Kasvattaja – Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys ry

Henkilöt

Kennel Tinderfox

Juttusarjassa esitellään Keski-Suomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja. Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.

1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olemme Elina ja Arto Kylmälä Keuruulta ja kasvatamme novascotiannoutajia, eli tollereita kennelnimellä Tinderfox. Kotonamme on tällä hetkellä kolme tolleria: Repe (leikattu uros 11v.), Marsa (4v.) ja Mette (1v.8kk.).

2. Mistä teidän noutaja innostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Ensimmäisen yhteisen koiramme Jamin (FIN MVA&JVA Openbays Bariton) hankimme vuonna 1992 Elinan tiibetinspanielin kuoltua. Sanomattakin oli selvää, että noutajaa etsittiin. Pohdimme sileäkarvaisenoutajan ja novascotiannoutajan välillä. Melko pian rotu päätyi novascotiannoutajaksi. Tolleri oli mukavan näköinen, miellytti kokonsa ja luonteensa puolesta. Ei siinä montaa päivää mennyt, kun pentu oli varauksessa!

Selvää oli, että koira tarvitsi tottelevaisuuskoulutuksen. Niinpä löysimme itsemme paikallisen Kennelkerhon koulutuskentältä tokoa ja pk-tottista harjoittelemasta. Hyvin pian heräsi myös ajatus taipumuskokeiden suorittamisesta. Niinpä haimme apua varistreeneihin Mäntän Seudun Nuuskuista ja myöhemmin myös Keski-Suomen Nuuskuista. Metsästyskorttikin tuli suoritettua, koska siihen aikaan sorsajahdissa myös koiranohjaajalla tuli olla kortti mukana, vaikkei asetta omistaisikaan. Jami sai aikanaan taippareista NOU1-tuloksen. Siihen aikaan tuo ei ollut ihan jokapäiväistä, varsinkin kun Jamista tuli myös muotovalio.

Sorsastusreissuilla saimme Jamille muutamia hienoa sorsanoutoja. Jopa pari niin hienoa näytettä nenän käytöstä ja noutajan taipumuksista, että metsästyskaverit vieläkin, lähes parin vuosikymmenen päästä ne muistavat. Haavakon löytyminen rantaheinikosta on aina palkitseva sekä ampujalle että koiranohjaajalle. Heinurin nouto täysin tyynestä vedestä ilta-auringon antaessa tollerin kuparinväriseen turkkin entistä enemmän punaista hohtoa.

Metsästyskoirien jäljestämiskokeesta muodostui kuitenkin tärkein harrastuksemme.

Mejä-kokeissa onkin vuosien kuluessa startteja kertynyt alun toistasataa ja pariin otteeseen on koiramme päässyt starttaamaan SM-karsinnassa. Kerran Väpä (FI MVA&JVA Nitric Dynamite Duck) selvisi karsinnasta finaaliin saakka, jossa sijoitus oli viides. Tällä hetkellä suunnittelemme jo ensi vuoden kokeita. Koska molemmilla on myös mejä-ylituomarioikeudet on harrastamisessa sovitettava omat koestartit, kokeiden järjestämiset ja -arvostelut sopivaan tasapainoon.

Vuonna 2010, silloinen uroksemme Väpä oli jo kymmenvuotias ja mietimme otammeko uuden pennun kasvamaan vai mihin suuntaan jatkamme. Väpää kysyttiinkin pentueelle isäksi, ja tästä pentueesta onnistuimme hankkimaan itsellemme nykyisen narttumme Marsan (FI MVA & JVA Maplefox Dancing Duck).

Marsa on osoittautunut kaikin puolin kelpo koiraksi. Se on mukava luonteeltaan, omaa sopivan määrän miellyttämisenhalua ja pyrkii aina sitkeästi suorittamaan sille annetut tehtävät. Ja ei se ole hullumman näköinenkään. Terveyden suhteen ei ole ollut mitään ongelmia, joten saatoimme edetä suunnitelmamme mukaan ja teettää Marsalla ensimmäisen pentueemme.

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä ja rodunomaisia koiria, joilla olisi sekä hyvä luonne että käyttöominaisuuksia. Hyvä luonne on koiran terveyden ohella kaiken perusta, vain henkisesti ja fyysisesti terveellä koiralla on edellytykset elää pitkä ja tasapainoinen elämä.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Ensin lähdemme tutkimaan terveyskriteereitä. Näiden täyttyessä pyrimme löytämään sopivan kokonaisuuden, jossa rodun tärkeimmät ominaisuudet tulevat esille. Luonne on tärkeä, jotta rotu säilyttää juuri tollerille ominaiset asiat. Myös rakenteen on oltava tollerille sopiva. Voimakas, tiivis ja tasapainoinen sekä erittäin ketterä, kuten rotumääritelmässä mainitaan, ei liian raskas ja kookas, mutta ei myöskään liian hintelä ja karvaton noutamaan isoa lintua hyisestä vedestä. Käyttöominaisuudet sivuavat myös luonnetta. Jos koira on luonteeltaan palvelunhaluinen, se pyrkii suoriutumaan annetuista tehtävistä aina mahdollisimman hyvin. Koetulokset tietenkin kertovat koirasta jotain, mutta kuitenkin ne ovat ns. hankittuja ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä periydy. Tolleria emme lähtisi muokkaamaan esim. enemmän labradorimaisemmaksi vain sen vuoksi, että sillä olisi paremmat menestymisen edellytykset nome-kokeissa.

5. Mihin suuntaan mielestänne on jalostus tämän rodun osalta menossa? Mitä mieltä olette rodun mahdollisesta kaksijakoisuudesta näyttely/käyttölinjoihin? Jos saisitte jotain muuttaa, mitä se olisi?

Tollerikerhon jalostustoimikunta tekee erinomaista työtä tollereiden terveyden edistämiseksi. Erilaisten geenitestien avulla pystytään nykyisin ennaltaehkäisemään monien perinnöllisten sairauksien periytyminen.

Tollerilla ei onneksi ainakaan vielä ole suoraa kahtiajakoa käyttö- ja näyttelylinjaisiin. Joillakin kasvattajilla on toki jalostuksessaan erilaiset painotukset näyttävyyden ja käyttöominaisuuksien välillä.

6. Huippuhetket kasvattaja uran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Tutustuimme jo aikoinaan moniin Väpän pentujen omistajiin. Näiden koirien kasvun ja kehityksen seuraamien oli kiehtovaa. Nyt oman ensimmäisen pentueen kasvun seuraaminen, kuulumiset kasvattien kotoa ja vierailut puolin ja toisin.

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Sopivan uroksen etsiminen ja lopullisen päätöksen tekeminen on haastavaa. Varmasti eteen tulee vielä ongelmia kasvattien kanssa, tavalla tai toisella. Vielä sellaisia ei onneksi ole ollut. Ensisijaisesti pennuilta toivomme terveyttä ja hyvää luonnetta. Ensimmäiselle pentueelle onnistuimme saamaan erinomaiset kodit yli neljänkymmenen pennunostajan joukosta.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Meillä on ollut vasta yksi pentue, eli aivan keltanokkia olemme kasvattajina. Seuraava pentue on kyllä jo ”tilauksessa”, pentuja on mahdollisesti tulossa itsenäisyyspäivän aikoihin.

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Tolleri on aktiivinen koira ja tarvitsee sopivassa määrin toimintaa ja johdonmukaisen koulutuksen. Ensisijaisesti tolleri on metsästyskoira, joka sopii harrastuskaveriksi moneen lajiin. Toiveenamme on että koiran kanssa harrastettaisiin, mieluiten rodunomaisia lajeja. Mutta kyllä ykkösenä on se, että koira pääsee hyvään, rakastavaan kotiin perheenjäseneksi.

10. Edellisen haastateltavan kysymys: Pidätkö tärkeänä taipumuskokeen suorittamista?

Kyllä. Toiveenamme on, että kasvattiemme omistajat kävisivät koiriensa kanssa taipumuskokeessa. Haluamme ehdottomasti säilyttää taipumuskokeen suorittamisen muotovalionarvon kriteerinä.

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin? Keksi seuraavalle kasvattajalle kysymys ja pistä vielä oma vastauksesi kysymykseesi.

Haastamme kennel Allihuupan Teresa Tourusen ja Lauri Korhosen ja kysymys on jo aiemmin käytetty, mutta se on pakko laittaa kiertoon uudelleen: voisitko käyttää urosta, jota et ole tavannut livenä?

Henkilöt

Nokinutun kennel

1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Margit Hänninen asun Korpilahdella mieheni Arin ja kolmen labradorinnoutajan kanssa , Nella kohta 9 vuotta , Ada 5 vuotta ja nestori 3,5 kuukautta.

2. Mistä teidän noutajainnostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Meidän perheeseen tuli ensimmäinen koira 25 vuotta sitten, oli itsestään selvä , että rotu on labradorinnoutaja.

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Kasvatan näyttelylinjaisia koiria nimellä Nokinutun kennel. Noutajalla pitää olla hyvä luonne ja työskentelyhalu, ei saa olla arka.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Jalostukseen käytettävät koirat tulee olla terveitä, hyväluonteisia, hyvä rakenne ja ulkonäkö sekä hyvät käyttöominaisuudet.

5. Huippuhetket kasvattajauran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Pentujen omistajat pitävät yhteyttä. Onnistumiset harrastusten parissa.

6. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Jos pennuissa ilmenee jotain sairauksia, se on surullista.

7. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Kasvatan pienimuotoisesti, minulla ollut kolme pentuetta.

8. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Ennen kaikkea hyvä koti, missä koirien kanssa harrastetaan.

9. Edellisen haastateltavan kysymys: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?

Noutaja on sosiaalinen, hyväluonteinen ja työskentelyhaluinen koira.

10. Keksi seuraavalle kasvattajalle kysymys.

Seuraavalta haasteltavalta haluan kysyä: Pidätkö tärkeänä taipumuskokeen suorittamista?

Oma vastaukseni on, että kaikkien pitäisi ehdottomasti edes kokeilla koetta läpi. Siinähän ne taipumukset punnitaan.

Henkilöt

Kennel Lekking

1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Heli Siitari, ja asun Laukaassa. Tällä hetkellä osoitteemme on kylläkin Belgiassa, missä elämä pyörii kodin työn ja koirien ympärillä. Poikani Juuso on täällä mukanani, ja kaksi aikuisikäistä tytärtäni asustavat Suomessa. Omia koiria minulla on kolme: Brando 9 v., Jake pian 2 v. Ja Hawk kohta 1 v. Kaikki mustia labradorinnoutajia, käyttölinjaisia. Yhteensä meillä täällä asustaa 10 koiraa, omieni lisäksi miesystäväni viisi labradorinnoutajaa, yksi käyttölinjainen cockeri ja yksi borderterrieri. Koirat ovat aktiivisessa metsästyskäytössä ympäri vuoden. Vipinää siis riittää!

Labradorinnoutajakerhon jäsenistölle teen jalostusneuvojan hommia.

2. Mistä teidän noutajainnostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Ensimmäinen oma noutajani tuli aika erikoisella tavalla meille; minulla oli rottweiler, mutta sellaisen hankkiminen ei enää ollut perhesyistä mahdollista. Siispä etsin mustaa, aktiivista rotua, ja kiinnostuin noutajista tällä tavoin. Se onkin vienyt, sillä koulutukseni mahdollisti suuntautumisen riista- ja metsästyspuolelle, ja tästä kaikesta onkin tullut sittemmin ihan elämäntapa ja myös ammattini!

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Kasvatan kennelnimellä Lekking hyvin pienimuotoisesti käyttölinjaisia labradorinnoutajia. Ihanteenani on koira, jolla on työskentelymotivaatio ja yhteistyöhalu ohjaajan kanssa kohdillaan, samoin keskittymiskyky. Myös terve rakenne on tärkeä!

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Arvostan sitä, että jalostukseen käytettävillä yksilöillä on koetuloksia erityisesti lämpimän riistan kokeista. Toivoisinkin siten tämän koemuodon pariin lisää uusia harrastajia! Terveys on kaikkein tärkein, sillä sairaalla koiralla ei kukaan tee mitään ja se tuo vain harmia perheeseen. Jalostus on osaksi myös sattumaa ja aina ei voi onnistua! Kasvattaja voi silti osaltaan valita jalostukseen vain terveitä yksilöitä. Koira, jolla on terve rakenne, kestää käytön tuomat fyysiset paineet paremmin kuin koira, jolla on ongelmia esim. kulmausten kanssa.

Hyvään suuntaan ollaan menossa esim. luuston terveyden osalta ja koiria käytetään rodunomaisissa kokeissa melko paljon. Rotu on jakaantunut kahteen linjaan – kummankin linjan kasvattajien tulisi muistaa sekä luonteen että terveen rakenteen merkitys.

6. Huippuhetket kasvattajauran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Kasvattajan palkitsee se, että saa touhuta onnellisten kasvattien omistajien kanssa!

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Vaikeinta on, kun pentu ei olekaan terve. Vielä näitä tilanteita ei ole ollut paljon, sillä olen kasvattanut vasta muutaman pentueen.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Meillä on ollut yhteensä neljä pentuetta tähän saakka. Normaalisti yksi pentue yhdessä vuodessa tai jopa harvemmin.

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Pennut sopivat aktiiviseen kotiin, jossa niiden kanssa touhutaan. Arvostan myös erityisesti sitä, että pennusta tulee työkoira joko metsästykseen tai viranomaisille.

10. Edellisen haastateltavan kysymys: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?

Labradorinnoutajien terveys on mennyt parempaan suuntaan. Toki se, että jalostusmateriaali on aika kapea tuo lisää haasteita. Labradorinnoutajakerhon jalostusneuvojana muistelen aina edeltäjäni Andrea Standertsköldin ohjenuoraa minulle uutena jalostuneuvojana: käyttäkää vain terveitä koiria jalostukseen. Uskaltakaa myös jättää käytöstä pois yksilöt/linjat, joiden lähisuvussa on joku sairaus, joka vaivaa teitä kasvattajana!

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin? Keksi seuraavalle kasvattajalle kysymys.

Margit Hännisen ja hänelle esitän kysymyksen: Mikä tekee noutajan?

Ajankohtaista

Kasvattajailmoitus

Loading…

Henkilöt

Merjatuulian Kennel

1.Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Merja Ahopelto Korpilahdelta. Kasvatan labradorinnoutajia kennelnimellä Merjatuulian. Tällä hetkellä meidän koiralaumaan kuuluu kuusi labradoria, ikähaarukalla 1-13,5 vuotta.

2. Mistä teidän noutaja innostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Noutajaharrastukseni alkoi vuonna 1990, jolloin hankin ensimmäisen labradori uroksen Nikon metsästyskäyttöön. Kasvattaja Raija Viidanojan innoittamana koiratouhu upposi luihin ja ytimiin ja metsästyksen lisäksi sain oppia ja innostusta myös koepuolelle noutajien metsästyskokeisiin. Aika pian huushollissa olikin jo useampi koira joiden kanssa harrastettiin nomea ja metsästystä. Kaikki aika kului koirien kanssa kokeissa tai muissa treeneissä.

Kasvattamista en ollut koskaan harkinnut mutta innostus rotuun vei mukanaan.

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Pyrin siihen, että kasvattamani koirat ovat tasapainoisia yksilöitä, jotka viihtyvät kotioloissa kuin myös harrastuksissa. Pääpaino on tietysti metsästyskäyttö, koska linjoiltaan koirani ovat käyttölabradoreja. En ole kuitenkaan rajannut pentujen antamista vain käyttöön vaan meiltä on lähtenyt koiria myös kotikoiraksi –ihmisten lemmikeiksi. Pidän ehdottamasti tärkeimpänä ominaisuutena aina koiran luonnetta. Ihanne noutaja on helppo sohvaperuna, joka metsään ja ulos lähdettäessä omaa hyvän työkapasiteetin ja työskentelee mielellään yhteistyössä ohjaajan kanssa.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Jalostuskäytön ihanne olisi koira, joka on elämän haluinen, vahvaluonteinen, terve yksilö, joka omaa geenipohjaltaan terveen ja käyttöominaisuuksiltaan menestyneen suvun. Harvoin löytyy kuitenkaan yksilöä, joka olisi kaikkea näitä, ilman mitään sukurasitteita. Koirien jalostus on kuin palapeli, missä on ääretön määrä paloja, joita kasvattaja sitten pyrkii sovittelemaan oikeille paikoille. Välillä palat loksahtavat oikeille paikoilleen helposti ja toisinaan sopivan palan löytyminen vie aikaa. Kaikki kysymyksessä mainitut asiat ovat tärkeitä asioita jalostuskoiraa valittaessa ja jokainen kasvattaja sen varmasti tietää ja koettaa siihen pyrkiä. Jos kuitenkin pitäisi, laittaisin nuo asiat itselleni tärkeysjärjestykseen näin: Luonne+ käyttöominaisuudet, terveys+ rakenne, koetulokset, ulkonäkö.

Labradorien jalostus on mielestäni mennyt vuosien varrella parempaan suuntaan. Uusien geenitestien avulla voimme mahdollistaa laajemman jalostuspohjan, mikäli vain uskallamme näin tehdä. Itselleni on ollut jo vuosien ajan täysin luonnollista, että rotu on jakautunut käyttö ja näyttölinjoihin ja sekoituksiin näiden kahden linjan välillä. En koe jakautumista negatiivisena asiana.

6. Huippuhetket kasvattaja uran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Huippuhetkiä ovat pentueen kasvun seuraaminen ja niistä hetkistä oppiminen ja nauttiminen. Uusien kotien löytyminen ja tuleviin omistajiin tutustuminen. Ilahduttavaa on myös kuulla kasvattikoirien. kuulumisia metsästys tai koerintamalla sekä otteita myös koiranomistajien perusarjesta. Olen toki ylpeä kasvateistani, jotka ovat aktivoituneet kokeisiin tai koeurallaan saavuttaneet valionarvon. Tämä vaatii aina myös kasvatin omistajan suurta panosta, joten heille siitä suurikiitos.

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Kasvattajan arkeen kuuluu monenlaiset haasteet ja paineet. Millaisen pentueen kasvatan? Mistä löytyy sopiva uros? Tuleeko pennuista terveitä ja työskentelyyn sopivia? Nämä asiat olen kokenut välillä itselleni haasteelliseksi, mutta vuosien varrella nahka on jo parkkiintunut ja pyrin miettimään asioita jonkun sortin maalaisjärjellä. Kasvattajan arjessa ei aina päde sananlasku ”sitä saa mitä tilaa”. Valitettavasti terveys toiveet ei aina mene niin kuin kuvittelisi, ja silloin on tietysti ikävää, jos joutuu kuulemaan kasvattien sairauskertomuksia. Valitettavasti näitäkin tapauksia on kohdalle sattunut.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Kasvatamme pentueen vuodessa ja joinain ”ruuhkavuosina” on ollut jopa kaksi pentuetta vuodessa. Kasvatteja on kertynyt vuosien mittaan 17 pentueen ja 123 koiran verran.

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Meidän kasvattimme sopivat mieluiten kotiin missä on mahdollisuus päästä metsästyskäyttöön, mutta meiltä on lähtenyt useita pentuja myös kotikoiraksi ja muihin harrastuksiin. Toiveena olisi löytää koiralle koti, jossa se saa olla koira, ja sitä rakastetaan sellaisena kuin se on. Parhautta on, jos huomaa jo alkumetreillä, että pentu ja omistaja sopivat toisilleen täydellisesti.

10. Edellisen haastateltavan esittämä kysymys: Voisitko käyttää jalostukseen urosta, jota et ole nähnyt livenä

Itse olen nähnyt aina urokset, joita olen jalostukseen käyttänyt, joten en osaa sanoa.

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin?

Heitän haasteen Heli Siitarille ja kysyn: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?

Henkilöt

Kennel Läppiksen

Juttusarjassa esitellään keskisuomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja.

Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.

1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Tuija Aaltonen, paljasjalkainen jyväskyläläinen, perheeseeni kuuluu aviomies Sauli ja tyttäret Henna 14-v ja Anni 11-v. Asumme Palokan Terttumässä.

Koiria meillä on kotona tällä hetkellä 4, labbis Sylvi 5-v, sekä kultsut Pilli 4-v, Vappu 1,5-v ja Nekku 1-v. Vanhin Pluto 11-v kultsuherra viettelee osa-aikaeläkettä äitini luona Kypärämäessä.

2. Mistä teidän noutajainnostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Sauli osti meille ensimmäisen noutajan vuonna -98. Lillin oli tarkoitus hoitaa kotikoiran ja lenkkikaverin virkaa, mutta aika pian selvisi, että Lillin kanssa kannattaisi alkaa harrastamaan jotain. Aloimme käydä agilitytreeneissä, vuoden päästä jopa uskalsimme kisatakin.
Pikkuhiljaa minullekin alkoi valjeta, miten monipuolinen ja mahtava harrastuskaveri kultainennoutaja oikein on. Se onkin yksi niistä syistä, jonka vuoksi rotua aloin myös kasvattaa.

Labradori saapui laumaamme 2009, kun Sauli innostui metsästyksestä. Sylvi tuli meille Jummi-Jammin kennelistä Palokasta ja on kyllä lunastanut paikkansa täydellisesti. Sylvin osoittauduttua myös luustoltaan ja silmiltään terveeksi, syntyi idea kasvattaa myös labradoripentue.

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Kasvatan käyttölinjaisia labradoreja ja toivottavasti tulevaisuudessa myös käyttölinjaisia kultaisia. Tavoitteenani on terverakenteinen, hyväluonteinen ja helposti koulutettava metsästyskoira, jonka kantti ei lopu hankalissakaan tilanteissa.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Jalostuskoiran valinta, hmmm, tässä vaiheessa ”uraa” ei ole vielä kovin paljon ollut valinnanvaraa, mutta tähän asti käyttämäni koirat ovat olleet rakenteeltaan terveitä ja käyttöominaisuutensa kokeissa ja metsällä näyttäneitä. Terveys näyttelee näissä valinnoissa suurta osaa, en pystyisi millään perustelemaan sairaan koiran käyttöä tuleville pennun ostajille. Terveyden jälkeen tulee heti käyttöominaisuudet ja luonne.

Molempien rotujeni jalostus on jo kauan sitten jakautunut kahteen eri linjaan, enkä usko paluuta olevan. Jos jotain voisin muuttaa, toivoisin ulkomuototuomareiden arvostavan käyttörotuja edes sen verran, että jättäisivät liian massavat koirat pois parhaimmilta palkinnoilta.

6. Huippuhetket kasvattaja uran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Huippuhetkiä koen joka kerta, kun kasvatin omistaja soittaa tai laittaa sähköpostia onnistuneista jahtireissuista tai treeneistä. Se on hienoa, kun kasvatinomistajat ovat tyytyväisiä koiriinsa.

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Vaikeimpia aikoja ovat tietysti silloin, kun kasvatilla on joku sairaus tai vamma ja omistaja on murheissaan koiransa puolesta.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Minulla on ollut yhteensä 4 pentuetta, eli ihan alkutaipaleella tässä ollaan 🙂

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Myyn pennut ainoastaan aktiiviseen kotiin, jossa halutaan paneutua koiran koulutukseen ja sen kanssa harrastamiseen. Metsästys on tietysti plussaa, mutta ei välttämätöntä, jos koira muuten pääsee noutohommiin esim. kokeiden muodossa.

10. Edellisen haastateltavan kysymys: Millä perusteella valitset pennulle kodin vai pääseekö pennunottaja itse valitsemaan pentunsa? Missä vaiheessa uusi pennunottaja pääsee tutustumaan pentuihin / teihin?

Pennunostajat saavat tulla tapaamaan meitä ja pentueen emää jo vaikka tiineysaikana, mutta pentuja pääsee moikkaamaan 3:n viikon ikäisestä alkaen.

Koska itse seuraan päivittäin pentujen ja niiden luonteen kehitystä, pidän itselläni oikeuden valita pennut ostajille. Esim lapsiperheen koiralta vaaditaan erilaista temperamenttia kuin esim. yksin asuvalla. Asuinlosuhteet vaikuttavat myös, kerrostalo ja maatila antavat pennuille aika lailla erilaiset olosuhteet. Toki otan huomioon pennunvaraajien toiveet, mutta lopullisen päätöksen teen kuitenkin itse. Pennunvaraaja näkee niin murto-osan pennun elämästä sen parin tunnin aikana kun on paikalla, että ei sen perusteella voi tehdä kuin tunneperäisiä valintoja. Mikä pentu nyt sillä hetkellä onkin virkeimillään ja astelee ensimmäisenä syliin, toisena päivänä se voi olla se uneliain…

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin?

Heitän haasteen Kennel Merjatuulian Merja Ahopellolle ja kysymykseni on:

Voisitko käyttää nartullesi urosta, jota et ole tavannut livenä?

Koulutusvinkit

Noutajien koulutuksen usein kysytyt kysymykset

Ensimmäisen noutajan pennun saaneella ohjaajan alulla on paljon kysymyksiä mielessä. Kysymysten määrä vielä lisääntyy, kun toinen pentu saapuu taloon ja koira halutaan kouluttaa paremmin, kuin edellinen. Haastattelimme yhdistyksen kokeneita ja ansioituneita noutajien kasvattajia.

Annukka Kuokkanen ja Matti Tenhunen – Pikku-uikun Kennel

Pikku-uikun kennelnimen takaa löytyvät Annukka Kuokkanen ja Matti Tenhunen Jyväskylästä. Olemme tehneet pienimuotoista kasvatustyötä labradorinnoutajien parissa vuodesta 1998. Ensimmäinen labradorinnoutaja tuli meille v. 1991 ja siitä asti olemme olleet mukana noutajatouhuissa. Meille noutaja on erinomainen metsästys- ja harrastekaveri sekä ihana, luotettava kotikoira! Matti toimii myös WT tuomarina.

Kysymykset ja vastaukset

1. Meille on tulossa kuukauden päästä kotiin ensimmäinen koira. Haluaisin noutajasta kaverin metsästykseen. Voinko valmistautua asiaan jollakin tavalla?

V: Hyvä tapa tutustua noutajamaailmaan on lukea noutajien koulutukseen tarkoitettuja kirjoja, tulemalla koulutuksiin ja kokeisiin kuunteluoppilaaksi sekä ottamalla yhteyttä kasvattajaan/harrastajaan ja jututtaa heitä. Rohkeasti mukaan jo ilman koiraa!

2. Kun koira saapuu kotiin 8vko:n ikäisenä, voinko aloittaa ”harrastuksen” jo silloin?

V: Koulutus aloitetaan jo heti 8 viikkoisena. Pentu sopeutetaan uuteen ympäristöön ja tehdään pennusta pikkuhiljaa arkitottelevainen. Pennulta ei tule sallia sellaista käytöstä, mitä et tahdo sillä olevan isompanakaan. Ohjaajan on luotava pentuun suhde, joka perustuu ystävällisyyteen, luottamukseen ja selkeään johtajuuteen. Muutaman viikon jälkeen luoksetulo ja palautus/luovutus tulisi olla kunnossa. Aina aluksi harjoitukset tehdään tutussa ympäristössä, vaikkapa sisällä.

3. Minkä ikäisenä NOMEen liittyvät harjoitukset (ohjaus, markkeeraus, haku) kannattaa aloittaa?

V: Meillä koulutus aloitetaan heti. Tietysti, jos johtajuus ei ole kunnossa ja pentu juoksee karkuun dami suussa, eikä palautus/luovutus ole kunnossa, niin silloin on turha tehdä ”lajikoulutusta”. Neuvoisin ensin tekemään perusasiat kuntoon. Tämän jälkeen jatketaan leikkimielisillä markeeraus/ daminpiilotus harjoituksilla, joiden tarkoituksena on saada koira innostumaan noutoesineestä sekä opettaa koiraa käyttämään vainuaan. Kun innostus damiin on riittävä, voidaan aloittaa ohjausharjoittelu. Muista, että liika heittely voi pilata nuoren noutajan alun. Hakua aletaan opettaa n.6-8 kk iässä. Riistaa tulee nuorelle koiralle näyttää vähintään kerran kuukaudessa.
4. Missä vaiheessa koira voidaan viedä yhteisharjoituksiin muiden noutajien kanssa?

V: Tämä riippuu pennun perusluonteesta. Yleensä pennun kanssa voi silloin tällöin käydä yhteistreeneissä, mutta itse en tekisi pennun kanssa siellä mitään noutoon liittyvää. On myös pentuja joita ei voi viedä yhteisharjoituksiin ollenkaan. Vasta noin puolentoista/kahden vuoden iässä alkaisimme varsinaiset yhteistreenit. Tässäkin avainasemassa on koiranlukutaito!
5. Miten kannattaa puuttua asiaan, kun noutajan pentu kantaa metsästä keppejä ja käpyjä. Pentua kuitenkin kannattanee kehua tavaroiden kantamisesta, mutta jos ei kuitenkaan halua koiran jatkossa kantavan/järsivän/syövän kaikkia löytämiään keppejä, niin mikä on oikea tapa korjata käytöstä puuttumatta pennun intoon kantaa ja palauttaa noutoesineitä?

V: Emme näe minkäänlaista yhteyttä noutotehtävien ja keppien kanssa. Meillä käpyjä ja keppejä ei heitellä koskaan ja jos koira joskus niitä oma-aloitteisesti kantaa, niin mielestämme välinpitämättömyys on paras tapa suhtautua asiaan. Jos pentu kantaa sisällä vaikkapa luvattomia kenkiä, niin meillä on tapana houkutella pentu luokse, kiittää ja vaihtaa pennun suuhun luvallinen esine.

6. Miten kannattaa toimia, jos pentu terrorisoi lauman vanhempia koiria jatkuvasti? Miten asiaan kannattaa puuttua ilman, että sotkee koirien keskinäistä arvojärjestystä?

V: Tasapainoinen aikuinen koira opettaa pentua juuri sen verran, kuin pentu opastusta tarvitsee. Mielestämme on tärkeää tukea vanhemman koiran asemaa laumassa.

7. Pentu oppii vanhemmilta koirilta hyviä ja huonoja asioita. Miten voi ehkäistä huonojen tapojen oppimista?

V: Älä salli vanhemman koiran tehdä ei toivottuja asioita. Pyri karsimaan ne pois jo ennen pennun tuloa. Tärkeää on myös käyttää pentua erikseen sellaisissa paikoissa/tilanteissa missä häiriökäytöstä esiintyy perheen muilla koirilla. Yksin ollessa pentu oppii oikeanlaisia käytöstapoja, eikä mallinna väärää käytöstä vanhemmalta koiralta.