Labradorinnoutaja – Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys ry

Henkilöt

Nokinutun kennel

Juttusarjassa esitellään Keski-Suomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja. Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.

1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Margit Hänninen asun Korpilahdella mieheni Arin ja kolmen labradorinnoutajan kanssa , Nella kohta 9 vuotta , Ada 5 vuotta ja nestori 3,5 kuukautta.

2. Mistä teidän noutajainnostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Meidän perheeseen tuli ensimmäinen koira 25 vuotta sitten, oli itsestään selvä , että rotu on labradorinnoutaja.

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Kasvatan näyttelylinjaisia koiria nimellä Nokinutun kennel. Noutajalla pitää olla hyvä luonne ja työskentelyhalu, ei saa olla arka.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Jalostukseen käytettävät koirat tulee olla terveitä, hyväluonteisia, hyvä rakenne ja ulkonäkö sekä hyvät käyttöominaisuudet.

5. Huippuhetket kasvattajauran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Pentujen omistajat pitävät yhteyttä. Onnistumiset harrastusten parissa.

6. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Jos pennuissa ilmenee jotain sairauksia, se on surullista.

7. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Kasvatan pienimuotoisesti, minulla ollut kolme pentuetta.

8. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Ennen kaikkea hyvä koti, missä koirien kanssa harrastetaan.

9. Edellisen haastateltavan kysymys: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?

Noutaja on sosiaalinen, hyväluonteinen ja työskentelyhaluinen koira.

10. Keksi seuraavalle kasvattajalle kysymys.

Seuraavalta haasteltavalta haluan kysyä: Pidätkö tärkeänä taipumuskokeen suorittamista?

Oma vastaukseni on, että kaikkien pitäisi ehdottomasti edes kokeilla koetta läpi. Siinähän ne taipumukset punnitaan.

Henkilöt

Kennel Lekking

1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Heli Siitari, ja asun Laukaassa. Tällä hetkellä osoitteemme on kylläkin Belgiassa, missä elämä pyörii kodin työn ja koirien ympärillä. Poikani Juuso on täällä mukanani, ja kaksi aikuisikäistä tytärtäni asustavat Suomessa. Omia koiria minulla on kolme: Brando 9 v., Jake pian 2 v. Ja Hawk kohta 1 v. Kaikki mustia labradorinnoutajia, käyttölinjaisia. Yhteensä meillä täällä asustaa 10 koiraa, omieni lisäksi miesystäväni viisi labradorinnoutajaa, yksi käyttölinjainen cockeri ja yksi borderterrieri. Koirat ovat aktiivisessa metsästyskäytössä ympäri vuoden. Vipinää siis riittää!

Labradorinnoutajakerhon jäsenistölle teen jalostusneuvojan hommia.

2. Mistä teidän noutajainnostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Ensimmäinen oma noutajani tuli aika erikoisella tavalla meille; minulla oli rottweiler, mutta sellaisen hankkiminen ei enää ollut perhesyistä mahdollista. Siispä etsin mustaa, aktiivista rotua, ja kiinnostuin noutajista tällä tavoin. Se onkin vienyt, sillä koulutukseni mahdollisti suuntautumisen riista- ja metsästyspuolelle, ja tästä kaikesta onkin tullut sittemmin ihan elämäntapa ja myös ammattini!

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Kasvatan kennelnimellä Lekking hyvin pienimuotoisesti käyttölinjaisia labradorinnoutajia. Ihanteenani on koira, jolla on työskentelymotivaatio ja yhteistyöhalu ohjaajan kanssa kohdillaan, samoin keskittymiskyky. Myös terve rakenne on tärkeä!

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Arvostan sitä, että jalostukseen käytettävillä yksilöillä on koetuloksia erityisesti lämpimän riistan kokeista. Toivoisinkin siten tämän koemuodon pariin lisää uusia harrastajia! Terveys on kaikkein tärkein, sillä sairaalla koiralla ei kukaan tee mitään ja se tuo vain harmia perheeseen. Jalostus on osaksi myös sattumaa ja aina ei voi onnistua! Kasvattaja voi silti osaltaan valita jalostukseen vain terveitä yksilöitä. Koira, jolla on terve rakenne, kestää käytön tuomat fyysiset paineet paremmin kuin koira, jolla on ongelmia esim. kulmausten kanssa.

5. Mihin suuntaan mielestänne on jalostus tämän rodun osalta menossa? Mitä mieltä olette rodun mahdollisesta kaksijakoisuudesta näyttely/käyttölinjoihin? Jos saisitte jotain muuttaa, mitä se olisi?

Hyvään suuntaan ollaan menossa esim. luuston terveyden osalta ja koiria käytetään rodunomaisissa kokeissa melko paljon. Rotu on jakaantunut kahteen linjaan – kummankin linjan kasvattajien tulisi muistaa sekä luonteen että terveen rakenteen merkitys.

6. Huippuhetket kasvattajauran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Kasvattajan palkitsee se, että saa touhuta onnellisten kasvattien omistajien kanssa!

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Vaikeinta on, kun pentu ei olekaan terve. Vielä näitä tilanteita ei ole ollut paljon, sillä olen kasvattanut vasta muutaman pentueen.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Meillä on ollut yhteensä neljä pentuetta tähän saakka. Normaalisti yksi pentue yhdessä vuodessa tai jopa harvemmin.

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Pennut sopivat aktiiviseen kotiin, jossa niiden kanssa touhutaan. Arvostan myös erityisesti sitä, että pennusta tulee työkoira joko metsästykseen tai viranomaisille.

10. Edellisen haastateltavan kysymys: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?

Labradorinnoutajien terveys on mennyt parempaan suuntaan. Toki se, että jalostusmateriaali on aika kapea tuo lisää haasteita. Labradorinnoutajakerhon jalostusneuvojana muistelen aina edeltäjäni Andrea Standertsköldin ohjenuoraa minulle uutena jalostuneuvojana: käyttäkää vain terveitä koiria jalostukseen. Uskaltakaa myös jättää käytöstä pois yksilöt/linjat, joiden lähisuvussa on joku sairaus, joka vaivaa teitä kasvattajana!

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin? Keksi seuraavalle kasvattajalle kysymys.

Margit Hännisen ja hänelle esitän kysymyksen: Mikä tekee noutajan?

Jäsenet tutuiksi, osa 2: Esa Valkonen

Damipostin Jäsenet tutuiksi -juttusarja, jossa haastattelemme yhdistyksemme kiinnostavia harrastajia jatkuu Esa Valkosen haastattelulla. Haastateltavat valitaan ilmiantojen perusteella, joten älä hämmenny vaikka sinunkin sähköpostiisi kolahtaisi joku päivä pyyntö osallistua haastatteluun.

1. Kerro kuka olet ja millaisia nelijalkaisia perheeseesi kuuluu?

Olen Esa Valkonen ja nelijalkaisia ompi tällä hetkellä 11,5-vuotias Tuisku, 3,5-vuotias Donna ja puolivuotias Missy. Narttuja kaikki.

2. Mitä kaikkea harrastat koirasi kanssa sekä millaisia tavotteita sinulla on koirasi kanssa?

Harrastan metsästystä ja tuleehan noissa NOME-kokeissa käytyä. Pysyy tuntuma päällä, vaikka ei tällä hetkellä sellaista varsinaista kisakoiraa olekaan. Nuorimman koiran Missyn kohdalla tavoitteena on läpäistä meikäläisen peruskoulu ja mennään sitten katsomaan näitä koekuvioita. Tuiskun kanssa vietetään laatuaikaa.

3. Kuinka päädyit noutajaan?

Metsästyksen kautta päädyimme aikoinaa valitsemaan noutajan. Vaihtoehtoina oli silloin labukka tai kultsu. Noh päädyimme sitten labukkaan, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan.

4. Jos sinulla olisi joku muu koira kuin noutaja niin mikä se olisi ja miksi?

Suomen pystykorva. Lapsuudenkodissani oli aina pystäri. Siitä tulee viehtymys tuohon rotuun.

5. Mikä on ollut huippuhetkesi koiraharrastuksessa?

Kyllä niitä huippuhetkiä on ollut monia. Metsästyksen puolelta tulee hienot haavakkonoudot, riistojen talteen saamiset. Se on kuitenkin se pääasia. Koepuolella olen ollut onnekas, että olen saanut omistaa hienoja koiria, jotka ovat tuoneet minulle menestystä ja varsin hyvän kokemuksen koiran koulutuspuolella.

6. Edellinen haastateltava halusi kysyä sinulta seuraavaa: Mikä on hauskin piirre koirassasi?

Kullakin koiralla on ollut joitain hauskoja piirteitä, jotka ovat jääneet mieleen. On ollut lelun, puruluun heittoa ja syöksy perään. Yksi on kuivannut itsensä uintireissun jälkeen ihmisten jalkojen väliin, jonka seurauksena kaikki ihimiset seisovat jalat ristissä ja kaikki huutavat EI EI 🙂 ja koirulainen vain innostui lisää. Joku on sitten jahdannut taskulampun valoa.

7. Minkä kysymyksen haluaisit kysyä seuraavalta haastateltavalta ja kuinka vastaisit siihen itse?

Milloin koira on mielestäsi parhaimmillaan ?

Omasta mielestäni koira on parhaimmillaan 5-8 vuotiaana. SIllä on vielä vauhtia ja ennen kaikkea kokemusta.

Tarinat

MEJÄ-harrastuksen vuosikymmen

En voi hirveästi kehuskella pitkästä mejä-urasta; sen sijaan se on ollut sitäkin vauhdikkaampi ja erittäin tapahtumarikas.

Aloitin harrastuksen koirani Oskun (FIN JVA Elsasin Parmesan) kanssa SNJ:n mejä-leiriltä Rautavaaralta vuonna 2004 . Silloin en vielä osannut pienessä mielessänikään kuvitella mitä tulevaisuus toisi tullessaan kun ensimmäistä kertaa tein harjoitusjälkiä ja sain jäljestää koirani kanssa. Tunne oli aivan huikea ohjaajalla, mutta myös koira oli aivan tohkeissaan kun selvisi hyvin vaivattomasti kaadolle.

Samana vuonna vielä starttasimme kokeessa ja se oli sitten menoa viimeisen päälle.

Yhdistyksen omaa mejätoimikuntaa aloimme perustamaan Siitarin Helin ja Likolan Eijan kanssa vuonna 2006. Koetoimitsijakurssin jälkeen ensimmäinen koe oli Vesangassa järjestetty iltakoe, jossa autojemme tavaratilat toimivat niin tavaroiden ja eväiden jakopisteenä ja etenkin Eijan auto toimistona. Tästä kokeiden määrä ja koko vain kasvoi, paikka vaihtui Hangasjärven retkikämpälle ja sieltä sitten Moksiin Surkeenjärvelle, Koskenpäälle ja nyt viimeksi Multialle. Toimikunnan kokoonpano on vaihtunut muutamaan kertaan ja viimeiset kuusi vuotta olemme Hännisen Margitin kanssa olleet eräänlaista toimikunnan ydintä. Kokeiden lisäksi on pidetty myös kursseja ja kerhoiltoja ja sitä kautta on uusia harrastajia saatu lajin pariin.

Koska paikalleen ei saa jäädä niin ilmoittauduin tuomarikurssille ja sain mejän ylituomarin oikeudet syksyllä 2007. Oli mahtava seurata lajia myös tältä kantilta, nähdä miten eri tavalla eri koirat ja rodut selvittivät niille annettua tehtävää. Tämä vaihe oli varsin intensiivistä ja aikaa ei juuri oman koiran kanssa harrastamiseen jäänyt. Onneksi Osku sai tehdä ihan oikeita töitä kun tilalle tuli käytännön jäljestämistehtävät. Siinä huomasi miten metsässä vietetty aika oli saanut aikaan hyvän jäljestävän koiran johon saattoi luottaa kaikissa tilanteissa.

Oskun jälkeen harrastin lajia vielä lainakoiralla (FI JVA Bright Eyes Lari) ja sitten jälleen vuonna 2010 hankitun oman koiran (FI JVA Elsasin Riccobono) kanssa. Nyt viimeiset kaksi vuotta on ollut jälleen mejän osalta varsin hektistä. Liian paljon tuomarikeikkoja, kokeen järjestelyjä ja muuta touhua. Ja jälleen omat koirat ovat olleet ”vain” maskotteina. Nyt Osku on kokonaan eläkkeellä ja Bono ajoittain varsin turhautunut. Tuli todella aika pohtia onko pakko yrittää olla edelleenkin tehokas lajin eteen puurtaja. Jos suurin osa haluaa vain käydä kokeissa, mutta ei halua olla mukana rakentamassa tätä pakkaa kokoon, niin sitten on vain annettava asian olla.

Päätös oli toisaalta myös eräänlaista kyllästymistä yrittää puhua vuosi toisensa jälkeen lajin puolesta kun samalla yhdistyksen sisällä arvostetaan vain yli kaiken nomea ja kaikki muu lajit ovat sitä ”pientä puuhastelua”. Sitä samaa ”napinaa” on kuulunut koko ajan myös muiden lajien harrastajilta. Totta kai nome on noutajien rodunomainen koemuoto mutta pitäisi kuitenkin muistaa, että noutaja on monipuolinen metsästys- ja harrastuskoira. Yhdistyksen pitäisi olla kannustamassa jäseniään kaikenlaiseen harrastamiseen koiransa kanssa. Sehän on vain rikkaus tälle koirayhteisölle ja tekisi siitä vahvemman. Itse olen harrastanut sekä mejää että nomea eikä kumpikaan sulje toista lajia pois, päinvastoin.

Onneksi mejä-toimikunta sai uuden ja energisen vetäjän Emiliasta. Toivon todella, että aktiivisista harrastajista edes jokunen haluaisi ottaa vastuuta ja hakeutua toimikuntaan auttamaan. Se on ainoa keino saada koetoiminta jatkumaan yhdistyksen nimissä. Kukaan ei tuota työtä jaksa yksin tehdä.

Kymmenen vuotta on kulunut ja lajin myötä olen saanut paljon hyviä ystäviä ja viettänyt unohtumattomia hetkiä. Toimintani toimikunnassa on nyt takana mutta harrastaminen jatkuu – metsä kutsuu edelleen. Ensi vuodelle kalenterissa on tilaa ja aikaa omille koirille ja onhan sitä muutakin elämää – se on vain meinannut unohtua tässä touhussa.

Lämmin kiitos kaikille, joihin olen saanut tämän lajin kautta tutustua. Pidetään lippu korkealla.

Tuula Svan

Jokainen uloskäynti on sisäänkäynti johonkin muuhun.

– Tom Stoppard –

Henkilöt

Merjatuulian Kennel

1.Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Merja Ahopelto Korpilahdelta. Kasvatan labradorinnoutajia kennelnimellä Merjatuulian. Tällä hetkellä meidän koiralaumaan kuuluu kuusi labradoria, ikähaarukalla 1-13,5 vuotta.

2. Mistä teidän noutaja innostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Noutajaharrastukseni alkoi vuonna 1990, jolloin hankin ensimmäisen labradori uroksen Nikon metsästyskäyttöön. Kasvattaja Raija Viidanojan innoittamana koiratouhu upposi luihin ja ytimiin ja metsästyksen lisäksi sain oppia ja innostusta myös koepuolelle noutajien metsästyskokeisiin. Aika pian huushollissa olikin jo useampi koira joiden kanssa harrastettiin nomea ja metsästystä. Kaikki aika kului koirien kanssa kokeissa tai muissa treeneissä.

Kasvattamista en ollut koskaan harkinnut mutta innostus rotuun vei mukanaan.

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Pyrin siihen, että kasvattamani koirat ovat tasapainoisia yksilöitä, jotka viihtyvät kotioloissa kuin myös harrastuksissa. Pääpaino on tietysti metsästyskäyttö, koska linjoiltaan koirani ovat käyttölabradoreja. En ole kuitenkaan rajannut pentujen antamista vain käyttöön vaan meiltä on lähtenyt koiria myös kotikoiraksi –ihmisten lemmikeiksi. Pidän ehdottamasti tärkeimpänä ominaisuutena aina koiran luonnetta. Ihanne noutaja on helppo sohvaperuna, joka metsään ja ulos lähdettäessä omaa hyvän työkapasiteetin ja työskentelee mielellään yhteistyössä ohjaajan kanssa.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Jalostuskäytön ihanne olisi koira, joka on elämän haluinen, vahvaluonteinen, terve yksilö, joka omaa geenipohjaltaan terveen ja käyttöominaisuuksiltaan menestyneen suvun. Harvoin löytyy kuitenkaan yksilöä, joka olisi kaikkea näitä, ilman mitään sukurasitteita. Koirien jalostus on kuin palapeli, missä on ääretön määrä paloja, joita kasvattaja sitten pyrkii sovittelemaan oikeille paikoille. Välillä palat loksahtavat oikeille paikoilleen helposti ja toisinaan sopivan palan löytyminen vie aikaa. Kaikki kysymyksessä mainitut asiat ovat tärkeitä asioita jalostuskoiraa valittaessa ja jokainen kasvattaja sen varmasti tietää ja koettaa siihen pyrkiä. Jos kuitenkin pitäisi, laittaisin nuo asiat itselleni tärkeysjärjestykseen näin: Luonne+ käyttöominaisuudet, terveys+ rakenne, koetulokset, ulkonäkö.

Labradorien jalostus on mielestäni mennyt vuosien varrella parempaan suuntaan. Uusien geenitestien avulla voimme mahdollistaa laajemman jalostuspohjan, mikäli vain uskallamme näin tehdä. Itselleni on ollut jo vuosien ajan täysin luonnollista, että rotu on jakautunut käyttö ja näyttölinjoihin ja sekoituksiin näiden kahden linjan välillä. En koe jakautumista negatiivisena asiana.

6. Huippuhetket kasvattaja uran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Huippuhetkiä ovat pentueen kasvun seuraaminen ja niistä hetkistä oppiminen ja nauttiminen. Uusien kotien löytyminen ja tuleviin omistajiin tutustuminen. Ilahduttavaa on myös kuulla kasvattikoirien. kuulumisia metsästys tai koerintamalla sekä otteita myös koiranomistajien perusarjesta. Olen toki ylpeä kasvateistani, jotka ovat aktivoituneet kokeisiin tai koeurallaan saavuttaneet valionarvon. Tämä vaatii aina myös kasvatin omistajan suurta panosta, joten heille siitä suurikiitos.

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Kasvattajan arkeen kuuluu monenlaiset haasteet ja paineet. Millaisen pentueen kasvatan? Mistä löytyy sopiva uros? Tuleeko pennuista terveitä ja työskentelyyn sopivia? Nämä asiat olen kokenut välillä itselleni haasteelliseksi, mutta vuosien varrella nahka on jo parkkiintunut ja pyrin miettimään asioita jonkun sortin maalaisjärjellä. Kasvattajan arjessa ei aina päde sananlasku ”sitä saa mitä tilaa”. Valitettavasti terveys toiveet ei aina mene niin kuin kuvittelisi, ja silloin on tietysti ikävää, jos joutuu kuulemaan kasvattien sairauskertomuksia. Valitettavasti näitäkin tapauksia on kohdalle sattunut.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Kasvatamme pentueen vuodessa ja joinain ”ruuhkavuosina” on ollut jopa kaksi pentuetta vuodessa. Kasvatteja on kertynyt vuosien mittaan 17 pentueen ja 123 koiran verran.

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Meidän kasvattimme sopivat mieluiten kotiin missä on mahdollisuus päästä metsästyskäyttöön, mutta meiltä on lähtenyt useita pentuja myös kotikoiraksi ja muihin harrastuksiin. Toiveena olisi löytää koiralle koti, jossa se saa olla koira, ja sitä rakastetaan sellaisena kuin se on. Parhautta on, jos huomaa jo alkumetreillä, että pentu ja omistaja sopivat toisilleen täydellisesti.

10. Edellisen haastateltavan esittämä kysymys: Voisitko käyttää jalostukseen urosta, jota et ole nähnyt livenä

Itse olen nähnyt aina urokset, joita olen jalostukseen käyttänyt, joten en osaa sanoa.

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin?

Heitän haasteen Heli Siitarille ja kysyn: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?

Henkilöt

Kennel Läppiksen

Juttusarjassa esitellään keskisuomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja.

Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.

1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Tuija Aaltonen, paljasjalkainen jyväskyläläinen, perheeseeni kuuluu aviomies Sauli ja tyttäret Henna 14-v ja Anni 11-v. Asumme Palokan Terttumässä.

Koiria meillä on kotona tällä hetkellä 4, labbis Sylvi 5-v, sekä kultsut Pilli 4-v, Vappu 1,5-v ja Nekku 1-v. Vanhin Pluto 11-v kultsuherra viettelee osa-aikaeläkettä äitini luona Kypärämäessä.

2. Mistä teidän noutajainnostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Sauli osti meille ensimmäisen noutajan vuonna -98. Lillin oli tarkoitus hoitaa kotikoiran ja lenkkikaverin virkaa, mutta aika pian selvisi, että Lillin kanssa kannattaisi alkaa harrastamaan jotain. Aloimme käydä agilitytreeneissä, vuoden päästä jopa uskalsimme kisatakin.
Pikkuhiljaa minullekin alkoi valjeta, miten monipuolinen ja mahtava harrastuskaveri kultainennoutaja oikein on. Se onkin yksi niistä syistä, jonka vuoksi rotua aloin myös kasvattaa.

Labradori saapui laumaamme 2009, kun Sauli innostui metsästyksestä. Sylvi tuli meille Jummi-Jammin kennelistä Palokasta ja on kyllä lunastanut paikkansa täydellisesti. Sylvin osoittauduttua myös luustoltaan ja silmiltään terveeksi, syntyi idea kasvattaa myös labradoripentue.

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Kasvatan käyttölinjaisia labradoreja ja toivottavasti tulevaisuudessa myös käyttölinjaisia kultaisia. Tavoitteenani on terverakenteinen, hyväluonteinen ja helposti koulutettava metsästyskoira, jonka kantti ei lopu hankalissakaan tilanteissa.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Jalostuskoiran valinta, hmmm, tässä vaiheessa ”uraa” ei ole vielä kovin paljon ollut valinnanvaraa, mutta tähän asti käyttämäni koirat ovat olleet rakenteeltaan terveitä ja käyttöominaisuutensa kokeissa ja metsällä näyttäneitä. Terveys näyttelee näissä valinnoissa suurta osaa, en pystyisi millään perustelemaan sairaan koiran käyttöä tuleville pennun ostajille. Terveyden jälkeen tulee heti käyttöominaisuudet ja luonne.

Molempien rotujeni jalostus on jo kauan sitten jakautunut kahteen eri linjaan, enkä usko paluuta olevan. Jos jotain voisin muuttaa, toivoisin ulkomuototuomareiden arvostavan käyttörotuja edes sen verran, että jättäisivät liian massavat koirat pois parhaimmilta palkinnoilta.

6. Huippuhetket kasvattaja uran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Huippuhetkiä koen joka kerta, kun kasvatin omistaja soittaa tai laittaa sähköpostia onnistuneista jahtireissuista tai treeneistä. Se on hienoa, kun kasvatinomistajat ovat tyytyväisiä koiriinsa.

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Vaikeimpia aikoja ovat tietysti silloin, kun kasvatilla on joku sairaus tai vamma ja omistaja on murheissaan koiransa puolesta.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Minulla on ollut yhteensä 4 pentuetta, eli ihan alkutaipaleella tässä ollaan 🙂

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Myyn pennut ainoastaan aktiiviseen kotiin, jossa halutaan paneutua koiran koulutukseen ja sen kanssa harrastamiseen. Metsästys on tietysti plussaa, mutta ei välttämätöntä, jos koira muuten pääsee noutohommiin esim. kokeiden muodossa.

10. Edellisen haastateltavan kysymys: Millä perusteella valitset pennulle kodin vai pääseekö pennunottaja itse valitsemaan pentunsa? Missä vaiheessa uusi pennunottaja pääsee tutustumaan pentuihin / teihin?

Pennunostajat saavat tulla tapaamaan meitä ja pentueen emää jo vaikka tiineysaikana, mutta pentuja pääsee moikkaamaan 3:n viikon ikäisestä alkaen.

Koska itse seuraan päivittäin pentujen ja niiden luonteen kehitystä, pidän itselläni oikeuden valita pennut ostajille. Esim lapsiperheen koiralta vaaditaan erilaista temperamenttia kuin esim. yksin asuvalla. Asuinlosuhteet vaikuttavat myös, kerrostalo ja maatila antavat pennuille aika lailla erilaiset olosuhteet. Toki otan huomioon pennunvaraajien toiveet, mutta lopullisen päätöksen teen kuitenkin itse. Pennunvaraaja näkee niin murto-osan pennun elämästä sen parin tunnin aikana kun on paikalla, että ei sen perusteella voi tehdä kuin tunneperäisiä valintoja. Mikä pentu nyt sillä hetkellä onkin virkeimillään ja astelee ensimmäisenä syliin, toisena päivänä se voi olla se uneliain…

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin?

Heitän haasteen Kennel Merjatuulian Merja Ahopellolle ja kysymykseni on:

Voisitko käyttää nartullesi urosta, jota et ole tavannut livenä?

Ajankohtaista

Labradorinoutajien pentupäivä

Labradorikerho järjestää valtakunnallisen Labradorin noutajien pentupäivän 7.9.2014.

Jyväskylässä päivää vietetään Ahonlaidan kentällä Keskisuomalaisen takana.

Päivän aikana tutustutaan kouluttajien johdolla mm. peruskoulutukseen, näyttelyharrastukseen ja agilityyn. Paikalla on myös valokuvaaja, jolta saat mukavan muiston päivästäsi.

Tapahtumassa on hyvin tilaa ja aikuisetkin koirat ovat tervetulleita.

Lisätietoja ja ilmoittautumisohjeet löytyvät Labradorikerhon sivuilta.