Avainsana: NOME-A

K-S Noutajakoirayhdistyksen historian ensimmäinen A-koe järjestettiin Laukaassa 25.10.2014.
Kokeeseen osallistui yhteensä 14 koirakkoa. Tuomareina toimivat Pauliina Ahola ja Stefan Bollen (Belgia).

Minulle koe tarkoitti A-koeneitsyyden menetystä. Kokemukseni kyseisestä koemuodosta oli käytännössä nolla, joskin vuotta aiemmin osallistuin samaisella paikalla pidettyyn koulutukseen. Koska tänä vuonna koiran treenaaminen oli jäänyt vähälle, lähdin kokeeseen ”rennoin rantein” ja tavoitteena saada kokemusta minulle, ei niinkään koiralle.

Paju (Demon Eye’s Cherkazoo) oli aiemmin kesällä saanut WT-kokeesta AVO1 -tuloksen ja NOME-B puolelta ALO1 -tuloksen. Eli meillä oli WT:n kautta saavutettu minimitulos tähän koeluokkaan. Pajulla on kohtuullisen paljon metsästyskokemusta , mutta tämä ehkä aiheutti myös meidän kokeen lopputuloksenkin.

Koe alkoi ilmoittautumisella. Tässä yhteydessä starttinumerot arvottiin ja meidän harmiksi saimme ison numeron, 13. Tämä tarkoitti myös sitä, että joutuisimme todennäköisesti odottamaan rivissä noutovuoroamme jonkin aikaa. Koetoimitsija Heli Siitari jakoi meidät kahteen ryhmään ja lähdimme pellolle valmistautumaan ensimmäiseen koitokseen.

Kokeessa metsästettiin ensisijaisesti fasaaneja, mutta myös muut riistat olivat mahdollisia. Varsinainen koe alkoi ns. drivellä, jossa ylösajavat koirat ajoivat fasaaneja ylös peitteisestä maastosta. Tällä välin noutajarivit tarkkailivat tilannetta ja ohjaajat pyrkivät laittamaan muistiin pudotuksia. Ryhmät asettuivat noin 150 m päähän toisistaan. Kun ajo oli ohi, pääsivät noutajat estradille. Normaalissa metsästystilanteessa riistat pyritään ottamaan ylös mahdollisimman helposti ja nopeasti. Myös A-kokeessa parhaitten suorituksien tulee näyttää helpoilta ja vaivattomilta. Kokeen luonteen takia koirakoille ei annettu mahdollisuutta ottaa niitä lintuja, jotka tipahtivat linjastostamme muutaman metrin päähän. Nämä noudot jäivät toiselle ryhmälle. Käytännössä tiputuksia tuli niin paljon, että hyvämuistinenkaan koira ei pystyisi ottamaan niitä ylös puhtaasti markkeeraamalla. Näin ollen noudot olivat ”puhtaita” ohjauksia.

Ensimmäinen ajo sujui koirakoilta mallikkaasti ja kaikki jatkoivat koetta seuraavaan vaiheeseen. Toisessa ajossa ei tullut tiputuksia, mutta ensimmäiset koirat tipahtivat leikistä pois. Rivistössä seisominen, laukaukset, ylösajavien koirien työ ja muiden koirien ohjaaminen sai osan koirista lämpenemään siten, että tuomari keskeytti heidän kokeensa.

Kolmas osio kokeesta oli walkup. Peltojen välissä oli peitteistä maastoa, josta pyrittiin ylösajamaan fasaaneja ja noutajaryhmät kävelivät kahden puolin solaa ampujien takana. Noutoja tuli maltillisesti ja me vain tarkkailimme tilannetta. Onneksi Paju ei ole kovin huonohermoinen, eikä minun tarvinnut jännittää koirani ”olemista”. Enemmän minua huoletti se, että miten koira toimii tositilanteessa. Pitkä odotusaika vaikuttaa tekemiseen varmasti!

Puolenpäivän jälkeen alkoi vaikuttaa siltä, että me pääsemme ruokatauolle ilman noutovuoroa. Kolmannessa ajossa oli jo lähellä, että meidän vuoromme koittaa. Kaksi koiraa oli jo tullut ilman riistaa pois noudosta ja ennen meitä vuorossa oli Juha Pakarinen ja Nuutti (FIN KVA Namusillan Sarviseppä). Onnekseni Nuutti teki miehen työn ja pelasti meidät liristä löytämällä hankalan riistan eyewipeten kaksi koiraa. Koetta kuitenkin päätettiin jatkaa vielä yhdellä walkupilla, jotta kaikille koirille tulisi mahdollisuus saada vähintään yksi nouto ennen lounasta.

Asetuimme rivistöihin kahdelle eri pellolle, joiden välissä oli pitkää heinää. Olin seuraavana vuorossa meidän ryhmästämme, mutta ensimmäiset pudotukset tulivat toisen ryhmän eteen. Ensimmäistä noutoa oli suorittamassa Mika Lappalainen ja Tsoni (FIN KVA Rushbriggs Norton). Fasaanin ja koirakon välissä oli matkaa reilu 100 m ja aluskasvillisuus pitkää kuivanutta heinää. Kyseessä oli varsin haastava nouto koiralle ja myös ohjaajalle, sillä tiputuksen paikallistaminen ei ollut helppoa. Tsoni ei saanut riistaa ylös ja Petteri Hirvoselle ja Kerolle (FI KVA Weljesten Geronimo Au) tuli mahdollisuus eyewipeta heidät. Hekin epäonnistuivat tehtävässä ja se tarkoitti, että oli meidän vuoro. Ei tuntunut kovin hyvältä, kun kaksi käyttövaliokoiraa tipahtaa edeltä ja sen jälkeen meidän pitäisi ottaa tilanne haltuun. Siirryimme omalta pelloltamme noin 200 m lähetyspaikalle. Lähetin koiran pusikon läpi kohti tiputusta. Paju lähti juoksemaan hieman väärään suuntaan ja korjasin suuntaa. Aika pian koira oli niin syvällä heinikossa, ettei sitä voinut kunnolla ohjata. Lisäksi se juoksi lähellä olleen lammen jäälle, jossa oli maksimissaan pari senttiä jäätä. Tehtävä sai iloisen päätöksen, kun koira sai hajun elävästä fasaanista. Lintu ylös ja ampuja tiputti linnun. Turhaa yrittää pillitellä koiraa pois, ennen kuin lintu oli tullut talteen… ohjaajasta huolimatta. Tuomarin silmään näytti pahalta, isäntää ei niin harmittanut. Näinhän me oltiin syksyllä sovittu keskenämme. Numerolappu rinnasta pois ja keskityimme seuraamaan toisten koirakoiden suorituksia. Meidän jälkeen asteli paikalle päivän paras ohjaaja ja koira, Juha ja Nuutti. Muutama käsky ja riista ylös! Henkseleiden paukuttelun aika ei ollut vielä käsillä, sillä koe oli vielä pahasti kesken…

Tuloksenamme oli nolla, mutta ennakolta asetetut vaatimattomat tavoitteet täyttyivät. Pääsin itse aitiopaikalta seuraamaan kokeen etenemistä ja näin mitä koiralta odotetaan. A-koeharjoituksiin verrattuna Laukaan koe oli erittäin vaativa. Lähes kaikki noudot vaativat saumatonta yhteistyötä koiran kanssa ja hyvää keskittymiskykyä molemmilta osapuolilta. Koiralla pitää olla hyvä hermorakenne ja sen toiminnan pitää olla rauhallista ja varmaa ohjaajan lähellä. Tällöin on edellytyksiä onnistua kokonaisuudessa. Tällaista tilannetta on hyvin hankala simuloida harjoituksissa tai seuraamalla koetta sivusta. Perustyö on Pajun kanssa tehty hyvin ja nyt ohjaajakin on saanut kokemusta A-kokeesta. Seuraavaksi pitää pystyä ottamaan se askel, jolla voidaan kisailla tuloksista kyseisessä koemuodossa.

Koe jatkui jännittävänä viimeiseen noutoon saakka. Kokenut koirakko vei voiton, mutta Teijo Kostian ja Varpu Kuutti pistivät nuorilla koirillaan kovasti kapuloita rattaisiin.
Kokeen kärkikolmikko oli seuraava:

lbu FIN KVA Namusillan Sarviseppä, FIN10876/07, s. 8.12.2006, A1, sert, /Juha Pakarinen
lbu Grassducks Red Flash, FI17522/12, s. 25.1.2012, A1/Teijo Kostian
lbn Djurbergas Fashion Quiksilver, FI16456/12, s. 22.12.2011, A1/Varpu Kuutti

Olli Räsänen
NOME-toimikunnan vetäjä