Avainsana-arkisto: Matkakertomus

RYSSELI – RESSI

Koirien kanssa kisailu on mukavaa ja rentouttavaa. Niin – näinhän se silloin tällöin oikeasti on.

KaksosetAina ei kuitenkaan mene ihan putkeen. Vuoden 2016 IWT pidettiin Brysselissä maalis-huhtikuun vaihteessa. Olimme edustamassa Suomea siellä Team Finland 4 joukkueella. Olimme jo ajoissa varanneet lennot, vuokra-auton ja majapaikan. Vaikka emme tienneet edes pääsemmekö matkaan, koska vain kolme maapaikkaa oli luvattu. Eli itse kisaan pääsemisestä piti hieman stressata. Lisäksi yhden ohjaajamme selkäleikkaus ja siitä toipuminen nosti hieman hilsettä pintaan. Kun saatiin tieto, että päästään Free-Team joukkueena mukaan ja selkätoipilaskin jotenkin oli jaloillaan näytti hetken hyvältä.

Seuraavaksi joukkueemme narttujäsen juoksuili, minkä jälkeen se oli valeraskautensa kanssa ihan kuutamolla. Onneksi sen toimintakyky palaili pätkittäin. Asiat alkoivat näyttää hyvältä, kunnes hullut terroristit räjäyttivät reilua viikkoa ennen matkaamme Brysselin lentokentän, mihin meidän piti lentää. Alko painajaismainen pähkäily, että voiko sinne lentää vai ei. Lentoyhtiömme ei suostunut mihinkään järjestelyihin ennen kuin vajaa kaksi vuorokautta oli jäljellä lentoon. Tai olimmehan me ihmiset päästy jonnekin lentämään, mutta koirat eivät. Lopulta tuli lupa perua lennot ja saatiin vielä varattua lento just just Amsterdamiin koko joukkueellemme.

Pientä päänsärkyä meinasi aiheuttaa myös siirtyminen lentokentälle, kun kulkupeli oli vielä lähtöpäivää edellisenä päivänä autokorjaamolla. Onneksi Hietikot pistivät sen kuntoon, eikä tarvinnut edes paljoa polvillaan rukoilla. Lähtöaamuna yksi joukkueemme koirista oli jotenkin vatsa sekaisin, mutta se tiedettiin herkkävatsaiseksi ja arveltiin sen kyllä menevän ohi. Ei muuta kuin matkaan kohti lentokenttää. Kentällä, kun koirat olivat jo matkalla koneeseen meille ilmoitettiin , että koneen lähtö viivästyy reilusti, kun Pariisin lennonjohto on mennyt lakkoon ja Pariisin koneita menee Amsterdamiin, missä yllättäen ruuhka sen kuin kasvaa. Amsterdamissa saimme koiruudet haltuumme, mutta vatsavaivaiselta oli tullut ripuli boxiin, joten ”pienehkö ” siivoilu oli paikallaan.
Perillä Amsterdamissa olimme varanneet oikein ison farmarin, että varmasti mahdumme. Auto-vuokraamo ”ilahdutti” meitä antamalla käyttöömme upouuden mersufarmarin, kalliimman, mutta pienemmän. Lisäksi niin hienon, että hirvitti. Mm. spesiaalikeksintönä automaattivaihteisessa mersussa vaihteet oli sijoitettu oikeaan viikseen, missä kaikissa muissa autoissa on pyyhkijät. No – arvaatte varmaan , mitä tapahtui, kun alkoi sataa ! Mersu ja kyydissä olijat saivat kokea tämän kolme kertaa – onneksi niin auto kuin kyydissä olijatkin ovat vielä ehjiä.

Perillä Brysselissä soittelimme järjestäjille, jotta saataisiin jotain koiran mahaa rauhoittamaan. Resepti kirjoitettiin, mutta suuressa viisaudessamme emme heti sitä hakeneet, kun eri neuvojen perusteella saimme hankittua rohtoja , mitkä näyttivät vaikuttavan muuten reippaan, mutta vatsalöysällä olevaa koiraa auttavasti. Majapaikkamme oli oikein mukava paikka ja Belgialaisille majapaikoille epätyypillisesti saimme jopa ottaa koirat huoneisiimme. No, ensimmäisen illan (ennen rohtojen saamista) löysät kakat huoneeseen ja toisen ohjaajan koiran, ohjaajan poissa- ollessa pitämä laulukonsertti saattaa kyllä laittaa ko. vuokraajaa valitsemaan seuraavaksi yleis-Belgialaisen tylymmän – koiria ei sisälle linjan. Koirien ulkoilutus myöskin oli varsin rajattua, siellähän ei ole Suomen joka miehen oikeuksia maastossa liikkumisessa.

Varsinaiseen kisaan lähdettiin lauantaina varsin epävarmoilla fiiliksillä. Vatsaoireileva koira oli reipas ja oirehtiminen oli pääosin poissa. Jäljellä oli liikkumisen herkästi aktivoima kakkaamistarve, minkä todettuamme myös päätimme tämän kisakoiran osalta keskeyttää ensimmäisen tehtävän jälkeen. Järjestäjä antoi upeasti meidän kahdelle jäljelle jäävälle koirakolle luvan jatkaa kisaa . Luonnollisesti fiilis ei ollut kovinkaan korkealla, mutta kävimme elämämme kalleimmat ”treenit” läpi saaden kaikki damit talteen, mille koiramme lähetimme ja taistelimme kahden koiran pisteillä tasaisesti kolmen heikoimman kolmen koiran joukkueen kanssa sijoittuen lopulta toisiksi viimei-seksi.

Hyvääkin reissussa toki oli. Majapaikkamme oli hieno ja auto upea. Sää oli aivan mahtava, kisateh-tävät ja maastot olivat sopivan haastavia, järjestelyt sujuivat pääosin hienosti (ehkä opastus ja äänentoisto olisi vaatinut enemmän panostamista). Tunnelma tapahtumassa oli miellyttävän rento. Ruoka oli pääosin oikein hyvää. Lounasta tosin sai metsästää pitkään ja hartaasti (paikalliset eivät juuri harrasta ko. aikaan syömistä).

Kaiken kaikkiaan kuitenkin joukkueemme stressitaso ei juurikaan matkan aikana päässyt laske-maan , eikä tilannetta paljon parantanut viime hetken matkasuunnitelmiin tulleiden muutosten lisäkustannukset niin lentoihin, autonvuokraukseen kuin majoitusajan pidentymiseen liittyen. Spe-kuloitavaa jäi, sillä kolmannen koiran hyvillä pisteillä oltaisiin voitu olla samalla tasolla hienosti kisailleiden muiden suomalaisjoukkueiden (7., 9. ja 18.) kanssa. Lisäksi, kun viimein tajusimme hakea koiralle reseptilääkkeen, sen maha rauhoittui alle aikayksikön eli ????. Lääkettä sai myös matkaan sopivalla tavalla etsiä koko rahalla eli löysimme ensin 13 kiinni olevaa apteekkia, kunnes 14. toden sanoi. No- aina ei voi voittaa – ei edes joka toinen kerta. Ehkä opimme tästä jotain , ehkä emme. Kiitokset tukijoillemme, ja ei kun kohti uusia seikkailuja.Team Rysseli 2016

Matkaterveisin

Mika & Tsoni, Pekka & Dixie ja Elina & Mauri

Yhdistyksen iso NOME-koe

Iso NOME-koe, yhteinen iso voimanponnistus

Jo perinteistä isoa NOME-B koetta vietettiin tänä vuonna Uuraisilla. Kokeen keskuspaikkana toimi Oikarin tila. Kokeessa ratkottiin myös samalla Keski-Suomen kennelpiirinmestaruus.

Koe on tällaisena, yhteensä kuuden luokan kokeena, yhdistyksen suurin tapahtuma kansainvälisen koiranäyttelyn ohessa. Se siis vaatii myös isoa panostusta vapaaehtoisilta talkoolaisilta, jotta se saadaan vedettyä ongelmitta läpi. Tämän vuoksi olikin erityisesti tänä vuonna ilo huomata, että teitä reippaita talkoolaisia oli todella ilahduttavasti mukana. Ja hienoa on myös huomata se, että talkoilua tapahtuu myös yli yhdistysrajojen. Toisaalta, itselleni ainakin, nimenomaan tämä talkoilu ja sitä kautta saadut uudet kaverisuhteet ovat myös tärkeä osa tätä harrastusta. Mikä sen mukavampaa kuin viettää aikaa yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa. Ja siinä sivussa voi myös seurata erilaisten koirien työskentelyä. Sekä myös ottaa ehkä oppia ohjaajien toiminnasta siitä mikä ehkä toimii ja mikä ei. Pienikin annettu apu on usein meille se suuri apu! Iso kiitos siis kaikille kokeessa talkoilleille! Erityisen suuren kiitoksen haluan antaa Mikalle ja Tuijalle, jotka kantoivat ison vastuun käytännön asioiden hoitamisesta ja sille ihanalle porukalle, jotka jäitte tekemään jälkisiivousta kanssamme!

No mutta sitten niihin tuloksiin. Yhdistyksemme jäsenet saivat hienoja tuloksia kaikista luokista, Onnea siitä heille! Viikonlopun hienoimpina tuloksina piirinmestaruustaiston ohella voidaan pitää kahden koiran valioitumista. Lauantaina käyttövalionarvoon oikeuttavan tuloksen saavutti Varpu Kuutin ja Antti Heinosen Djurbergas Quicksilver Fashion. Onnea Varpu, Antti ja Curi! Sunnuntaina saman tuloksen saavuttivat Tuija Aaltonen ja Phasianus Desiree. Onnea Tuija ja Pilli! Hienoa saada yhdistykseen taas kaksi uutta käyttövaliota!

Sitten niihin piirinmestaruustuloksiin. Piirinmestaruus järjestettiin tänä vuonna Uuraisten Kangashäkissä. Piirinmestaruuskoirat arvosteli Harri Siven. Piirinmestaruudesta kilpaili tänä vuonna seitsemän koiraa.

Piirinmestaruuden voitti Mika Lappalainen – Rushbrigg Norton, voittajaluokan 1-tuloksella. Toiseksi sijoittui Petri Palenius – Jummi-Jammin Robert de Niro voittaja 1 –tuloksella. Kolmas oli Asta Muilu – Jummi-Jammin Fame voittaja 2-tuloksella! Onnittelut voittajalle ja myös hyvälle kakkoselle! (Itseään on kai vähän huono onnitella)
Ensi vuonna onkin sitten edessä vielä astetta isompi ponnistus kun SM-nomea vietetään 2.-4.9.2016 Kannonkoskella!

Asta Muilu

Vepeilyä isommalla porukalla

Suomen Landseeryhdistys ry:n perinteinen vepeleiri järjestettiin jälleen tänä vuonna Saarijärven Ahvenlammella 7.-9.8. Leiri oli tänä vuonna täynnä ja varasijoillakin oli joitain koirakoita, joten runsaslukuinen vepeporukka kokoontui taas hakemaan oppia ja jakamaan kokemuksia. Leirillä oli mukana sekä kokeneita harrastajia vepevalioineen että uusia lajista innostuneita pentukoirineen. Kouluttajina oli muutama vepen ylituomari sekä palkintotuomareita ja minä apukouluttajana. Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksestä oli mukana neljä koirakkoa. Leiri alkoi virallisesti vasta lauantaina, mutta perinteiseen tapaan perjantai-iltana järjestettiin vepen iltakoe.

Lauantaiaamuna aloitimme leirin ylituomari Jyrki Heinon pitämällä luennolla vepen sääntömuutoksista. Edellisen kerran sääntöjä on muutettu vuonna 2001, joten tarkistus on ihan paikallaan. Uusissa säännöissä tarkennetaan toimintaa kisapaikalla ja muutetaan muutamaa liikettä turvallisemmaksi sekä vastaamaan paremmin tosielämän tilannetta. Uusien sääntöjen on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2016 mikäli ne menevät tarkastuskierroksesta läpi. Aiheesta syntyi mukavasti keskustelua ja tarkentavia kysymyksiä esitettiin runsaasti. Eniten keskustelua ja kysymyksiä herätti pelastusrengas uutena vientiesineenä sekä hukkuvan pelastusvälineenä.

Luennon jälkeen aloitettiin koulutukset jotka suoritettiin rastikoulutuksena, jossa koirakot oli jaettu neljään tasoryhmään. Rastien aiheina oli yksi koeliike (veneestä hyppy, esineen vienti, veneen haku sekä hukkuva), ja jokainen harjoitteli liikettä oman tasonsa mukaisesti. Lauantai-iltana rentouduttiin iltanuotiolla makkaranpaiston merkeissä ja samalla purettiin päivän tapahtumia sekä koulutuksen ongelmakohtia. Sunnuntaipäivään herättiin varhain, jotta ehdittiin suorittaa rastit ja pakata veneet ennen kotiinlähtöä. Monta väsynyttä leiriläistä, koiraa sekä kouluttajaa suuntasi koteihinsa mutustelemaan viikonlopun antia.

Leirillä tavattiin tuttuja, tutustuttiin lajin uusiin harrastajiin sekä saatiin paljon uusia ideoita treeneihin. Kouluttajana sain seurata useiden koirakoiden toimintaa aitiopaikalta. Ehkä osallistun ensi vuonna sitten koiran kanssa!

Kirsi Liukkunen

Helatorstai Surkeella

Koe- ja koulutustapahtuma Surkeenjärven matkailutilalla 14.-17.5.2015

Helatorstaina järjestetty Working Test on perinteisesti kuulunut Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen koekalenteriin. Tänä vuonna noutajatapahtumaa venytettiin siten, että myös perjantaina järjestettiin samoissa maisemissa toinen, kahden tuomarin WT. Lauantaina ja sunnuntaina koiramainen viikonloppu jatkui koulutuksilla.

Tämän vuoden ulkomaiseksi tuomariksi oli kutsuttu englantilainen Gordon Hodgson. Hän oli arvioimassa koiria molempien päivien kokeessa. Torstain kokeen kaksi muuta tuomaria olivat Matti Tenhunen ja Tomi Sarkkinen. Perjantain koe oli kahden tuomarin koe, jolloin toisena tuomarina toimi Mika Lappalainen.

Tulostaso molempien päivien kokeessa osoittautui korkeaksi ja ykköstuloksia tuli kohtuullisen suuri määrä.

Koetulokset:

http://www.ksnoutajakoirayhdistys.net/wt-korpilahti-14-5-2015/
http://www.ksnoutajakoirayhdistys.net/wt-korpilahti-15-5-2015/

Lauantaina 16.6. yhdistyksen jäsenille järjestetyn koulutuksen vetäjinä toimivat Tomi ja Gordon. Koulutusryhmät oli jaettu koirakkojen tasojen ja ohjaajien toivomusten mukaan. Aamupäivän aloittivat alokasluokan koirakot ja iltapäivällä jatkettiin koulutusta avoimen/voittajaluokan koirakoiden voimin.

Gordon halusi koulutuksessaan nostaa teemaksi niitä puutteita, joita oli havainnut parina edellisenä päivänä tuomaroidessaan yhdistyksen kokeita. Hän oli havainnut, että suuri osa koirista oli yliohjautuvia. Hänen sanojensa mukaan tällaisessa tilanteessa koirat eivät löydä riistoja, vaan ohjaajat löytävät ne. Erityisesti nuoria koiria koulutettaessa on ensisijaisen tärkeää, että koiralta ei tapeta luontaisia kykyjä löytää riistaa yliohjaamalla koiraa. Oikeassa metsästystilanteessa yliohjautuva koira ei tehokkaasti kykene löytämään haavakkoja, vaan se jää riippuvaiseksi ohjaajan sille antamista ohjeista.

Nuorille koirille tehtiin mm. lähihakutehtävä metsän sisään, jossa koiralle annettiin lupa metsästää. Nuorelle koiralle haluttiin antaa vapauksia käyttää nenäänsä damien löytämiseen. Damit piilotettiin peitteiseen maastoon, mutta koirat lähetettiin tuulen alle siten, että niillä oli hyvät mahdollisuudet saada haju dameista. Nuoret koirat päästettiin tekemään ”lennosta” lähihakua.

Kun vastaavaa harjoitusta tehtiin voittajaluokan koirilla, nosti Gordon pari huomiota ohjaajien toiminnasta:

  • Lähetys täytyy tehdä rauhallisesti. Ohjaavaa kättä ei saa heilutella koiran nenän tai pään vieressä.
  • Lue koiran kehonkieltä, jotta voit varmistua koiran olevan valmis menemään oikeaan suuntaan.
  • Anna eteenmeno-käsky ja pidä käsi paikallaan, kunnes koira on edennyt ohjaussuuntaan.
  • Älä puutu etenemiseen liian herkästi, jotta et sotke koiran ”rytmiä”.
  • Pysäytä koira tuulen oikealle puolen, ennen lähihakua. Pidä käsi selvästi ylhäällä, sormet levitettyinä, jotta annat koirallesi paremman mahdollisuuden nähdä merkin.

Tämä, kuten kaikkien koulutusten aina pitäisi loppua, päättyi sanoihin: ”Koulutuksessa saadut ohjeet ja vinkit eivät välttämättä toimi teidän koiralle. Poimi niistä ne palaset, jotka sopivat teille parhaiten ja jalosta niitä!”. Uskoakseni kaikki koulutuksessa olleet saivat vinkkejä ja vahvistuksia omille metodeilleen. Oli erittäin mielenkiintoista saada uusia vinkkejä treenaamiseen ja tutustua uudenlaisiin näkökulmiin.

Tomi Sarkkisen koulutus lauantaina 16.5.2015 AVO/VOI -ryhmä

Koulutus alkoi perusmarkkeerauksella. Heittäjä heitti damin noin 40 metrin päästä pellolle takaviistoon. Hieman koiria häiritsi pellolla olleet hajut, jotka olivat tulleet kahdesta edellisestä päivästä. Jouduttiin lähettämään uudelleen tai ottamaan koko markkeeraus uusiksi.

Seuraavaksi hieman vinoon linja ojan lähellä olevan kuusen lähelle, dami oli laitettu koirilta salaa sinne. Matkaa oli noin 20 metriä. Tarkoitus oli, että koira saadaan sinne suoraan, huolimatta suunnilleen samaan suuntaan tulleesta markkeerausheitosta, joka jälleen häiritsi osan koirien suorittamista. Osa koirista pinkoikin suoraan kohti markkeerauspaikkaa. Jos koira pysähtyi pillistä, sen pystyi kääntämään oikealle kuusen juurelle. Siellä jälleen oja ja vieressä oleva tie häiritsi koiria ja niinpä osa koirista suunnisti tielle tai alkoi juoksennella ojassa hajujen perässä. Koira oli hyvä pysäyttää ojan/kuusen äärellä ja antaa sitten vasta lähihakupillitys, jolloin koira ei jätä aluetta niin nopeasti. Pienessä kulmassa olevat markkeeraus- ja linjatehtävä on hyvä opettaa koiralle, kun ollaan avo/voi -tasolla.

Sitten teimme pysäytys- ja taakselähetystehtävän. Pellon toiseen laitaan risupuskan eteen jätettiin dami koiran nähden. Sitten siirryttiin seuraamalla kohti pellon toista laitaa. Kun päästiin noin puoleen väliin, tuli markkeerausheitto vastapuolelle pellon toista laitaa. Se jää muistiin. Sitten käännyttiin ympäri ja lähetettiin linjakäskyllä ensimmäiseksi jätettyä damia kohti. Koiran ollessa noin 10-20 metrin päässä ohjaajasta (riippuen koiran pillikuuliaisuuden tasosta, pystyi koiran päästämään lähemmäksi damia), koira pysäytetään. Jos koira ei pysähdy, apuohjaaja nappaa damin pois, jotta koira ei saa palkkiota pillikäskyn rikkomisesta. Koira odottaa istuen ja ohjaaja lähtee kävelemään puolikaaren muotoisesti 180 astetta koiran toiselle puolelle noin 10 metriä kohti koiraa. Koira ja ohjaaja ovat suorassa linjassa pellon laitojen mukaan damien välissä. Sitten ohjaaja laittaa koiran taakselähetyskäskyllä muistimarkkeerausdamille. Jos koira osoittaa muistavansa damin, niin voi laittaa noutokäskyllä. Koira noutaa damin ohjaajalle. Jälleen seurataan hetken matkaa kohti toista laitaa ja samalla noudetun damin paikalle on laitettu uusi dami. Koira lähetetään uudelleen sinne nyt linjakäskyllä ja 10-20 m sisällä koira pysäytetään. Ohjaaja kiertää nyt koiran toiselle puolelle 180 astetta puolikaaressa noin 10 m koiraa kohti. Ja lähettää koiran taakse käskyllä damille.

Kyseisen tehtävään saa lisää häiriötä heittämällä jonnekin sivulle häiriömarkkeerauksen tai useammankin, jonka koiran voi antaa jossain vaiheessa hakea ohjaajan päätöksen mukaan.  Myös sivusuuntia pystyy treenaamaan samalla tavalla, ohjaaja siirtyy vain 90 astetta kaaressa kohti koiraa ja lähettää koiran haluamaansa suuntaan. Halutessaan hän voi ottaa häiriömarkkeerauksen suoritusten välillä pois.

Walk up –tehtävässä heittäjä kulki toisella sivulla n. 50 metrin päässä. Perusheittoja, joita haettiin walk up –rivistöstä, missä oli neljä koirakkoa. Jos koira ei nähnyt heittoa, saattoi toinen pari ottaa heiton. Pellolla oli paljon hajuja ja heinä oli noin 5-10 cm korkeudeltaan. Pellossa oli myös korkeuseroja jonkin verran. Linjatehtäväosiossa oli motivoitu muistipaikka, josta haettiin aina välillä dameja.

Seuraavaksi teimme tehtävän jossa hyödynnettiin taakselähetystehtävän muistipaikkaa. Sinne jätettiin koirien tietämättä dameja. Siirryttiin noin 50 m ja lähetettiin koira sinne linjakäskyllä. Välissä oli hajuja walk up tehtävästä sekä edellisten päivien jäljiltä. Koiran on juostava linjakäskyllä suoraan niin kauan, kunnes annetaan pysäytys/lähihaku pillitys (yli vanhojen hajujen).
Teimme jälleen yhden muistipaikan koirille. Seuraavaksi teimme tehtävän, jossa ohjaaja ja koira seuraavat eteenpäin ja Tomi laittoi edessä kävellessä pallon salaa heinätuppaaseen ja ohjaajan tehtävänä oli muistaa sen paikka. Koira jätetään sitten istumaan ennen kyseistä paikkaa ja kutsutaan luokse. Kun koira on lähellä palloa, annetaan sille lähihakupillityskäsky. Jos koiraa kutsuu luokse ja antaa koiralle lähihakupillityskäskyn, pitäisi sen alkaa metsästää pienellä alueella tullessaan ohjaajaa kohti.

Seuraavaksi lähetettiin koira näiden kaikkien pallomuistipaikkojen yli markkeeraustehtävään. Koiran pitää juosta yli vanhojen hajujen (se saa tarkastaa ne kevyesti, mutta on jatkettava matkaa). Lopuksi lähetetään koira markkeerauspaikan ja edellisten muistipaikkojen yli kauimmaiselle muistipaikalle. Jos koira pysähtyy linjan keskelle haistelemaan, pysäytetään se ja laitetaan taaksekäskyllä eteenpäin.

Vesitehtävä suoritettiin pienellä lammella ja tarkoituksena oli saada koira tekemään linja yli lammen uiden toiselle puolelle lampea olevaan rinteeseen, jossa oli dami.

Aluksi koiralle heitettiin dami lammen toiselle laidalle veteen ja koira haki sen. Sitten se laitettiin linjalla sinne noin 5 m päästä maalta ja dami oli samassa paikassa. Koiran piti uida dami suussa takaisin eikä mennä maalta. Sitten mentiin lammen toiselle puolelle ja lähetetiin samassa linjassa olevaan rinteeseen damille.

Sitten jätettiin koira istumaan lammen toiselle rannalle vesilinjaan ja kutsuttiin koira luokse, lammen keskellä oli dami, jonka koira sai ottaa. Sen jälkeen koira lähetettiin suoraan 5 m päästä lammen rannasta lammen yli rinteeseen olevalle damille. Tämä tehtävä tuotti erinäisiä vaikeuksia koirille, jotka päättivät että maalta on mukavampi tulla lujempaa kuin veden kautta uiden. Tätä tehtävää on harjoiteltava pienissä osissa ja ne on sitten yhdistettävä, kun osiot ovat valmiit. Tässä voi käyttää apuohjaajaa, joka estää koiran tulemisen maan kautta seisomalla edessä tai jopa kahta apuohjaajaa molemmin puolin. Opeta siis jo pentukoiralle, että vesireitti on se paras ja ainoa reitti palautuksissa, jossa linja tai markkeeraustehtävä on vedessä. Koska sen minkä pentuna oppii kunnolla, ei se sitä ehkä kyseenalaista vanhempanakaan.

Kirjoittaja Mari Paananen

Suomen joukkueen matkakertomus Norjan PM-kokeeseen 2014

Artikkeli on julkaistu myös Nuusku 4/2014:ssa

Vuoden 2014 Pohjoismaiden Mestaruuskilpailut pidettiin Norjassa lähellä Osloa Kjaernes Gård nimisessä paikassa 17.-19.10.2014. Kilpailu järjestettiin kaksipäiväisenä ja ennakko-tietojen mukaisesti Nome-B kokeena mocktrial tyyppisenä damikokeena.. Ensimmäisenä päivänä oli joukkuekilpailu, jossa ratkaistiin maiden välinen mestaruus. Seuraavana päivänä jatkettiin yksilökilpailulla, jossa on mukana edellisen päivän parhaat koirakot. Suomen noutajakoirajärjestön (SNJ) tuomaritoimikunta valitsi koirakot Suomea edustamaan vuoden 2014 WT-kokeiden tulosten perusteella. Joukkue koostui 5 kilpailevasta koirakosta:

Mika Lappalainen – lbu FI KVA Rushbrigg Norton (joukkueen kapteeni)
Tomi Sarkkinen – lbu C.I.T. FI KVA-FT FI KVA SE JCH SE JACH Blackthorn Bion
Pekka Tuomi – lbn FI KVA Mehtälammen Dixie
Tommy Jansson – lbu FI KVA SE JCH NM-13, NM-14 Eagle Owl’s Quirinius
Petteri Hirvonen – knu FI KVA Weljesten Geronimo Au

Suomen PM-joukkue 2014: Tommy Jansson ja Qs, Mika Lappalainen ja Tsoni, Tomi Sarkkinen ja Laslo, Petteri Hirvonen ja Gero, Pekka Tuomi ja Dixie
Suomen PM-joukkue 2014: Tommy Jansson ja Qs, Mika Lappalainen ja Tsoni, Tomi Sarkkinen ja Laslo, Petteri Hirvonen ja Gero, Pekka Tuomi ja Dixie

Manner-Suomesta lähdettiin kohti lentokenttää aamuyöllä ja Tommy matkusti jo edellisenä päivänä Ahvenanmaalta Tukholmaan. Perjantai aamuna pakkauduttiin Oslossa kahteen autoon enemmän ja vähemmän lennosta pää pyörällä olevien koiriemme kanssa. Sää jo enteili tulevaa, eli vettä tuli vaihtelevasti, mutta koko ajan. Matka sujui navigaattorin kanssa neuvotellen (se ei jostain syystä tunnistanut kohdeosoitettamme). Onneksi mukanamme oli nettiaddikti ja kännykkävirtuoosi Hirvonen, joka pistepaikansi kännykkänsä avulla meidät navigaattoriin sijoittaen ko.pisteen niin, että pääsimme muutaman sadan metrin päähän kohteesta.

Paikalle päästyämme majoittauduimme budjet-hotelliimme ja lähdimme etsimään itsellemme ruokaa ennen kuin menimme tutustumaan koirien kanssa maastoon. Ajelimme läheiseen kaupunkiin ja päädyimme Solveigin pizzeriaan. Siellä päivittelimme aikamme, että kyllä Norja on kallis maa, kun pizzoja valittiin. Tomi ja Pekka pistivät tilauksen sisään ja luonnollisesti valitsivat ison pizzan (medium, stor, extra stor). Myyjä otti tilauksen vastaan ja hävisi keittiöön. Me kolme sudennälkäistä Nome-miestä aloimme päivitellä, että johan oli oikein palvelualan ammattilainen – äijähän meni tekemään niitä kahta pizzaa, eikä ottanut meidän tilausta vastaan ollenkaan. ”Ikuisuuden” kuluttua mies palasi tiskille ja kysyi; oliko vielä jotain ? Tähän kohtalaisen närkästyneenä selvitimme, että meitä on vielä kolme tilaamatta ja haluttaisiin tilata ja sassiin. Mies muljautti silmiään ja alkoi ottaa tilausta vastaan. Kun hän kuuli Mikan tilauksen – jälleen suuri pizza, mies yritti selittää, että ymmärrättehän, että normaalisti suuri pizza on kolmelle henkilölle. Vaiensimme miehen nopeasti, että kyllä nyt pitää saada suuri pizza, kun kavereillakin on. Tommy säesti samalla tilauksella. Ilmeisesti Petteri haistoi jo jotain palaneen käryä asiassa, kun tyytyi medium-pizzaan. Noh, kun mies alkoi kantaa pizzoja esiin tajusimme, että joo kyseessä oli todellakin kolmen hengen pannupizza, eli tuli tilattua viidelle miehelle 14 hengen pizzat. Poistuessamme pizzeriasta huomasimme, että kyltissä mainostettiin kaupungin suurimpia pizzoja – no jaa ! Eipähän ollut illan ”Get together” tapahtumassa ahneita suomalaisia.

Suomalainen tuomarimme Tobina Nyman yhdessä kahden hengen faniryhmämme kanssa soittelivat meille pitkin perjantai päivää, ja kertoivat väliaikatietoja mihin navigoivat milloinkin. Tobinan piti olla ajoissa maastoa katsastamassa, mutta heidän sightseeing kesti niin kauan, että hämäriin meni… Hotellissamme alkuun ihmeteltiin, että voiko siellä todellakin olla kylmempää kuin ulkona, missä oli +3 astetta. Tarmokkaat tee-se-itse-miehet tutkivat kylmänä olevia pattereita siihen tapaan, että hotellinjohtaja tuli meille siitä ihan henkilökohtaisesti ”kiittelemään”. ”Handyman”-Tomi rauhoitti tilanteen näyttämällä, että ei näitä termostaatteja täysin tuhottu olla, ja asensi kätevästi termostaatin takaisin paikalleen. Loppuajan patterit lämmittivät niin, että saunaa ei sitten tarvittukaan. Mika harrasti myös oma-aloitteista toimintaa hotellissa la-illansuussa, kun likomärät fanimme eivät päässeet hotellihuoneisiinsa, kun koko paikka oli jostain syystä klo 17 aikaan kiinni ja henkilökunta kaikonnut. Takaovesta luikahtamalla tilanne saatiin hoitoon ja päästettiin niin suomalaisia kuin norjalaisiakin vieraita sisään, henkilökuntaa häiritsemättä.

Ja sitten itse kokeeseen…Tuomareina kokeessa toimivat Frank Hermansen (N), Sune Nilsson (S), Tobina Nyman (FI) ja Jon Andersen (DK).

Ylitoimitsija Magnus ja tuomarit
Ylitoimitsija Magnus ja tuomarit

Varsinainen joukkuekilpailu pidettiin lauantaina kahdella testipaikalla, missä kussakin oli joka maasta yksi edustaja arvotussa järjestyksessä rivissä tekemässä testipaikan neljää osasuoritusta. Kaikki 4 koiraa tekivät ne rivissä paikkaa vaihtaen.

Ensimmäinen testipaikka sisälsi:

  • koiralle drive saarekkeessa, mihin koira ohjattiin kaksi kertaa hakemaan 2/4 dameista
  • koiralle ennen 1. koiran lähetystä tuli muistiin saarekkeen oikealle puolelle metsän reunaan 1-markkeeraus, jonka koira 2. sai noutaa 1. koiran tehtyä työnsä.
  • koiralle tuli kakkosmarkkeeraus linjaan saarekkeen vasemmalle puolelle 2. koiran palauttaessa damia.
  • koiralle tuli noin 90 astetta vasemmalle edellisistä ohjaus, missä pelto – tienylitys – pelto – metsänaukosta noin 20m sisään rinteeseen.

Toinen testi oli walk up, missä:

  • koiralle tuli kakkosmarkkeeraus metsän laitaan oikealle.
  • koiralle ohjaus pellon keskellä olevaan saarekkeeseen.
  • koiralle tuli ykkösmarkkeeraus ohjauslinjalle pellolle muistiin, noudettiin 4. koiran noudon jälkeen
  • koiralle tuli edellisen kohdan heiton jälkeen markkeeraus pellolta joko kaislikon yli veteen tai vetiseen kaislikkoon, miten nyt sattui heitto lähtemään.

Suomalaisittain todettiin, että tässä norjalaisessa B-kokeessa oli kovin tuttu WT kokeen tuntu, eikä mocktrial-olokaan tullut muuten kuin kakkososan markkeerausten erilaisuudesta – taustasta riippuen ensimmäinen kakkonen joko näkyi tai sitten ei, ja vesimarkkeeraus meni veteen asti, tai sitten ei. Sää kokeen aikana vaihteli pienestä tihkusateesta ihan kunnon sateeseen. Koirat tekivät hienosti hommia, ja niin tasaisesti ettei maiden välinen järjestys ollut ollenkaan selvä kokeen loputtua. Ainoastaan tiedettiin Ruotsin jäävän neljänneksi, koska heillä oli kaksi nollaantunutta suoritusta. Norjalla oli yksi ja Suomella Petterin Gerolla saama nolla (joka sinivalkoisinlasein katsottuna oli oikeusmurha).

DSC_2786

Joukkuekisa päättyi lopulta Norjan voittoon, Suomi upeasti 2. Tanska 3. ja Ruotsi 4. Norjalla oli yksi 1-tulos, kaksi 2-tulosta ja yksi 3-tulos meidän Tomin 1-tulosta, Tommyn 2-tulosta ja Mikan sekä Pekan 3-tulosta vastaan. Pekallekin odoteltiin 2-tulosta, koska paria markkeeraustehtävässä auttamista lukuunottamatta Dixie teki hienosti töitä. Mika taas hämmensi pääosin erinomaista työtä tehneen Tsonin oudoilla lähetyksillään, mikä pilasi ohjaustehtävien alut. Iltaa kirkasti tietenkin Tomin ja Laslon upeasta työstään saama 1-tulos ja sitä kautta Laslon tulo sekä Norjan, että Pohjoismaiden käyttövalioksi. Mahtoikohan tätä auttaa Laslon juuri ennen starttia nauttima noin kahden normaalipizzan kokoinen ”pikkusnack”, minkä se oli löytänyt auton takapenkiltä pizzalaatikosta.

Pohjoismaiden käyttövaliopari
Pohjoismaiden käyttövaliopari

Juhlaillallinen nautittiin kylmän ja sateisen päivän jälkeen erittäin viihtyisässä maatilan kellariravintolassa. Ruoka oli todella maistuvaa ja tunnelma oli kaikin puolin lämmin ja nauru hersyi.

Finaali walkup-rivistö
Finaali walkup-rivistö

Sunnuntaina jatkoivat lauantain 8 parasta koirakkoa, eli kolme 1-tuloksen saanutta ja 5
2-tuloksen saanutta – suomalaisista Tomi ja Laslo sekä Tommy ja Qs. Koe suoritettiin yhtäjaksoisena walk up tehtävänä, missä koko pellon kattava rivistö (yleisö rivissä mukana) eteni, ja rivistön vasemmalla ja oikealla puolella oli koko ajan kaksi suorittavaa koirakkoa muiden levätessä rivin keskellä. Tehtävät olivat ristiin pellon yli heitettyjä ykkösmarkkeerauksia tai pellonpoikkiohjauksia. Matkat eivät ohjauksissa olleet pitkiä, heitot tulivat pääosin lyhyelle sänkipellolle, ja vaihtelua tuli siitä, että sattuiko koira näkemään heittoa vai ei. Kaikki joutuivat joissain kohdissa auttamaan koiriaan. Tommy keskeytti kokeensa puolivälin tienoilla, kun huomasi koiransa hieman ontuvan. Tomi ja Laslo sen sijaan suorittivat kokeen upeasti ja varmasti loppuun asti. Yleisö näki kaikki noudot ja Tomi oli walk upin lopussa ainoa koira, jolla ei ollut tullut selviä kömmähdyksiä. Muina suosikkeina olivat edellisen päivän ykkösen saaneet kisan lopulta voittanut ruotsalainen Jenny Långström + Searover All In Duff ja norjalainen Kari Anne Lier Hansen + Visterwood Ynni Du . Mestaruudesta kamppailemaan Jennyn koiran kanssa kaikkien yllätykseksi ei valittukaan Tomia ja Lasloa vaan heikomman alun jälkeen loppua kohti koko ajan parantanut tanskalainen Tanja Thorsen + Swaine Nidian. Tanja tuli lopulta toiseksi ja kolmanneksi nousi katsojille hieman yllättäen norjalainen Helen G. Debuse + Labdom Roe ykköstuloksella. Tomi ja Laslo saivat lopulta 2-tuloksen, mikä jätti paljon kysymyksiä A-koemaisesti WT tyylisesti toteutetusta B-koemaisesti arvostellusta sunnuntaipäivästä.

PM1. Jenny Långström Ruotsi ja PM2. Tanja Thorsen Tanska
PM1. Jenny Långström Ruotsi ja PM2. Tanja Thorsen Tanska

Kaiken kaikkiaan matka oli kuitenkin onnistunut ja uusia ystävyyssuhteita ja kontakteja on luotu. Järjestäjille pitää antaa suuret kiitokset ystävällisyydestä ja huomaavaisuudesta. Joukkueemme kiittää suuresti kaikkia teitä, jotka teitte edustusmatkastamme mahdollisen!

Kiitokset: Yhteistyötoimikunnalle ja sitä kautta kaikille sen rotujärjestöille; Golden Ring ry, Labradorinnoutajakerho ry, Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry, Kiharakerho ry, Novascotiannoutajat ry ja Chesapeakekerho ry.

Pääkaupunkiseudun Kultaisille, Etelä-Savon Noutajakoirayhdistykselle, Länsi-Pohjan Noutajakoirayhdistykselle, Mäntän Nuuskuille, Kaakon Noutajakoirayhdistykselle, Lahden Seudun Kultaisille, Keski-Suomen Noutajakoirayhdistykselle ja K-S Kennelpiirille, Suomen Metsästysnoutajille, Uudenmaan Noutajakoirayhdistykselle ja Ålands Retrieverföreningille.

Joukkueen puolesta,

Mika Lappalainen
joukkueen kapteeni

Mika & Tsoni