhoitti tilanteen näyttämällä, että ei näitä termostaatteja täysin tuhottu olla, ja asensi kätevästi termostaatin takaisin paikalleen. Loppuajan patterit lämmittivät niin, että saunaa ei sitten tarvittukaan. Mika harrasti myös oma-aloitteista toimintaa hotellissa la-illansuussa, kun likomärät fanimme eivät päässeet hotellihuoneisiinsa, kun koko paikka oli jostain syystä klo 17 aikaan kiinni ja henkilökunta kaikonnut. Takaovesta luikahtamalla tilanne saatiin hoitoon ja päästettiin niin suomalaisia kuin norjalaisiakin vieraita sisään, henkilökuntaa häiritsemättä.

Ja sitten itse kokeeseen…Tuomareina kokeessa toimivat Frank Hermansen (N), Sune Nilsson (S), Tobina Nyman (FI) ja Jon Andersen (DK).

Varsinainen joukkuekilpailu pidettiin lauantaina kahdella testipaikalla, missä kussakin oli joka maasta yksi edustaja arvotussa järjestyksessä rivissä tekemässä testipaikan neljää osasuoritusta. Kaikki 4 koiraa tekivät ne rivissä paikkaa vaihtaen.

Ensimmäinen testipaikka sisälsi:

• koiralle drive saarekkeessa, mihin koira ohjattiin kaksi kertaa hakemaan 2/4 dameista
• koiralle ennen 1. koiran lähetystä tuli muistiin saarekkeen oikealle puolelle metsän reunaan 1-markkeeraus, jonka koira 2. sai noutaa 1. koiran tehtyä työnsä.
• koiralle tuli kakkosmarkkeeraus linjaan saarekkeen vasemmalle puolelle 2. koiran palauttaessa damia.
• koiralle tuli noin 90 astetta vasemmalle edellisistä ohjaus, missä pelto – tienylitys – pelto – metsänaukosta noin 20m sisään rinteeseen.

Toinen testi oli walk up, missä:

• koiralle tuli kakkosmarkkeeraus metsän laitaan oikealle.
• koiralle ohjaus pellon keskellä olevaan saarekkeeseen.
• koiralle tuli ykkösmarkkeeraus ohjauslinjalle pellolle muistiin, noudettiin 4. koiran noudon jälkeen
• koiralle tuli edellisen kohdan heiton jälkeen markkeeraus pellolta joko kaislikon yli veteen tai vetiseen kaislikkoon, miten nyt sattui heitto lähtemään.

Suomalaisittain todettiin, että tässä norjalaisessa B-kokeessa oli kovin tuttu WT kokeen tuntu, eikä mocktrial-olokaan tullut muuten kuin kakkososan markkeerausten erilaisuudesta – taustasta riippuen ensimmäinen kakkonen joko näkyi tai sitten ei, ja vesimarkkeeraus meni veteen asti, tai sitten ei. Sää kokeen aikana vaihteli pienestä tihkusateesta ihan kunnon sateeseen. Koirat tekivät hienosti hommia, ja niin tasaisesti ettei maiden välinen järjestys ollut ollenkaan selvä kokeen loputtua. Ainoastaan tiedettiin Ruotsin jäävän neljänneksi, koska heillä oli kaksi nollaantunutta suoritusta. Norjalla oli yksi ja Suomella Petterin Gerolla saama nolla (joka sinivalkoisinlasein katsottuna oli oikeusmurha).

Joukkuekisa päättyi lopulta Norjan voittoon, Suomi upeasti 2. Tanska 3. ja Ruotsi 4. Norjalla oli yksi 1-tulos, kaksi 2-tulosta ja yksi 3-tulos meidän Tomin 1-tulosta, Tommyn 2-tulosta ja Mikan sekä Pekan 3-tulosta vastaan. Pekallekin odoteltiin 2-tulosta, koska paria markkeeraustehtävässä auttamista lukuunottamatta Dixie teki hienosti töitä. Mika taas hämmensi pääosin erinomaista työtä tehneen Tsonin oudoilla lähetyksillään, mikä pilasi ohjaustehtävien alut. Iltaa kirkasti tietenkin Tomin ja Laslon upeasta työstään saama 1-tulos ja sitä kautta Laslon tulo sekä Norjan, että Pohjoismaiden käyttövalioksi. Mahtoikohan tätä auttaa Laslon juuri ennen starttia nauttima noin kahden normaalipizzan kokoinen ”pikkusnack”, minkä se oli löytänyt auton takapenkiltä pizzalaatikosta.

Juhlaillallinen nautittiin kylmän ja sateisen päivän jälkeen erittäin viihtyisässä maatilan kellariravintolassa. Ruoka oli todella maistuvaa ja tunnelma oli kaikin puolin lämmin ja nauru hersyi.

Sunnuntaina jatkoivat lauantain 8 parasta koirakkoa, eli kolme 1-tuloksen saanutta ja 5
2-tuloksen saanutta – suomalaisista Tomi ja Laslo sekä Tommy ja Qs. Koe suoritettiin yhtäjaksoisena walk up tehtävänä, missä koko pellon kattava rivistö (yleisö rivissä mukana) eteni, ja rivistön vasemmalla ja oikealla puolella oli koko ajan kaksi suorittavaa koirakkoa muiden levätessä rivin keskellä. Tehtävät olivat ristiin pellon yli heitettyjä ykkösmarkkeerauksia tai pellonpoikkiohjauksia. Matkat eivät ohjauksissa olleet pitkiä, heitot tulivat pääosin lyhyelle sänkipellolle, ja vaihtelua tuli siitä, että sattuiko koira näkemään heittoa vai ei. Kaikki joutuivat joissain kohdissa auttamaan koiriaan. Tommy keskeytti kokeensa puolivälin tienoilla, kun huomasi koiransa hieman ontuvan. Tomi ja Laslo sen sijaan suorittivat kokeen upeasti ja varmasti loppuun asti. Yleisö näki kaikki noudot ja Tomi oli walk upin lopussa ainoa koira, jolla ei ollut tullut selviä kömmähdyksiä. Muina suosikkeina olivat edellisen päivän ykkösen saaneet kisan lopulta voittanut ruotsalainen Jenny Långström + Searover All In Duff ja norjalainen Kari Anne Lier Hansen + Visterwood Ynni Du . Mestaruudesta kamppailemaan Jennyn koiran kanssa kaikkien yllätykseksi ei valittukaan Tomia ja Lasloa vaan heikomman alun jälkeen loppua kohti koko ajan parantanut tanskalainen Tanja Thorsen + Swaine Nidian. Tanja tuli lopulta toiseksi ja kolmanneksi nousi katsojille hieman yllättäen norjalainen Helen G. Debuse + Labdom Roe ykköstuloksella. Tomi ja Laslo saivat lopulta 2-tuloksen, mikä jätti paljon kysymyksiä A-koemaisesti WT tyylisesti toteutetusta B-koemaisesti arvostellusta sunnuntaipäivästä.

Kaiken kaikkiaan matka oli kuitenkin onnistunut ja uusia ystävyyssuhteita ja kontakteja on luotu. Järjestäjille pitää antaa suuret kiitokset ystävällisyydestä ja huomaavaisuudesta. Joukkueemme kiittää suuresti kaikkia teitä, jotka teitte edustusmatkastamme mahdollisen!

Kiitokset: Yhteistyötoimikunnalle ja sitä kautta kaikille sen rotujärjestöille; Golden Ring ry, Labradorinnoutajakerho ry, Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry, Kiharakerho ry, Novascotiannoutajat ry ja Chesapeakekerho ry.

Pääkaupunkiseudun Kultaisille, Etelä-Savon Noutajakoirayhdistykselle, Länsi-Pohjan Noutajakoirayhdistykselle, Mäntän Nuuskuille, Kaakon Noutajakoirayhdistykselle, Lahden Seudun Kultaisille, Keski-Suomen Noutajakoirayhdistykselle ja K-S Kennelpiirille, Suomen Metsästysnoutajille, Uudenmaan Noutajakoirayhdistykselle ja Ålands Retrieverföreningille.

Joukkueen puolesta,

Mika Lappalainen
joukkueen kapteeni