Juttusarjassa esitellään Keski-Suomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja. Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.
1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?
Olemme Elina ja Arto Kylmälä Keuruulta ja kasvatamme novascotiannoutajia, eli tollereita kennelnimellä Tinderfox. Kotonamme on tällä hetkellä kolme tolleria: Repe (leikattu uros 11v.), Marsa (4v.) ja Mette (1v.8kk.).
2. Mistä teidän noutaja innostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?
Ensimmäisen yhteisen koiramme Jamin (FIN MVA&JVA Openbays Bariton) hankimme vuonna 1992 Elinan tiibetinspanielin kuoltua. Sanomattakin oli selvää, että noutajaa etsittiin. Pohdimme sileäkarvaisenoutajan ja novascotiannoutajan välillä. Melko pian rotu päätyi novascotiannoutajaksi. Tolleri oli mukavan näköinen, miellytti kokonsa ja luonteensa puolesta. Ei siinä montaa päivää mennyt, kun pentu oli varauksessa!
Selvää oli, että koira tarvitsi tottelevaisuuskoulutuksen. Niinpä löysimme itsemme paikallisen Kennelkerhon koulutuskentältä tokoa ja pk-tottista harjoittelemasta. Hyvin pian heräsi myös ajatus taipumuskokeiden suorittamisesta. Niinpä haimme apua varistreeneihin Mäntän Seudun Nuuskuista ja myöhemmin myös Keski-Suomen Nuuskuista. Metsästyskorttikin tuli suoritettua, koska siihen aikaan sorsajahdissa myös koiranohjaajalla tuli olla kortti mukana, vaikkei asetta omistaisikaan. Jami sai aikanaan taippareista NOU1-tuloksen. Siihen aikaan tuo ei ollut ihan jokapäiväistä, varsinkin kun Jamista tuli myös muotovalio.
Sorsastusreissuilla saimme Jamille muutamia hienoa sorsanoutoja. Jopa pari niin hienoa näytettä nenän käytöstä ja noutajan taipumuksista, että metsästyskaverit vieläkin, lähes parin vuosikymmenen päästä ne muistavat. Haavakon löytyminen rantaheinikosta on aina palkitseva sekä ampujalle että koiranohjaajalle. Heinurin nouto täysin tyynestä vedestä ilta-auringon antaessa tollerin kuparinväriseen turkkin entistä enemmän punaista hohtoa.
Metsästyskoirien jäljestämiskokeesta muodostui kuitenkin tärkein harrastuksemme.
Mejä-kokeissa onkin vuosien kuluessa startteja kertynyt alun toistasataa ja pariin otteeseen on koiramme päässyt starttaamaan SM-karsinnassa. Kerran Väpä (FI MVA&JVA Nitric Dynamite Duck) selvisi karsinnasta finaaliin saakka, jossa sijoitus oli viides. Tällä hetkellä suunnittelemme jo ensi vuoden kokeita. Koska molemmilla on myös mejä-ylituomarioikeudet on harrastamisessa sovitettava omat koestartit, kokeiden järjestämiset ja -arvostelut sopivaan tasapainoon.
Vuonna 2010, silloinen uroksemme Väpä oli jo kymmenvuotias ja mietimme otammeko uuden pennun kasvamaan vai mihin suuntaan jatkamme. Väpää kysyttiinkin pentueelle isäksi, ja tästä pentueesta onnistuimme hankkimaan itsellemme nykyisen narttumme Marsan (FI MVA & JVA Maplefox Dancing Duck).
Marsa on osoittautunut kaikin puolin kelpo koiraksi. Se on mukava luonteeltaan, omaa sopivan määrän miellyttämisenhalua ja pyrkii aina sitkeästi suorittamaan sille annetut tehtävät. Ja ei se ole hullumman näköinenkään. Terveyden suhteen ei ole ollut mitään ongelmia, joten saatoimme edetä suunnitelmamme mukaan ja teettää Marsalla ensimmäisen pentueemme.
3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?
Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä ja rodunomaisia koiria, joilla olisi sekä hyvä luonne että käyttöominaisuuksia. Hyvä luonne on koiran terveyden ohella kaiken perusta, vain henkisesti ja fyysisesti terveellä koiralla on edellytykset elää pitkä ja tasapainoinen elämä.
4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?
Ensin lähdemme tutkimaan terveyskriteereitä. Näiden täyttyessä pyrimme löytämään sopivan kokonaisuuden, jossa rodun tärkeimmät ominaisuudet tulevat esille. Luonne on tärkeä, jotta rotu säilyttää juuri tollerille ominaiset asiat. Myös rakenteen on oltava tollerille sopiva. Voimakas, tiivis ja tasapainoinen sekä erittäin ketterä, kuten rotumääritelmässä mainitaan, ei liian raskas ja kookas, mutta ei myöskään liian hintelä ja karvaton noutamaan isoa lintua hyisestä vedestä. Käyttöominaisuudet sivuavat myös luonnetta. Jos koira on luonteeltaan palvelunhaluinen, se pyrkii suoriutumaan annetuista tehtävistä aina mahdollisimman hyvin. Koetulokset tietenkin kertovat koirasta jotain, mutta kuitenkin ne ovat ns. hankittuja ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä periydy. Tolleria emme lähtisi muokkaamaan esim. enemmän labradorimaisemmaksi vain sen vuoksi, että sillä olisi paremmat menestymisen edellytykset nome-kokeissa.
5. Mihin suuntaan mielestänne on jalostus tämän rodun osalta menossa? Mitä mieltä olette rodun mahdollisesta kaksijakoisuudesta näyttely/käyttölinjoihin? Jos saisitte jotain muuttaa, mitä se olisi?
Tollerikerhon jalostustoimikunta tekee erinomaista työtä tollereiden terveyden edistämiseksi. Erilaisten geenitestien avulla pystytään nykyisin ennaltaehkäisemään monien perinnöllisten sairauksien periytyminen.
Tollerilla ei onneksi ainakaan vielä ole suoraa kahtiajakoa käyttö- ja näyttelylinjaisiin. Joillakin kasvattajilla on toki jalostuksessaan erilaiset painotukset näyttävyyden ja käyttöominaisuuksien välillä.
6. Huippuhetket kasvattaja uran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?
Tutustuimme jo aikoinaan moniin Väpän pentujen omistajiin. Näiden koirien kasvun ja kehityksen seuraamien oli kiehtovaa. Nyt oman ensimmäisen pentueen kasvun seuraaminen, kuulumiset kasvattien kotoa ja vierailut puolin ja toisin.
7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?
Sopivan uroksen etsiminen ja lopullisen päätöksen tekeminen on haastavaa. Varmasti eteen tulee vielä ongelmia kasvattien kanssa, tavalla tai toisella. Vielä sellaisia ei onneksi ole ollut. Ensisijaisesti pennuilta toivomme terveyttä ja hyvää luonnetta. Ensimmäiselle pentueelle onnistuimme saamaan erinomaiset kodit yli neljänkymmenen pennunostajan joukosta.
8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?
Meillä on ollut vasta yksi pentue, eli aivan keltanokkia olemme kasvattajina. Seuraava pentue on kyllä jo ”tilauksessa”, pentuja on mahdollisesti tulossa itsenäisyyspäivän aikoihin.
9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?
Tolleri on aktiivinen koira ja tarvitsee sopivassa määrin toimintaa ja johdonmukaisen koulutuksen. Ensisijaisesti tolleri on metsästyskoira, joka sopii harrastuskaveriksi moneen lajiin. Toiveenamme on että koiran kanssa harrastettaisiin, mieluiten rodunomaisia lajeja. Mutta kyllä ykkösenä on se, että koira pääsee hyvään, rakastavaan kotiin perheenjäseneksi.
10. Edellisen haastateltavan kysymys: Pidätkö tärkeänä taipumuskokeen suorittamista?
Kyllä. Toiveenamme on, että kasvattiemme omistajat kävisivät koiriensa kanssa taipumuskokeessa. Haluamme ehdottomasti säilyttää taipumuskokeen suorittamisen muotovalionarvon kriteerinä.
11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin? Keksi seuraavalle kasvattajalle kysymys ja pistä vielä oma vastauksesi kysymykseesi.
Haastamme kennel Allihuupan Teresa Tourusen ja Lauri Korhosen ja kysymys on jo aiemmin käytetty, mutta se on pakko laittaa kiertoon uudelleen: voisitko käyttää urosta, jota et ole tavannut livenä?
Olen Helena Hillu ja ikivanha. Ensimmäinen noutaja tuli taloon lähes 17 vuotta sitten kun haimme mustan Emmi-tytön meille. Mukaan lähti myös siskonsa Elsa. Ja siitä se sitten lähti. Kiitokset ihanille kasvattajille Black Bet’sin Tarja ja Kirsti Pietiläiselle, jotka innostivat meidät noutaja-harrastuksen saloihin.
Olen 41 vuotias, kotoisin Laukaasta nyttemmin asustelen perheeni kanssa Äänekoskella. ensimmäinen Kultannen tuli minulle 1994 joka oli vain koti / surakoira. Minä kasvatan kultaisia Kennelnimellä Energy Magic. Minulla on ollut 4 pentuetta. kotona asustelee 3-4 kultaista joiden kanssa harrasta Näyttelyitä ja taipumuskoeterrniä vielä haaveena Nou1 saavuttaa.
