Juttusarjassa esitellään Keski-Suomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja. Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.
1.Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?
Olen Merja Ahopelto Korpilahdelta. Kasvatan labradorinnoutajia kennelnimellä Merjatuulian. Tällä hetkellä meidän koiralaumaan kuuluu kuusi labradoria, ikähaarukalla 1-13,5 vuotta.
2. Mistä teidän noutaja innostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?
Noutajaharrastukseni alkoi vuonna 1990, jolloin hankin ensimmäisen labradori uroksen Nikon metsästyskäyttöön. Kasvattaja Raija Viidanojan innoittamana koiratouhu upposi luihin ja ytimiin ja metsästyksen lisäksi sain oppia ja innostusta myös koepuolelle noutajien metsästyskokeisiin. Aika pian huushollissa olikin jo useampi koira joiden kanssa harrastettiin nomea ja metsästystä. Kaikki aika kului koirien kanssa kokeissa tai muissa treeneissä.
Kasvattamista en ollut koskaan harkinnut mutta innostus rotuun vei mukanaan.
3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?
Pyrin siihen, että kasvattamani koirat ovat tasapainoisia yksilöitä, jotka viihtyvät kotioloissa kuin myös harrastuksissa. Pääpaino on tietysti metsästyskäyttö, koska linjoiltaan koirani ovat käyttölabradoreja. En ole kuitenkaan rajannut pentujen antamista vain käyttöön vaan meiltä on lähtenyt koiria myös kotikoiraksi –ihmisten lemmikeiksi. Pidän ehdottamasti tärkeimpänä ominaisuutena aina koiran luonnetta. Ihanne noutaja on helppo sohvaperuna, joka metsään ja ulos lähdettäessä omaa hyvän työkapasiteetin ja työskentelee mielellään yhteistyössä ohjaajan kanssa.
4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?
Jalostuskäytön ihanne olisi koira, joka on elämän haluinen, vahvaluonteinen, terve yksilö, joka omaa geenipohjaltaan terveen ja käyttöominaisuuksiltaan menestyneen suvun. Harvoin löytyy kuitenkaan yksilöä, joka olisi kaikkea näitä, ilman mitään sukurasitteita. Koirien jalostus on kuin palapeli, missä on ääretön määrä paloja, joita kasvattaja sitten pyrkii sovittelemaan oikeille paikoille. Välillä palat loksahtavat oikeille paikoilleen helposti ja toisinaan sopivan palan löytyminen vie aikaa. Kaikki kysymyksessä mainitut asiat ovat tärkeitä asioita jalostuskoiraa valittaessa ja jokainen kasvattaja sen varmasti tietää ja koettaa siihen pyrkiä. Jos kuitenkin pitäisi, laittaisin nuo asiat itselleni tärkeysjärjestykseen näin: Luonne+ käyttöominaisuudet, terveys+ rakenne, koetulokset, ulkonäkö.
5. Mihin suuntaan mielestänne on jalostus tämän rodun osalta menossa? Mitä mieltä olette rodun mahdollisesta kaksijakoisuudesta näyttely/käyttölinjoihin? Jos saisitte jotain muuttaa, mitä se olisi?
Labradorien jalostus on mielestäni mennyt vuosien varrella parempaan suuntaan. Uusien geenitestien avulla voimme mahdollistaa laajemman jalostuspohjan, mikäli vain uskallamme näin tehdä. Itselleni on ollut jo vuosien ajan täysin luonnollista, että rotu on jakautunut käyttö ja näyttölinjoihin ja sekoituksiin näiden kahden linjan välillä. En koe jakautumista negatiivisena asiana.
6. Huippuhetket kasvattaja uran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?
Huippuhetkiä ovat pentueen kasvun seuraaminen ja niistä hetkistä oppiminen ja nauttiminen. Uusien kotien löytyminen ja tuleviin omistajiin tutustuminen. Ilahduttavaa on myös kuulla kasvattikoirien. kuulumisia metsästys tai koerintamalla sekä otteita myös koiranomistajien perusarjesta. Olen toki ylpeä kasvateistani, jotka ovat aktivoituneet kokeisiin tai koeurallaan saavuttaneet valionarvon. Tämä vaatii aina myös kasvatin omistajan suurta panosta, joten heille siitä suurikiitos.
7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?
Kasvattajan arkeen kuuluu monenlaiset haasteet ja paineet. Millaisen pentueen kasvatan? Mistä löytyy sopiva uros? Tuleeko pennuista terveitä ja työskentelyyn sopivia? Nämä asiat olen kokenut välillä itselleni haasteelliseksi, mutta vuosien varrella nahka on jo parkkiintunut ja pyrin miettimään asioita jonkun sortin maalaisjärjellä. Kasvattajan arjessa ei aina päde sananlasku ”sitä saa mitä tilaa”. Valitettavasti terveys toiveet ei aina mene niin kuin kuvittelisi, ja silloin on tietysti ikävää, jos joutuu kuulemaan kasvattien sairauskertomuksia. Valitettavasti näitäkin tapauksia on kohdalle sattunut.
8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?
Kasvatamme pentueen vuodessa ja joinain ”ruuhkavuosina” on ollut jopa kaksi pentuetta vuodessa. Kasvatteja on kertynyt vuosien mittaan 17 pentueen ja 123 koiran verran.
9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?
Meidän kasvattimme sopivat mieluiten kotiin missä on mahdollisuus päästä metsästyskäyttöön, mutta meiltä on lähtenyt useita pentuja myös kotikoiraksi ja muihin harrastuksiin. Toiveena olisi löytää koiralle koti, jossa se saa olla koira, ja sitä rakastetaan sellaisena kuin se on. Parhautta on, jos huomaa jo alkumetreillä, että pentu ja omistaja sopivat toisilleen täydellisesti.
10. Edellisen haastateltavan esittämä kysymys: Voisitko käyttää jalostukseen urosta, jota et ole nähnyt livenä
Itse olen nähnyt aina urokset, joita olen jalostukseen käyttänyt, joten en osaa sanoa.
11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin?
Heitän haasteen Heli Siitarille ja kysyn: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?