Kaikki kirjoittajan Toimitus Damiposti artikkelit

Yhdistyksen ensimmäinen NOME-A -koe Laukaan Valkolassa

K-S Noutajakoirayhdistyksen historian ensimmäinen A-koe järjestettiin Laukaassa 25.10.2014.
Kokeeseen osallistui yhteensä 14 koirakkoa. Tuomareina toimivat Pauliina Ahola ja Stefan Bollen (Belgia).

Olli & Paju starttia odottamassa
Olli & Paju starttia odottamassa

Minulle koe tarkoitti A-koeneitsyyden menetystä. Kokemukseni kyseisestä koemuodosta oli käytännössä nolla, joskin vuotta aiemmin osallistuin samaisella paikalla pidettyyn koulutukseen. Koska tänä vuonna koiran treenaaminen oli jäänyt vähälle, lähdin kokeeseen ”rennoin rantein” ja tavoitteena saada kokemusta minulle, ei niinkään koiralle.

Paju (Demon Eye’s Cherkazoo) oli aiemmin kesällä saanut WT-kokeesta AVO1 -tuloksen ja NOME-B puolelta ALO1 -tuloksen. Eli meillä oli WT:n kautta saavutettu minimitulos tähän koeluokkaan. Pajulla on kohtuullisen paljon metsästyskokemusta , mutta tämä ehkä aiheutti myös meidän kokeen lopputuloksenkin.

Koe alkoi ilmoittautumisella. Tässä yhteydessä starttinumerot arvottiin ja meidän harmiksi saimme ison numeron, 13. Tämä tarkoitti myös sitä, että joutuisimme todennäköisesti odottamaan rivissä noutovuoroamme jonkin aikaa. Koetoimitsija Heli Siitari jakoi meidät kahteen ryhmään ja lähdimme pellolle valmistautumaan ensimmäiseen koitokseen.

Kokeessa metsästettiin ensisijaisesti fasaaneja, mutta myös muut riistat olivat mahdollisia. Varsinainen koe alkoi ns. drivellä, jossa ylösajavat koirat ajoivat fasaaneja ylös peitteisestä maastosta. Tällä välin noutajarivit tarkkailivat tilannetta ja ohjaajat pyrkivät laittamaan muistiin pudotuksia. Ryhmät asettuivat noin 150 m päähän toisistaan. Kun ajo oli ohi, pääsivät noutajat estradille. Normaalissa metsästystilanteessa riistat pyritään ottamaan ylös mahdollisimman helposti ja nopeasti. Myös A-kokeessa parhaitten suorituksien tulee näyttää helpoilta ja vaivattomilta. Kokeen luonteen takia koirakoille ei annettu mahdollisuutta ottaa niitä lintuja, jotka tipahtivat linjastostamme muutaman metrin päähän. Nämä noudot jäivät toiselle ryhmälle. Käytännössä tiputuksia tuli niin paljon, että hyvämuistinenkaan koira ei pystyisi ottamaan niitä ylös puhtaasti markkeeraamalla. Näin ollen noudot olivat ”puhtaita” ohjauksia.

Paju odottamassa seuraavaa ajoa
Paju odottamassa seuraavaa ajoa

Ensimmäinen ajo sujui koirakoilta mallikkaasti ja kaikki jatkoivat koetta seuraavaan vaiheeseen. Toisessa ajossa ei tullut tiputuksia, mutta ensimmäiset koirat tipahtivat leikistä pois. Rivistössä seisominen, laukaukset, ylösajavien koirien työ ja muiden koirien ohjaaminen sai osan koirista lämpenemään siten, että tuomari keskeytti heidän kokeensa.

Kolmas osio kokeesta oli walkup. Peltojen välissä oli peitteistä maastoa, josta pyrittiin ylösajamaan fasaaneja ja noutajaryhmät kävelivät kahden puolin solaa ampujien takana. Noutoja tuli maltillisesti ja me vain tarkkailimme tilannetta. Onneksi Paju ei ole kovin huonohermoinen, eikä minun tarvinnut jännittää koirani ”olemista”. Enemmän minua huoletti se, että miten koira toimii tositilanteessa. Pitkä odotusaika vaikuttaa tekemiseen varmasti!

Puolenpäivän jälkeen alkoi vaikuttaa siltä, että me pääsemme ruokatauolle ilman noutovuoroa. Kolmannessa ajossa oli jo lähellä, että meidän vuoromme koittaa. Kaksi koiraa oli jo tullut ilman riistaa pois noudosta ja ennen meitä vuorossa oli Juha Pakarinen ja Nuutti (FIN KVA Namusillan Sarviseppä). Onnekseni Nuutti teki miehen työn ja pelasti meidät liristä löytämällä hankalan riistan eyewipeten kaksi koiraa. Koetta kuitenkin päätettiin jatkaa vielä yhdellä walkupilla, jotta kaikille koirille tulisi mahdollisuus saada vähintään yksi nouto ennen lounasta.

Asetuimme rivistöihin kahdelle eri pellolle, joiden välissä oli pitkää heinää. Olin seuraavana vuorossa meidän ryhmästämme, mutta ensimmäiset pudotukset tulivat toisen ryhmän eteen. Ensimmäistä noutoa oli suorittamassa Mika Lappalainen ja Tsoni (FIN KVA Rushbriggs Norton). Fasaanin ja koirakon välissä oli matkaa reilu 100 m ja aluskasvillisuus pitkää kuivanutta heinää. Kyseessä oli varsin haastava nouto koiralle ja myös ohjaajalle, sillä tiputuksen paikallistaminen ei ollut helppoa. Tsoni ei saanut riistaa ylös ja Petteri Hirvoselle ja Kerolle (FI KVA Weljesten Geronimo Au) tuli mahdollisuus eyewipeta heidät. Hekin epäonnistuivat tehtävässä ja se tarkoitti, että oli meidän vuoro. Ei tuntunut kovin hyvältä, kun kaksi käyttövaliokoiraa tipahtaa edeltä ja sen jälkeen meidän pitäisi ottaa tilanne haltuun. Siirryimme omalta pelloltamme noin 200 m lähetyspaikalle. Lähetin koiran pusikon läpi kohti tiputusta. Paju lähti juoksemaan hieman väärään suuntaan ja korjasin suuntaa. Aika pian koira oli niin syvällä heinikossa, ettei sitä voinut kunnolla ohjata. Lisäksi se juoksi lähellä olleen lammen jäälle, jossa oli maksimissaan pari senttiä jäätä. Tehtävä sai iloisen päätöksen, kun koira sai hajun elävästä fasaanista. Lintu ylös ja ampuja tiputti linnun. Turhaa yrittää pillitellä koiraa pois, ennen kuin lintu oli tullut talteen… ohjaajasta huolimatta. Tuomarin silmään näytti pahalta, isäntää ei niin harmittanut. Näinhän me oltiin syksyllä sovittu keskenämme. Numerolappu rinnasta pois ja keskityimme seuraamaan toisten koirakoiden suorituksia. Meidän jälkeen asteli paikalle päivän paras ohjaaja ja koira, Juha ja Nuutti. Muutama käsky ja riista ylös! Henkseleiden paukuttelun aika ei ollut vielä käsillä, sillä koe oli vielä pahasti kesken…

Tuloksenamme oli nolla, mutta ennakolta asetetut vaatimattomat tavoitteet täyttyivät. Pääsin itse aitiopaikalta seuraamaan kokeen etenemistä ja näin mitä koiralta odotetaan. A-koeharjoituksiin verrattuna Laukaan koe oli erittäin vaativa. Lähes kaikki noudot vaativat saumatonta yhteistyötä koiran kanssa ja hyvää keskittymiskykyä molemmilta osapuolilta. Koiralla pitää olla hyvä hermorakenne ja sen toiminnan pitää olla rauhallista ja varmaa ohjaajan lähellä. Tällöin on edellytyksiä onnistua kokonaisuudessa. Tällaista tilannetta on hyvin hankala simuloida harjoituksissa tai seuraamalla koetta sivusta. Perustyö on Pajun kanssa tehty hyvin ja nyt ohjaajakin on saanut kokemusta A-kokeesta. Seuraavaksi pitää pystyä ottamaan se askel, jolla voidaan kisailla tuloksista kyseisessä koemuodossa.

Kärkikolmikko, tuomarit Pauliina Ahola ja Stefaan Bollen sekä koevastaava Heli Siitari
Kärkikolmikko, tuomarit Pauliina Ahola ja Stefaan Bollen sekä koevastaava Heli Siitari

Koe jatkui jännittävänä viimeiseen noutoon saakka. Kokenut koirakko vei voiton, mutta Teijo Kostian ja Varpu Kuutti pistivät nuorilla koirillaan kovasti kapuloita rattaisiin.
Kokeen kärkikolmikko oli seuraava:

lbu FIN KVA Namusillan Sarviseppä, FIN10876/07, s. 8.12.2006, A1, sert, /Juha Pakarinen
lbu Grassducks Red Flash, FI17522/12, s. 25.1.2012, A1/Teijo Kostian
lbn Djurbergas Fashion Quiksilver, FI16456/12, s. 22.12.2011, A1/Varpu Kuutti

Olli Räsänen
NOME-toimikunnan vetäjä

TOKO-viikonloppu onnistui hienosti

WP_20141130_007Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys järjesti virallisen tokokokeen marraskuisena lauantaina 29.11.
Kokeen tuomarina toimi Piritta Pärssinen, eli tutummin Pipa. Koe herätti paljon kiinnostusta. Kaikki kokeeseen mielineet eivät mahtuneet edes mukaan. Laajamittaisen ilmoittautumisryntäyksen osasyy varmasti oli lämmin koepaikka, joita harvoin on Keski-Suomessa tarjolla.

 

Koe meni jouhevasti ja aikataulussa pysyttiin koko päivän. Kokeessa oli mukana kuusi yhdistyksen jäsentä, joista kolme kisasi alokasluokassa, kaksi voittajassa ja yksi erikoisvoittajaluokassa. Tänäkin vuonna ratkottiin yhdistyksen mestaruus- ja kisällipalkinto. Yhdistyksen kisällipalkinnon sai labradorinnoutaja Strongline’s Cute Kiss, ohjaajana toimi koiran omistaja Päivi Sopanen. Yhdistyksen mestaruuden voittivat erikoisvoittajaluokassa kisanneet sileäkarvainennoutaja Gädjeyran’s Isjungfru ja omistaja Tytti Hirvenlahti.WP_20141130_067

Kokeen jälkeisenä sunnuntaina Pipa piti yhdistyksen innokkaille tokoilijoille koulutuspäivän. Koulutukseen osallistui 9 koirakkoa, joista valtaosa oli noutajia. Muutama paimen mahtui myös joukkoon. Olimme Runo-tollerini kanssa mukana. Kukin pääsi kaksi kertaa vuorollaan Pipan yksityisopetukseen. Yhden vuoron aikana ehti pyytämään vinkkejä muutamaan eri liikkeeseen.

WP_20141130_078 (2)Runo on 2-vuotias lupaava tokokoira, jonka kanssa tavoitteemme on päästä ensi keväänä päästä kisaamaan voittajaluokkaan. Tosin joitakin voittajaluokan liikkeitä olemme vasta nyt pikkuhiljaa alkaneet harjoitella. Esimerkiksi ruudun opettaminen on aivan alkutekijöissä. Pipa neuvoi ruudun opettamisen minulle alusta alkaen. Ensin opetellaan koira juoksemaan kosketusalustalle, joka sitten siirretään ruutuun. Koiraa lähetetään ruutuun eri suunnista. Näin Runo oppi jo ensimmäisellä kerralla juosta kauempaakin ruutuun. Näillä neuvoilla saadaan varmasti ruutu opeteltua, kunhan jaksetaan olla ahkeria ja tekemään toistoja.

Pipan koulutuksesta jäi paljon hyödyllisiä vinkkejä ja neuvoja käteen. Muiden suorituksia ja ohjeistuksia seuratessa oppi mielettömästi. Tunnelma oli rento koko päivän ajan, ja omia kysymyksiä sai heitellä Pipalle milloin vain.
Seuraava yhdistyksen tokovalmennus on toukokuussa, jolloin Marko Vuorenmaa tulee kouluttamaan. Eli tätä odotellessa!

Valiokuksa-anomukset 31.1.2015 mennessä

Yhdistyksemme palkitsee valiokuksalla Keski-Suomen Noutajakoirayhdistukseen kuuluvat jäsenet, joiden noutajarotuinen koira on saavuttanut Suomessa valionarvon (JVA, KVA, MVA,TVA, AVA, VPVA). Seuraavat valiokuksat jaetaan kevätkokouksen yhteydessä (kokouksen ajankohtaa ei ole vielä päätetty). Valiokuksia ei lähetetä postitse vaan ne jaetaan kokouksessa.

Koirasi saavuttaessa valion arvon, lähetä kopiot koirasi rekisteriotteesta sekä Kennelliiton valionarvonvahvistuksesta Ulla Vahlalle. Muista kirjoittaa hakemukseen myös koirasi kutsumanimi, oma nimesi, sähköpostiosoitteesi sekä puhelinnumerosi. Lähetä hakemus osoitteella sihteeri@ksnoutajakoirayhdistys.net

Anomukset on lähetettävä 31.01.15 mennessä.

Yhdistyksen pipot

Nyt niitä saa!

Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys myy yhdistyksen logolla varustettuja trikoopipoja edulliseen 10 €:n hintaan.
Värivaihtoehdot: musta, harmaa, vihreä ja pinkki
Pipot ovat aikuisten kokoa.

Tiedustelut ja tilaukset

Susanna Tyrväinen
tarvikemyynti@ksnoutajakoirayhdistys.net
p. 044 354 1177 tai 044 541 4204.
Toimitustapoina nouto tai toimitus postitse. Noutaessa maksu käteisellä, postitoimituksiin maksuohjeet Susannalta tai Terolta. Postimaksu 2€.

MEJÄ-harrastuksen vuosikymmen

En voi hirveästi kehuskella pitkästä mejä-urasta; sen sijaan se on ollut sitäkin vauhdikkaampi ja erittäin tapahtumarikas.

Aloitin harrastuksen koirani Oskun (FIN JVA Elsasin Parmesan) kanssa SNJ:n mejä-leiriltä Rautavaaralta vuonna 2004 . Silloin en vielä osannut pienessä mielessänikään kuvitella mitä tulevaisuus toisi tullessaan kun ensimmäistä  kertaa tein harjoitusjälkiä ja sain jäljestää koirani kanssa. Tunne oli aivan huikea ohjaajalla, mutta myös koira oli aivan tohkeissaan kun selvisi hyvin vaivattomasti kaadolle.

Samana vuonna vielä starttasimme kokeessa ja se oli sitten menoa viimeisen päälle.

Yhdistyksen omaa mejätoimikuntaa aloimme perustamaan Siitarin Helin ja Likolan Eijan kanssa vuonna 2006. Koetoimitsijakurssin jälkeen ensimmäinen koe oli Vesangassa järjestetty iltakoe, jossa autojemme tavaratilat toimivat niin tavaroiden ja eväiden jakopisteenä ja etenkin Eijan auto toimistona. Tästä kokeiden määrä ja koko vain kasvoi, paikka vaihtui Hangasjärven retkikämpälle ja sieltä sitten Moksiin Surkeenjärvelle, Koskenpäälle ja nyt viimeksi Multialle. Toimikunnan kokoonpano on vaihtunut muutamaan kertaan ja viimeiset kuusi vuotta olemme Hännisen Margitin kanssa olleet eräänlaista toimikunnan ydintä. Kokeiden lisäksi on pidetty myös kursseja ja kerhoiltoja ja sitä kautta on uusia harrastajia saatu lajin pariin.

009Koska paikalleen ei saa jäädä niin ilmoittauduin tuomarikurssille ja sain mejän ylituomarin oikeudet syksyllä 2007. Oli mahtava seurata lajia myös tältä kantilta, nähdä miten eri tavalla eri koirat ja rodut selvittivät niille annettua tehtävää.  Tämä vaihe oli varsin intensiivistä ja aikaa ei juuri oman koiran kanssa harrastamiseen jäänyt. Onneksi Osku sai tehdä ihan oikeita töitä kun tilalle tuli käytännön jäljestämistehtävät. Siinä huomasi miten metsässä vietetty aika oli saanut aikaan hyvän jäljestävän koiran johon saattoi luottaa kaikissa tilanteissa.

Oskun jälkeen harrastin lajia vielä lainakoiralla (FI JVA Bright Eyes Lari) ja sitten jälleen vuonna 2010 hankitun oman koiran (FI JVA Elsasin Riccobono) kanssa. Nyt viimeiset kaksi vuotta on ollut jälleen mejän osalta varsin hektistä. Liian paljon tuomarikeikkoja, kokeen järjestelyjä ja muuta touhua. Ja jälleen omat koirat ovat olleet ”vain” maskotteina. Nyt Osku on kokonaan eläkkeellä ja Bono ajoittain varsin turhautunut. Tuli todella aika pohtia onko pakko yrittää olla edelleenkin tehokas lajin eteen puurtaja. Jos suurin osa haluaa vain käydä kokeissa, mutta ei halua olla mukana rakentamassa tätä pakkaa kokoon, niin sitten on vain annettava asian olla.

Päätös oli toisaalta myös eräänlaista kyllästymistä yrittää puhua vuosi toisensa jälkeen lajin puolesta kun samalla yhdistyksen sisällä arvostetaan vain yli kaiken nomea ja kaikki muu lajit ovat sitä ”pientä puuhastelua”.  Sitä samaa ”napinaa” on kuulunut koko ajan myös muiden lajien harrastajilta. Totta kai nome on noutajien rodunomainen koemuoto mutta pitäisi kuitenkin muistaa, että noutaja on monipuolinen metsästys- ja harrastuskoira. Yhdistyksen pitäisi olla kannustamassa jäseniään kaikenlaiseen harrastamiseen koiransa kanssa. Sehän on vain rikkaus tälle koirayhteisölle ja tekisi siitä vahvemman. Itse olen harrastanut sekä mejää että nomea eikä kumpikaan sulje toista lajia pois, päinvastoin.

Onneksi mejä-toimikunta sai uuden ja energisen vetäjän Emiliasta. Toivon todella, että aktiivisista harrastajista edes jokunen haluaisi ottaa vastuuta ja hakeutua toimikuntaan auttamaan. Se on ainoa keino saada koetoiminta jatkumaan yhdistyksen nimissä. Kukaan ei tuota työtä jaksa yksin tehdä.

100_0186Kymmenen vuotta on kulunut ja lajin myötä olen saanut paljon hyviä ystäviä ja viettänyt unohtumattomia hetkiä. Toimintani toimikunnassa on nyt takana mutta harrastaminen jatkuu – metsä kutsuu edelleen. Ensi vuodelle kalenterissa on tilaa ja aikaa omille koirille ja onhan sitä muutakin elämää – se on vain meinannut unohtua tässä touhussa.

Lämmin kiitos kaikille, joihin olen saanut tämän lajin kautta tutustua. Pidetään lippu korkealla.

Tuula Svan

Jokainen uloskäynti on sisäänkäynti johonkin muuhun.

– Tom Stoppard –

TOKO-toimikunta tiedottaa 11/2014

Omatoimitreenit

Tokotoimikunta järjestää omatoimitreenejä lämpimässä sisähallissa!

Treenejä järjestetään joka toinen viikko talven yli.

Treenit aina parittomien viikkojen sunnuntaisin klo 18.00 – 19.30.

Paikkana Taitavat Tassut –koirakoulun halli Seppälänkankaalla (Hakkutie 9).

Treeneihin ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon.

Treenimaksu 6€ (varaathan mukaan tasarahan)

Jos kiinnostusta osallistumiseen on, liity Facebook-ryhmään nimeltä

Nuuskujen tokotreenailijat tai laita spostia

toko@ksnoutajakoirayhdistys.net

Tervetuloa mukaan!

Näyttelytoimikunnalle vetäjä

Ovatko koiranäyttelyt lähellä sydäntäsi ja olet kiinnostunut näyttelytoiminnasta? Jos vastasit kyllä niin voisit olla etsimämme henkilö.

Näyttelytoimikunta nimittäin etsii itselleen näyttelyistä innostunutta vetäjää. Viime vuosina näyttelytoimikunnan toiminta on ollut melko hiljaista, joten nyt sinulla olisi mahdollisuus olla järjestämässä toimintaa näyttelyistä kiinnostuneille jäsenille.

Näyttelytoimikunnan tavoitteena on ollut aiemmin ja myös tulevaisuudessa järjestää vuosittain vähintään yksi match show, mutta muutoin pääset kehittämään toimintaa haluamaasi suuntaan.

Mikäli olisit etsimämme henkilö niin otathan rohkeasti yhteyttä! Kerromme sinulle mielellämme lisää.

nayttely@ksnoutajakoirayhdistys.net

Match Show 3.9.2014

Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys järjesti vuoden toisen match show:n syyskuun alussa. Sää suosi tänäkin vuonna meitä ja saimme viettää koiraharrastuksen parissa mukavan syysillan. Osallistujia oli tällä kertaa täydet 100.

20140903_174312

Match show:n yhteydessä kisattiin myös möllitokossa. Tuomarina toimi Maija Haltsonen.

möllitokoa

Parhaaksi noutajaksi valittiin tällä kertaa Saarisen Tiinan Unssi, joka hurmasi tuomarit letkeillä liikkeillään.

20140903_183144

BIS-kehässä tuomarit miettivät pitkään sopivaa järjestystä. Tuomareina meillä tällä kertaa olivat Miia Mannila (kuvassa vasemmalla), Susanna Tyrväinen (toinen vasemmalta) ja Tuula Häkkinen (kuvassa oikealla).

tuomarit miettii

BIS –kehässä oli edustettuna useita eri rotua muun muassa dalmatiankoira, shetlanninlammaskoira, irlanninsetteri ja skotlanninterrieri. Voiton vei tällä kertaa englanninspringerspanieli.

Voittaja

Kiitos kaikille mukana olleille ja palkintoja lahjoittaneille!

Merjatuulian Kennel

Juttusarjassa esitellään Keski-Suomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja. Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.

syksylla2013

1.Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Merja Ahopelto Korpilahdelta. Kasvatan labradorinnoutajia kennelnimellä Merjatuulian. Tällä hetkellä meidän koiralaumaan kuuluu kuusi labradoria, ikähaarukalla 1-13,5 vuotta.

2. Mistä teidän noutaja innostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Noutajaharrastukseni alkoi vuonna 1990, jolloin hankin ensimmäisen labradori uroksen Nikon metsästyskäyttöön. Kasvattaja Raija Viidanojan innoittamana koiratouhu upposi luihin ja ytimiin ja metsästyksen lisäksi sain oppia ja innostusta myös koepuolelle noutajien metsästyskokeisiin. Aika pian huushollissa olikin jo useampi koira joiden kanssa harrastettiin nomea ja metsästystä. Kaikki aika kului koirien kanssa kokeissa tai muissa treeneissä.

Kasvattamista en ollut koskaan harkinnut mutta innostus rotuun vei mukanaan.

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Pyrin siihen, että kasvattamani koirat ovat tasapainoisia yksilöitä, jotka viihtyvät kotioloissa kuin myös harrastuksissa. Pääpaino on tietysti metsästyskäyttö, koska linjoiltaan koirani ovat käyttölabradoreja. En ole kuitenkaan rajannut pentujen antamista vain käyttöön vaan meiltä on lähtenyt koiria myös kotikoiraksi –ihmisten lemmikeiksi. Pidän ehdottamasti tärkeimpänä ominaisuutena aina koiran luonnetta. Ihanne noutaja on helppo sohvaperuna, joka metsään ja ulos lähdettäessä omaa hyvän työkapasiteetin ja työskentelee mielellään yhteistyössä ohjaajan kanssa.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Jalostuskäytön ihanne olisi koira, joka on elämän haluinen, vahvaluonteinen, terve yksilö, joka omaa geenipohjaltaan terveen ja käyttöominaisuuksiltaan menestyneen suvun. Harvoin löytyy kuitenkaan yksilöä, joka olisi kaikkea näitä, ilman mitään sukurasitteita. Koirien jalostus on kuin palapeli, missä on ääretön määrä paloja, joita kasvattaja sitten pyrkii sovittelemaan oikeille paikoille. Välillä palat loksahtavat oikeille paikoilleen helposti ja toisinaan sopivan palan löytyminen vie aikaa. Kaikki kysymyksessä mainitut asiat ovat tärkeitä asioita jalostuskoiraa valittaessa ja jokainen kasvattaja sen varmasti tietää ja koettaa siihen pyrkiä. Jos kuitenkin pitäisi, laittaisin nuo asiat itselleni tärkeysjärjestykseen näin: Luonne+ käyttöominaisuudet, terveys+ rakenne, koetulokset, ulkonäkö.

5. Mihin suuntaan mielestänne on jalostus tämän rodun osalta menossa? Mitä mieltä olette rodun mahdollisesta kaksijakoisuudesta näyttely/käyttölinjoihin? Jos saisitte jotain muuttaa, mitä se olisi?

Labradorien jalostus on mielestäni mennyt vuosien varrella parempaan suuntaan. Uusien geenitestien avulla voimme mahdollistaa laajemman jalostuspohjan, mikäli vain uskallamme näin tehdä. Itselleni on ollut jo vuosien ajan täysin luonnollista, että rotu on jakautunut käyttö ja näyttölinjoihin ja sekoituksiin näiden kahden linjan välillä. En koe jakautumista negatiivisena asiana.

nuoruus ja viisaus 6. Huippuhetket kasvattaja uran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Huippuhetkiä ovat pentueen kasvun seuraaminen ja niistä hetkistä oppiminen ja nauttiminen. Uusien kotien löytyminen  ja tuleviin omistajiin tutustuminen. Ilahduttavaa on myös kuulla kasvattikoirien. kuulumisia metsästys tai koerintamalla sekä otteita myös koiranomistajien perusarjesta.  Olen toki ylpeä kasvateistani, jotka ovat aktivoituneet kokeisiin tai koeurallaan saavuttaneet valionarvon. Tämä vaatii aina myös kasvatin omistajan suurta panosta, joten heille siitä suurikiitos.

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Kasvattajan arkeen kuuluu monenlaiset haasteet ja paineet. Millaisen pentueen kasvatan? Mistä löytyy sopiva uros? Tuleeko pennuista terveitä ja työskentelyyn sopivia? Nämä asiat olen kokenut välillä itselleni haasteelliseksi, mutta vuosien varrella nahka on jo parkkiintunut ja pyrin miettimään asioita jonkun sortin maalaisjärjellä. Kasvattajan arjessa ei aina päde sananlasku ”sitä saa mitä tilaa”. Valitettavasti terveys toiveet ei aina mene niin kuin kuvittelisi, ja silloin on tietysti ikävää, jos joutuu kuulemaan kasvattien sairauskertomuksia. Valitettavasti näitäkin tapauksia on kohdalle sattunut.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Kasvatamme pentueen vuodessa ja joinain ”ruuhkavuosina” on ollut jopa kaksi pentuetta vuodessa. Kasvatteja on kertynyt vuosien mittaan 17 pentueen ja 123 koiran verran.

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Meidän kasvattimme sopivat mieluiten kotiin missä on mahdollisuus päästä metsästyskäyttöön, mutta meiltä on lähtenyt useita pentuja myös kotikoiraksi ja muihin harrastuksiin. Toiveena olisi löytää koiralle koti, jossa se saa olla koira, ja sitä rakastetaan sellaisena kuin se on. Parhautta on, jos huomaa jo alkumetreillä, että pentu ja omistaja sopivat toisilleen täydellisesti.

10. Edellisen haastateltavan esittämä kysymys: Voisitko käyttää jalostukseen urosta, jota et ole nähnyt livenä

Itse olen nähnyt aina urokset, joita olen jalostukseen käyttänyt, joten en osaa sanoa.

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin?

Heitän haasteen Heli Siitarille ja kysyn: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?

NOME-A Laukaa 25.10.2014

Yhdistyksen ensimmäinen NOME-A koe järjestettiin lokakuun viimeisenä viikonloppuna Laukaassa.

Tuomareina kokeessa toimivat Pauliina Ahola ja Stefaan Bollen Belgiasta.

akoe6

knn Phasianus Desiree, FI48470/10, s. 11.7.2010  A2
(i: Nous’s Dream Be My Shadow, e: FI Kva Weljesten Elegance Au)
kasv. Anu Brunström-Nikander, Siuntio
om.&ohj. Tuija Aaltonen, Palokka

lbn Djurbergas Fashion Quiksilver, FI16456/12, s. 22.12.2011  A1
(i: Broadlaw Warren, e: POHJ KVA FI KVA SE KVA Searover Kits Dike)
kasv. Inga-Lena Djurberg, Falun, Ruotsi
om.&ohj. Kuutti Varpu, Äänekoski

lbu FI KVA-FT FI KVA Namusillan Tuulihaukka, FIN32241/07, s. 21.5.2007  A-
(i: SE JCH Garronpoint Arron, e: FI KVA Namusillan Pikkukultasiipi)
kasv. Anu Knuutinen-Pöppönen, Oravasaari
om.&ohj. Pasi Pöppönen, Oravasaari

lbu FI KVA Rushbrigg Norton, FI34437/09, s. 25.3.2009   A-
(i: GB FTCH Brindlebay Butler, e: Birdsgreen Allure Of Rushbrigg)
kasv. Samantha Morley-Richess, Iso-Britannia
om. Maija & Mika Lappalainen, Palokka,
ohj. Mika Lappalainen

lbn Demon Eye’s Cherkazoo, FI20637/12, s. 20.2.2012  A0
(i: Blackthorn Bion, e: Eagle Owl’s Hersilia)
kasv. Pekka Uusimäki, Järvenpää
om. Pekka Uusimäki, Järvenpää,
ohj. Olli Räsänen

lbu Batmoors’ Black Isle Chandler, FI15278/13, s. 3.5.2012  A0
(i: Broadlaw Dirk, e: Hillus Holland)
kasv. Iben Pytlick & Thomas Plamboeck, Tanska
om. Maarit Nikkanen & Kirsi Rantala, Orimattila,
ohj. Maarit Nikkanen

knu FI KVA Weljesten Geronimo Au, FIN41420/08, s. 3.8.2008  A-
(i: INT FTCH Bell Oktave Apollo, e: Weljestern Elwing Au)
kasv. Ari-Pekka Fontell, Pilkanmaa
om. Petteri & Tarja Hirvonen, Kouvola,
ohj. Petteri Hirvonen

lbn Grassduck’s Will Be Winner, FI47686/10, s. 1.8.2010  A3
(i: SEJ(A)CH DKJCH Bierspool Blackbill Of Lakedown, e: Fin Kva Bavermarkens Kantele)
kasv. Tore Vuorio, Lahti
om.&ohj. Tore Vuorio, Lahti

lbn Owla Salan Flamme, FI36280/10, s. 26.5.2010  A0
(i: Blackthorn Bion, e: Horseman’s Chess)
kasv. Eija & Pentti Åman, Oulunsalo
om. Neuvonen Marjut & Luomanen Timo, Kempele, ohj. Luomanen Timo

lbu FIN KVA Namusillan Sarviseppä, FIN10876/07, s. 8.12.2006  A1, sert
(i: FIN KVA S KVA Tasco Brimstone, e: Namusillan Helmihopeatäplä)
kasv. Knuutinen-Pöppönen Anu, Oravasaari
om.&ohj. Juha Pakarinen, Siilinjärvi

lbu Grassducks Red Flash, FI17522/12, s. 25.1.2012  A1
(i: Lakedown Dial Bach, e: Bävermarkens Kantele)
kasv. Tore Vuorio, Lahti
om.&ohj. Teijo Kostian, Niittylahti

knn Ruokorapseen Auri, FI19145/10, s. 6.2.2010  A-
(i: FI KVA Weljesten Endorfin Au, e: FI KVA Goldgingers Red Hot Pepper)
kasv. Miia Saxholm, Muhos
om. Ville-Pekka Nenonen & Riikka Niiranen, Kuopio, ohj. Ville-Pekka Nenonen

lbu Hardrocks Weizenbock, FI16643/09, s. 24.1.2009  A-
(i: CIT Gunsight’s Bracket, e: FIN KVA Eagle Owl’s Hypnos)
kasv. Päivi Hietaharju, Kuusankoski
om.&ohj. Päivi Hietaharju, Kuusankoski

lbu Grassduck’s Black Speedy, FIN14343/10, s. 4.1.2011  A2
(i: C.I.T FIN KVA-FT FI KVA SE KVA SE KVA-FT Blackthorn Bion, e: FIN KVA Grassduck”s Babe Point)
kasv. Tore Vuorio, Lahti
om.&ohj. Eeva-Liisa Kauppila, Lahti

akoe3

K-S Noutajakoirayhdistys kiittää sponsoreitamme:

goldeneagle

voimaparkki