Avainsana-arkisto: Damiposti 6/2014

Puheenjohtajan pulinat

Vuosi lähestyy loppuaan ja toiveissa eläisi jopa mahdollisuus valkeasta joulusta. Koiran omistajan näkökulmasta lumi ja pakkanen tuovat mukavaa helpotusta siihen ainaisen mudan ja hiekan imurointiin. Ja tuohan se toki myös paljon valoa mukanaan ja itse huomaan suuntaavani myös metsään hämärällä kun se ei tunnu enää niin pimeälle.

Harrastustoiminta uinuu nyt talvella hieman talviunta, mutta toisaalta nyt on hyvää aikaa luoda pohjaa kohti ensi kesää ja koekautta. Toisaalta moni on löytänyt mukavasti vastapainoa kesän vepeilylle, nomeilulle tai mejäilylle esimerkiksi tokoilusta tai agilitystä, joita voi harrastaa hyvin ympäri vuoden. Nykyään jopa paljolti lämmitetyissä sisähalleissa. Luksusta sanoisin ☺ Toisaalta harrastusten moninainen kirjo kertoo myös siitä, että noutaja on todella monipuolinen harrastuskoira joka taipuu moneen lajiin.

Kulunut vuosi on ollut monella tapaa merkityksellinen yhdistyksen toiminnassa. VEPE-harrastus tekee kovaa nousua noutajaharrastajien keskuudessa ja tänä kesänä myös me järjestimme historiamme ensimmäisen Vepe-kokeen. Ensi kesänä sitten vepeillään taas aktiivisesti.

Toinen historiallinen hetki oli myös ensimmäisen noutajien A-kokeen järjestäminen lokakuussa Laukaan Valkolassa. Koe sai paljon kiitosta osakseen ja toivotaan, että myös jatkossa meillä on mahdollisuus järjestää näitä lämpimän riistan kokeita. Muutenkin koetoiminta nome puolella oli mukavan aktiivista.

TOKO:ssa saatiin hienosti PM-kultaa syksyllä. Todella hienoa, että saimme koottua joukkueen kasaan ja menetystä tuli näin hienosti noutajille. Mikä iloisinta joukkueessa tokoili neljä erirotuista noutajaa. TOKO-koe järjestettiin syksyllä ja muutenkin TOKO-toimikunta on järjestänyt paljon erilaista toimintaa.

MEJÄ-toimikunta on kokenut ”nuorennusleikkauksen”, kun pitkäaikaiset konkarit Tuula ja Margit ovat astuneet sivumpaan ja Emilia on ottanut MEJÄ-toimikunnan vastuulleen. Iso kiitos Tuulalle ja Margitille yhdistyksen MEJÄ-toiminnan vetämisestä! MEJÄ-kokeita järjestettiin kesän aikana kaksi ja niistä saatiin myös mukavasti menestystä noutajille. Jos olet kiinnostunut MEJÄ-harrastuksesta koirasi kanssa, ole reippaasti yhteydessä MEJÄ-toimikuntaan.

Näyttely-toimikunta järjesti tänä vuonna kaksi Match Showta, joista keväinen oli noutajakoira-päivän yhteydessä. Jyväskylän KV-koiranäyttely on myös edelleen tärkeä osa yhdistyksen toimintaa.

Uusi vuosi tekee tuloaan ja näyttää, että yhdistys järjestää hyvin aktiivista toimintaa myös ensi vuonna. Kaipaamme kuitenkin teiltä hyvät jäsenemme toiveita siitä minkälaista toimintaa te haluaisitte, että yhdistyksemme järjestäisi. Ideoista voi lähestyä minua puheenjohtaja@ksnoutajakoirayhdistys.net tai toimikuntien vetäjiä.

Oikein mukavaa joulua kaikille ja treeni-intoa vuodelle 2015

Asta

KV-näyttelytalkoista suoriuduttiin kunnialla

Marraskuun toisena viikonloppuna järjestettiin Jyväskylän Paviljongilla perinteinen Kansainvälinen Koiranäyttely.
Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys oli myös mukana yhtenä järjestävistä tahoista. Meidän vastuualueena oli niin kuin useana vuonna aikaisemmin sisätilojen puhtaanapito.

Olimme saaneet nipinnapin riittävästi porukkaa mukaan, KIITOS siitä kaikille teille ilmoittautuneille, joten saimme homman rullaamaan kunnialla läpi molempina päivinä. Ainakaan minun korviini ei ole kuulunut mitään negatiivista palautetta toiminnastamme.

Lauantaipäivä erosi hieman menneistä vuosista runsaiden oksenteluiden vuoksi, liekö johtui ikävästä myrkyttäjäepäilystä, joka toi hieman jännitettä viikonlopun toimintaan. Sunnuntaina ei ollut enää näitä ikäviä juttuja ja homma toimi omalla painollaan, ihan kuin viime vuosina muutenkin, sisäänkäynneillä kiirettä ja tiettyjen rotujen kehien lähettyvillä sotkuja enempi kuin muualla…

Molempina päivinä Paviljongin ravintola oli kokannut maittavan lounaan ja kahvia sekä voileipää oli tarjolla koko viikonlopun, eli nälkää ei tarvinnut nähdä missään vaiheessa. Shoppailuakin tuli ainakin allekirjoittaneen puolesta tehtyä ”ihan riittävästi”, mutta mitäpä sitä ei tekisi viihdyttääkseen omia koiria, jotka joutuivat koko päiväksi paitsioon mamman hääriessä näyttelytöissä 😉

Molempina päivinä arvottiin yksi ilmainen koe/koulutusmaksu ja arpaonni suosi Tutta Ojansuuta ja Anu Knuutista. Onnea heille!

Ensi vuonna meillä on taas kaksi näyttelyä peräkkäisinä päivinä, eli paljon koiria ja tiivistä tunnelmaa, silloin taas kaikki kynnellekykenevät mukaan vaan!

Se on niin hienoa, että meiltä löytyy edelleenkin vanhaa kunnon talkoohenkeä, se ei ole ihan itsestäänselvyys nykyaikana.

Siistein terveisin Tuija A

Suomen joukkueen matkakertomus Norjan PM-kokeeseen 2014

Artikkeli on julkaistu myös Nuusku 4/2014:ssa

Vuoden 2014 Pohjoismaiden Mestaruuskilpailut pidettiin Norjassa lähellä Osloa Kjaernes Gård nimisessä paikassa 17.-19.10.2014. Kilpailu järjestettiin kaksipäiväisenä ja ennakko-tietojen mukaisesti Nome-B kokeena mocktrial tyyppisenä damikokeena.. Ensimmäisenä päivänä oli joukkuekilpailu, jossa ratkaistiin maiden välinen mestaruus. Seuraavana päivänä jatkettiin yksilökilpailulla, jossa on mukana edellisen päivän parhaat koirakot. Suomen noutajakoirajärjestön (SNJ) tuomaritoimikunta valitsi koirakot Suomea edustamaan vuoden 2014 WT-kokeiden tulosten perusteella. Joukkue koostui 5 kilpailevasta koirakosta:

Mika Lappalainen – lbu FI KVA Rushbrigg Norton (joukkueen kapteeni)
Tomi Sarkkinen – lbu C.I.T. FI KVA-FT FI KVA SE JCH SE JACH Blackthorn Bion
Pekka Tuomi – lbn FI KVA Mehtälammen Dixie
Tommy Jansson – lbu FI KVA SE JCH NM-13, NM-14 Eagle Owl’s Quirinius
Petteri Hirvonen – knu FI KVA Weljesten Geronimo Au

Suomen PM-joukkue 2014: Tommy Jansson ja Qs, Mika Lappalainen ja Tsoni, Tomi Sarkkinen ja Laslo, Petteri Hirvonen ja Gero, Pekka Tuomi ja Dixie
Suomen PM-joukkue 2014: Tommy Jansson ja Qs, Mika Lappalainen ja Tsoni, Tomi Sarkkinen ja Laslo, Petteri Hirvonen ja Gero, Pekka Tuomi ja Dixie

Manner-Suomesta lähdettiin kohti lentokenttää aamuyöllä ja Tommy matkusti jo edellisenä päivänä Ahvenanmaalta Tukholmaan. Perjantai aamuna pakkauduttiin Oslossa kahteen autoon enemmän ja vähemmän lennosta pää pyörällä olevien koiriemme kanssa. Sää jo enteili tulevaa, eli vettä tuli vaihtelevasti, mutta koko ajan. Matka sujui navigaattorin kanssa neuvotellen (se ei jostain syystä tunnistanut kohdeosoitettamme). Onneksi mukanamme oli nettiaddikti ja kännykkävirtuoosi Hirvonen, joka pistepaikansi kännykkänsä avulla meidät navigaattoriin sijoittaen ko.pisteen niin, että pääsimme muutaman sadan metrin päähän kohteesta.

Paikalle päästyämme majoittauduimme budjet-hotelliimme ja lähdimme etsimään itsellemme ruokaa ennen kuin menimme tutustumaan koirien kanssa maastoon. Ajelimme läheiseen kaupunkiin ja päädyimme Solveigin pizzeriaan. Siellä päivittelimme aikamme, että kyllä Norja on kallis maa, kun pizzoja valittiin. Tomi ja Pekka pistivät tilauksen sisään ja luonnollisesti valitsivat ison pizzan (medium, stor, extra stor). Myyjä otti tilauksen vastaan ja hävisi keittiöön. Me kolme sudennälkäistä Nome-miestä aloimme päivitellä, että johan oli oikein palvelualan ammattilainen – äijähän meni tekemään niitä kahta pizzaa, eikä ottanut meidän tilausta vastaan ollenkaan. ”Ikuisuuden” kuluttua mies palasi tiskille ja kysyi; oliko vielä jotain ? Tähän kohtalaisen närkästyneenä selvitimme, että meitä on vielä kolme tilaamatta ja haluttaisiin tilata ja sassiin. Mies muljautti silmiään ja alkoi ottaa tilausta vastaan. Kun hän kuuli Mikan tilauksen – jälleen suuri pizza, mies yritti selittää, että ymmärrättehän, että normaalisti suuri pizza on kolmelle henkilölle. Vaiensimme miehen nopeasti, että kyllä nyt pitää saada suuri pizza, kun kavereillakin on. Tommy säesti samalla tilauksella. Ilmeisesti Petteri haistoi jo jotain palaneen käryä asiassa, kun tyytyi medium-pizzaan. Noh, kun mies alkoi kantaa pizzoja esiin tajusimme, että joo kyseessä oli todellakin kolmen hengen pannupizza, eli tuli tilattua viidelle miehelle 14 hengen pizzat. Poistuessamme pizzeriasta huomasimme, että kyltissä mainostettiin kaupungin suurimpia pizzoja – no jaa ! Eipähän ollut illan ”Get together” tapahtumassa ahneita suomalaisia.

Suomalainen tuomarimme Tobina Nyman yhdessä kahden hengen faniryhmämme kanssa soittelivat meille pitkin perjantai päivää, ja kertoivat väliaikatietoja mihin navigoivat milloinkin. Tobinan piti olla ajoissa maastoa katsastamassa, mutta heidän sightseeing kesti niin kauan, että hämäriin meni… Hotellissamme alkuun ihmeteltiin, että voiko siellä todellakin olla kylmempää kuin ulkona, missä oli +3 astetta. Tarmokkaat tee-se-itse-miehet tutkivat kylmänä olevia pattereita siihen tapaan, että hotellinjohtaja tuli meille siitä ihan henkilökohtaisesti ”kiittelemään”. ”Handyman”-Tomi rauhoitti tilanteen näyttämällä, että ei näitä termostaatteja täysin tuhottu olla, ja asensi kätevästi termostaatin takaisin paikalleen. Loppuajan patterit lämmittivät niin, että saunaa ei sitten tarvittukaan. Mika harrasti myös oma-aloitteista toimintaa hotellissa la-illansuussa, kun likomärät fanimme eivät päässeet hotellihuoneisiinsa, kun koko paikka oli jostain syystä klo 17 aikaan kiinni ja henkilökunta kaikonnut. Takaovesta luikahtamalla tilanne saatiin hoitoon ja päästettiin niin suomalaisia kuin norjalaisiakin vieraita sisään, henkilökuntaa häiritsemättä.

Ja sitten itse kokeeseen…Tuomareina kokeessa toimivat Frank Hermansen (N), Sune Nilsson (S), Tobina Nyman (FI) ja Jon Andersen (DK).

Ylitoimitsija Magnus ja tuomarit
Ylitoimitsija Magnus ja tuomarit

Varsinainen joukkuekilpailu pidettiin lauantaina kahdella testipaikalla, missä kussakin oli joka maasta yksi edustaja arvotussa järjestyksessä rivissä tekemässä testipaikan neljää osasuoritusta. Kaikki 4 koiraa tekivät ne rivissä paikkaa vaihtaen.

Ensimmäinen testipaikka sisälsi:

  • koiralle drive saarekkeessa, mihin koira ohjattiin kaksi kertaa hakemaan 2/4 dameista
  • koiralle ennen 1. koiran lähetystä tuli muistiin saarekkeen oikealle puolelle metsän reunaan 1-markkeeraus, jonka koira 2. sai noutaa 1. koiran tehtyä työnsä.
  • koiralle tuli kakkosmarkkeeraus linjaan saarekkeen vasemmalle puolelle 2. koiran palauttaessa damia.
  • koiralle tuli noin 90 astetta vasemmalle edellisistä ohjaus, missä pelto – tienylitys – pelto – metsänaukosta noin 20m sisään rinteeseen.

Toinen testi oli walk up, missä:

  • koiralle tuli kakkosmarkkeeraus metsän laitaan oikealle.
  • koiralle ohjaus pellon keskellä olevaan saarekkeeseen.
  • koiralle tuli ykkösmarkkeeraus ohjauslinjalle pellolle muistiin, noudettiin 4. koiran noudon jälkeen
  • koiralle tuli edellisen kohdan heiton jälkeen markkeeraus pellolta joko kaislikon yli veteen tai vetiseen kaislikkoon, miten nyt sattui heitto lähtemään.

Suomalaisittain todettiin, että tässä norjalaisessa B-kokeessa oli kovin tuttu WT kokeen tuntu, eikä mocktrial-olokaan tullut muuten kuin kakkososan markkeerausten erilaisuudesta – taustasta riippuen ensimmäinen kakkonen joko näkyi tai sitten ei, ja vesimarkkeeraus meni veteen asti, tai sitten ei. Sää kokeen aikana vaihteli pienestä tihkusateesta ihan kunnon sateeseen. Koirat tekivät hienosti hommia, ja niin tasaisesti ettei maiden välinen järjestys ollut ollenkaan selvä kokeen loputtua. Ainoastaan tiedettiin Ruotsin jäävän neljänneksi, koska heillä oli kaksi nollaantunutta suoritusta. Norjalla oli yksi ja Suomella Petterin Gerolla saama nolla (joka sinivalkoisinlasein katsottuna oli oikeusmurha).

DSC_2786

Joukkuekisa päättyi lopulta Norjan voittoon, Suomi upeasti 2. Tanska 3. ja Ruotsi 4. Norjalla oli yksi 1-tulos, kaksi 2-tulosta ja yksi 3-tulos meidän Tomin 1-tulosta, Tommyn 2-tulosta ja Mikan sekä Pekan 3-tulosta vastaan. Pekallekin odoteltiin 2-tulosta, koska paria markkeeraustehtävässä auttamista lukuunottamatta Dixie teki hienosti töitä. Mika taas hämmensi pääosin erinomaista työtä tehneen Tsonin oudoilla lähetyksillään, mikä pilasi ohjaustehtävien alut. Iltaa kirkasti tietenkin Tomin ja Laslon upeasta työstään saama 1-tulos ja sitä kautta Laslon tulo sekä Norjan, että Pohjoismaiden käyttövalioksi. Mahtoikohan tätä auttaa Laslon juuri ennen starttia nauttima noin kahden normaalipizzan kokoinen ”pikkusnack”, minkä se oli löytänyt auton takapenkiltä pizzalaatikosta.

Pohjoismaiden käyttövaliopari
Pohjoismaiden käyttövaliopari

Juhlaillallinen nautittiin kylmän ja sateisen päivän jälkeen erittäin viihtyisässä maatilan kellariravintolassa. Ruoka oli todella maistuvaa ja tunnelma oli kaikin puolin lämmin ja nauru hersyi.

Finaali walkup-rivistö
Finaali walkup-rivistö

Sunnuntaina jatkoivat lauantain 8 parasta koirakkoa, eli kolme 1-tuloksen saanutta ja 5
2-tuloksen saanutta – suomalaisista Tomi ja Laslo sekä Tommy ja Qs. Koe suoritettiin yhtäjaksoisena walk up tehtävänä, missä koko pellon kattava rivistö (yleisö rivissä mukana) eteni, ja rivistön vasemmalla ja oikealla puolella oli koko ajan kaksi suorittavaa koirakkoa muiden levätessä rivin keskellä. Tehtävät olivat ristiin pellon yli heitettyjä ykkösmarkkeerauksia tai pellonpoikkiohjauksia. Matkat eivät ohjauksissa olleet pitkiä, heitot tulivat pääosin lyhyelle sänkipellolle, ja vaihtelua tuli siitä, että sattuiko koira näkemään heittoa vai ei. Kaikki joutuivat joissain kohdissa auttamaan koiriaan. Tommy keskeytti kokeensa puolivälin tienoilla, kun huomasi koiransa hieman ontuvan. Tomi ja Laslo sen sijaan suorittivat kokeen upeasti ja varmasti loppuun asti. Yleisö näki kaikki noudot ja Tomi oli walk upin lopussa ainoa koira, jolla ei ollut tullut selviä kömmähdyksiä. Muina suosikkeina olivat edellisen päivän ykkösen saaneet kisan lopulta voittanut ruotsalainen Jenny Långström + Searover All In Duff ja norjalainen Kari Anne Lier Hansen + Visterwood Ynni Du . Mestaruudesta kamppailemaan Jennyn koiran kanssa kaikkien yllätykseksi ei valittukaan Tomia ja Lasloa vaan heikomman alun jälkeen loppua kohti koko ajan parantanut tanskalainen Tanja Thorsen + Swaine Nidian. Tanja tuli lopulta toiseksi ja kolmanneksi nousi katsojille hieman yllättäen norjalainen Helen G. Debuse + Labdom Roe ykköstuloksella. Tomi ja Laslo saivat lopulta 2-tuloksen, mikä jätti paljon kysymyksiä A-koemaisesti WT tyylisesti toteutetusta B-koemaisesti arvostellusta sunnuntaipäivästä.

PM1. Jenny Långström Ruotsi ja PM2. Tanja Thorsen Tanska
PM1. Jenny Långström Ruotsi ja PM2. Tanja Thorsen Tanska

Kaiken kaikkiaan matka oli kuitenkin onnistunut ja uusia ystävyyssuhteita ja kontakteja on luotu. Järjestäjille pitää antaa suuret kiitokset ystävällisyydestä ja huomaavaisuudesta. Joukkueemme kiittää suuresti kaikkia teitä, jotka teitte edustusmatkastamme mahdollisen!

Kiitokset: Yhteistyötoimikunnalle ja sitä kautta kaikille sen rotujärjestöille; Golden Ring ry, Labradorinnoutajakerho ry, Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry, Kiharakerho ry, Novascotiannoutajat ry ja Chesapeakekerho ry.

Pääkaupunkiseudun Kultaisille, Etelä-Savon Noutajakoirayhdistykselle, Länsi-Pohjan Noutajakoirayhdistykselle, Mäntän Nuuskuille, Kaakon Noutajakoirayhdistykselle, Lahden Seudun Kultaisille, Keski-Suomen Noutajakoirayhdistykselle ja K-S Kennelpiirille, Suomen Metsästysnoutajille, Uudenmaan Noutajakoirayhdistykselle ja Ålands Retrieverföreningille.

Joukkueen puolesta,

Mika Lappalainen
joukkueen kapteeni

Mika & Tsoni

 

 

Yhdistyksen pikkujoulut ja syyskokokous 2014

Yhdistyksen syyskokousta ja pikkujouluja vietettiin lauantaina 15.11. Rhea-laivalla Jyväskylässä.

Syyskokouksessa käsiteltiin ensi vuoden toimintasuunnitelmaa ja budjettia. Mukavasti on tiedossa monipuolista toimintaa myös ensi vuonna. Tule mukaan aktiiviseen toimintaan! Lisätietoja tulevista tapahtumista kannattaa seurata yhdistyksen tapahtumakalenterista ja Facebook-sivulta.

Noutajakoirayhdistyksen puheenjohtajana jatkaa vuonna 2015 Asta Muilu. Johtokuntaan valittiin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi Tuija Aaltonen, Perttu Havulehto ja Pasi Puttonen. Varajäseniksi ensi vuodelle valittiin Sanna Lahtinen ja Tiina Saarinen.

Illalla palkittiin myös yhdistyksen jäsenten valioituneita koiria. Nyt valiokuksansa saivat 186. FI JVA Heta, Maplefox Crazy Catcher, om. Aija Pekkanen ja Sari Tihinen ja 187. FI JVA Vili, Black Bet’s Tiger Woods om. Seija Aarrelampi. Onnea valioituneille!

Valiokuksat nro. 186. FI JVA Heta, Maplefox Crazy Catcher, om. Aija Pekkanen ja Sari Tihinen ja nro 187. FI JVA Vili, Black Bet’s Tiger Woods om. Seija Aarrelampi.
Valiokuksat nro. 186. FI JVA Heta, Maplefox Crazy Catcher, om. Aija Pekkanen ja Sari Tihinen ja nro 187. FI JVA Vili, Black Bet’s Tiger Woods om. Seija Aarrelampi.

Kokouksen jälkeen ilta jatkui hyvän ruoan ja mukavan yhdessä olon merkeissä. Hurjimmat juhlijat juhlivat kuulemma aina seuraavaan aamuun saakka.

Jäsenet tutuiksi, osa 2: Esa Valkonen

Damipostin Jäsenet tutuiksi -juttusarja, jossa haastattelemme yhdistyksemme kiinnostavia harrastajia jatkuu Esa Valkosen haastattelulla. Haastateltavat valitaan ilmiantojen perusteella, joten älä hämmenny vaikka sinunkin sähköpostiisi kolahtaisi joku päivä pyyntö osallistua haastatteluun.

1. Kerro kuka olet ja millaisia nelijalkaisia perheeseesi kuuluu?

Olen Esa Valkonen ja nelijalkaisia ompi tällä hetkellä 11,5-vuotias Tuisku, 3,5-vuotias Donna ja puolivuotias Missy. Narttuja kaikki.

2. Mitä kaikkea harrastat koirasi kanssa sekä millaisia tavotteita sinulla on koirasi kanssa?

Harrastan metsästystä ja tuleehan noissa NOME-kokeissa käytyä. Pysyy tuntuma päällä, vaikka ei tällä hetkellä sellaista varsinaista kisakoiraa olekaan. Nuorimman koiran Missyn kohdalla tavoitteena on läpäistä meikäläisen peruskoulu ja mennään sitten katsomaan näitä koekuvioita. Tuiskun kanssa vietetään laatuaikaa.

3. Kuinka päädyit noutajaan?

Metsästyksen kautta päädyimme aikoinaa valitsemaan noutajan. Vaihtoehtoina oli silloin labukka tai kultsu. Noh päädyimme sitten labukkaan, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan.

4. Jos sinulla olisi joku muu koira kuin noutaja niin mikä se olisi ja miksi?

Suomen pystykorva. Lapsuudenkodissani oli aina pystäri. Siitä tulee viehtymys tuohon rotuun.

5. Mikä on ollut huippuhetkesi koiraharrastuksessa?

Kyllä niitä huippuhetkiä on ollut monia. Metsästyksen puolelta tulee hienot haavakkonoudot, riistojen talteen saamiset. Se on kuitenkin se pääasia. Koepuolella olen ollut onnekas, että olen saanut omistaa hienoja koiria, jotka ovat tuoneet minulle menestystä ja varsin hyvän kokemuksen koiran koulutuspuolella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6. Edellinen haastateltava halusi kysyä sinulta seuraavaa: Mikä on hauskin piirre koirassasi?

Kullakin koiralla on ollut joitain hauskoja piirteitä, jotka ovat jääneet mieleen. On ollut lelun, puruluun heittoa ja syöksy perään. Yksi on kuivannut itsensä uintireissun jälkeen ihmisten jalkojen väliin, jonka seurauksena kaikki ihimiset seisovat jalat ristissä ja kaikki huutavat EI EI 🙂 ja koirulainen vain innostui lisää. Joku on sitten jahdannut taskulampun valoa.

7. Minkä kysymyksen haluaisit kysyä seuraavalta haastateltavalta ja kuinka vastaisit siihen itse?

Milloin koira on mielestäsi parhaimmillaan ?

Omasta mielestäni koira on parhaimmillaan 5-8 vuotiaana. SIllä on vielä vauhtia ja ennen kaikkea kokemusta.

Yhdistyksen ensimmäinen NOME-A -koe Laukaan Valkolassa

K-S Noutajakoirayhdistyksen historian ensimmäinen A-koe järjestettiin Laukaassa 25.10.2014.
Kokeeseen osallistui yhteensä 14 koirakkoa. Tuomareina toimivat Pauliina Ahola ja Stefan Bollen (Belgia).

Olli & Paju starttia odottamassa
Olli & Paju starttia odottamassa

Minulle koe tarkoitti A-koeneitsyyden menetystä. Kokemukseni kyseisestä koemuodosta oli käytännössä nolla, joskin vuotta aiemmin osallistuin samaisella paikalla pidettyyn koulutukseen. Koska tänä vuonna koiran treenaaminen oli jäänyt vähälle, lähdin kokeeseen ”rennoin rantein” ja tavoitteena saada kokemusta minulle, ei niinkään koiralle.

Paju (Demon Eye’s Cherkazoo) oli aiemmin kesällä saanut WT-kokeesta AVO1 -tuloksen ja NOME-B puolelta ALO1 -tuloksen. Eli meillä oli WT:n kautta saavutettu minimitulos tähän koeluokkaan. Pajulla on kohtuullisen paljon metsästyskokemusta , mutta tämä ehkä aiheutti myös meidän kokeen lopputuloksenkin.

Koe alkoi ilmoittautumisella. Tässä yhteydessä starttinumerot arvottiin ja meidän harmiksi saimme ison numeron, 13. Tämä tarkoitti myös sitä, että joutuisimme todennäköisesti odottamaan rivissä noutovuoroamme jonkin aikaa. Koetoimitsija Heli Siitari jakoi meidät kahteen ryhmään ja lähdimme pellolle valmistautumaan ensimmäiseen koitokseen.

Kokeessa metsästettiin ensisijaisesti fasaaneja, mutta myös muut riistat olivat mahdollisia. Varsinainen koe alkoi ns. drivellä, jossa ylösajavat koirat ajoivat fasaaneja ylös peitteisestä maastosta. Tällä välin noutajarivit tarkkailivat tilannetta ja ohjaajat pyrkivät laittamaan muistiin pudotuksia. Ryhmät asettuivat noin 150 m päähän toisistaan. Kun ajo oli ohi, pääsivät noutajat estradille. Normaalissa metsästystilanteessa riistat pyritään ottamaan ylös mahdollisimman helposti ja nopeasti. Myös A-kokeessa parhaitten suorituksien tulee näyttää helpoilta ja vaivattomilta. Kokeen luonteen takia koirakoille ei annettu mahdollisuutta ottaa niitä lintuja, jotka tipahtivat linjastostamme muutaman metrin päähän. Nämä noudot jäivät toiselle ryhmälle. Käytännössä tiputuksia tuli niin paljon, että hyvämuistinenkaan koira ei pystyisi ottamaan niitä ylös puhtaasti markkeeraamalla. Näin ollen noudot olivat ”puhtaita” ohjauksia.

Paju odottamassa seuraavaa ajoa
Paju odottamassa seuraavaa ajoa

Ensimmäinen ajo sujui koirakoilta mallikkaasti ja kaikki jatkoivat koetta seuraavaan vaiheeseen. Toisessa ajossa ei tullut tiputuksia, mutta ensimmäiset koirat tipahtivat leikistä pois. Rivistössä seisominen, laukaukset, ylösajavien koirien työ ja muiden koirien ohjaaminen sai osan koirista lämpenemään siten, että tuomari keskeytti heidän kokeensa.

Kolmas osio kokeesta oli walkup. Peltojen välissä oli peitteistä maastoa, josta pyrittiin ylösajamaan fasaaneja ja noutajaryhmät kävelivät kahden puolin solaa ampujien takana. Noutoja tuli maltillisesti ja me vain tarkkailimme tilannetta. Onneksi Paju ei ole kovin huonohermoinen, eikä minun tarvinnut jännittää koirani ”olemista”. Enemmän minua huoletti se, että miten koira toimii tositilanteessa. Pitkä odotusaika vaikuttaa tekemiseen varmasti!

Puolenpäivän jälkeen alkoi vaikuttaa siltä, että me pääsemme ruokatauolle ilman noutovuoroa. Kolmannessa ajossa oli jo lähellä, että meidän vuoromme koittaa. Kaksi koiraa oli jo tullut ilman riistaa pois noudosta ja ennen meitä vuorossa oli Juha Pakarinen ja Nuutti (FIN KVA Namusillan Sarviseppä). Onnekseni Nuutti teki miehen työn ja pelasti meidät liristä löytämällä hankalan riistan eyewipeten kaksi koiraa. Koetta kuitenkin päätettiin jatkaa vielä yhdellä walkupilla, jotta kaikille koirille tulisi mahdollisuus saada vähintään yksi nouto ennen lounasta.

Asetuimme rivistöihin kahdelle eri pellolle, joiden välissä oli pitkää heinää. Olin seuraavana vuorossa meidän ryhmästämme, mutta ensimmäiset pudotukset tulivat toisen ryhmän eteen. Ensimmäistä noutoa oli suorittamassa Mika Lappalainen ja Tsoni (FIN KVA Rushbriggs Norton). Fasaanin ja koirakon välissä oli matkaa reilu 100 m ja aluskasvillisuus pitkää kuivanutta heinää. Kyseessä oli varsin haastava nouto koiralle ja myös ohjaajalle, sillä tiputuksen paikallistaminen ei ollut helppoa. Tsoni ei saanut riistaa ylös ja Petteri Hirvoselle ja Kerolle (FI KVA Weljesten Geronimo Au) tuli mahdollisuus eyewipeta heidät. Hekin epäonnistuivat tehtävässä ja se tarkoitti, että oli meidän vuoro. Ei tuntunut kovin hyvältä, kun kaksi käyttövaliokoiraa tipahtaa edeltä ja sen jälkeen meidän pitäisi ottaa tilanne haltuun. Siirryimme omalta pelloltamme noin 200 m lähetyspaikalle. Lähetin koiran pusikon läpi kohti tiputusta. Paju lähti juoksemaan hieman väärään suuntaan ja korjasin suuntaa. Aika pian koira oli niin syvällä heinikossa, ettei sitä voinut kunnolla ohjata. Lisäksi se juoksi lähellä olleen lammen jäälle, jossa oli maksimissaan pari senttiä jäätä. Tehtävä sai iloisen päätöksen, kun koira sai hajun elävästä fasaanista. Lintu ylös ja ampuja tiputti linnun. Turhaa yrittää pillitellä koiraa pois, ennen kuin lintu oli tullut talteen… ohjaajasta huolimatta. Tuomarin silmään näytti pahalta, isäntää ei niin harmittanut. Näinhän me oltiin syksyllä sovittu keskenämme. Numerolappu rinnasta pois ja keskityimme seuraamaan toisten koirakoiden suorituksia. Meidän jälkeen asteli paikalle päivän paras ohjaaja ja koira, Juha ja Nuutti. Muutama käsky ja riista ylös! Henkseleiden paukuttelun aika ei ollut vielä käsillä, sillä koe oli vielä pahasti kesken…

Tuloksenamme oli nolla, mutta ennakolta asetetut vaatimattomat tavoitteet täyttyivät. Pääsin itse aitiopaikalta seuraamaan kokeen etenemistä ja näin mitä koiralta odotetaan. A-koeharjoituksiin verrattuna Laukaan koe oli erittäin vaativa. Lähes kaikki noudot vaativat saumatonta yhteistyötä koiran kanssa ja hyvää keskittymiskykyä molemmilta osapuolilta. Koiralla pitää olla hyvä hermorakenne ja sen toiminnan pitää olla rauhallista ja varmaa ohjaajan lähellä. Tällöin on edellytyksiä onnistua kokonaisuudessa. Tällaista tilannetta on hyvin hankala simuloida harjoituksissa tai seuraamalla koetta sivusta. Perustyö on Pajun kanssa tehty hyvin ja nyt ohjaajakin on saanut kokemusta A-kokeesta. Seuraavaksi pitää pystyä ottamaan se askel, jolla voidaan kisailla tuloksista kyseisessä koemuodossa.

Kärkikolmikko, tuomarit Pauliina Ahola ja Stefaan Bollen sekä koevastaava Heli Siitari
Kärkikolmikko, tuomarit Pauliina Ahola ja Stefaan Bollen sekä koevastaava Heli Siitari

Koe jatkui jännittävänä viimeiseen noutoon saakka. Kokenut koirakko vei voiton, mutta Teijo Kostian ja Varpu Kuutti pistivät nuorilla koirillaan kovasti kapuloita rattaisiin.
Kokeen kärkikolmikko oli seuraava:

lbu FIN KVA Namusillan Sarviseppä, FIN10876/07, s. 8.12.2006, A1, sert, /Juha Pakarinen
lbu Grassducks Red Flash, FI17522/12, s. 25.1.2012, A1/Teijo Kostian
lbn Djurbergas Fashion Quiksilver, FI16456/12, s. 22.12.2011, A1/Varpu Kuutti

Olli Räsänen
NOME-toimikunnan vetäjä

TOKO-viikonloppu onnistui hienosti

WP_20141130_007Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys järjesti virallisen tokokokeen marraskuisena lauantaina 29.11.
Kokeen tuomarina toimi Piritta Pärssinen, eli tutummin Pipa. Koe herätti paljon kiinnostusta. Kaikki kokeeseen mielineet eivät mahtuneet edes mukaan. Laajamittaisen ilmoittautumisryntäyksen osasyy varmasti oli lämmin koepaikka, joita harvoin on Keski-Suomessa tarjolla.

 

Koe meni jouhevasti ja aikataulussa pysyttiin koko päivän. Kokeessa oli mukana kuusi yhdistyksen jäsentä, joista kolme kisasi alokasluokassa, kaksi voittajassa ja yksi erikoisvoittajaluokassa. Tänäkin vuonna ratkottiin yhdistyksen mestaruus- ja kisällipalkinto. Yhdistyksen kisällipalkinnon sai labradorinnoutaja Strongline’s Cute Kiss, ohjaajana toimi koiran omistaja Päivi Sopanen. Yhdistyksen mestaruuden voittivat erikoisvoittajaluokassa kisanneet sileäkarvainennoutaja Gädjeyran’s Isjungfru ja omistaja Tytti Hirvenlahti.WP_20141130_067

Kokeen jälkeisenä sunnuntaina Pipa piti yhdistyksen innokkaille tokoilijoille koulutuspäivän. Koulutukseen osallistui 9 koirakkoa, joista valtaosa oli noutajia. Muutama paimen mahtui myös joukkoon. Olimme Runo-tollerini kanssa mukana. Kukin pääsi kaksi kertaa vuorollaan Pipan yksityisopetukseen. Yhden vuoron aikana ehti pyytämään vinkkejä muutamaan eri liikkeeseen.

WP_20141130_078 (2)Runo on 2-vuotias lupaava tokokoira, jonka kanssa tavoitteemme on päästä ensi keväänä päästä kisaamaan voittajaluokkaan. Tosin joitakin voittajaluokan liikkeitä olemme vasta nyt pikkuhiljaa alkaneet harjoitella. Esimerkiksi ruudun opettaminen on aivan alkutekijöissä. Pipa neuvoi ruudun opettamisen minulle alusta alkaen. Ensin opetellaan koira juoksemaan kosketusalustalle, joka sitten siirretään ruutuun. Koiraa lähetetään ruutuun eri suunnista. Näin Runo oppi jo ensimmäisellä kerralla juosta kauempaakin ruutuun. Näillä neuvoilla saadaan varmasti ruutu opeteltua, kunhan jaksetaan olla ahkeria ja tekemään toistoja.

Pipan koulutuksesta jäi paljon hyödyllisiä vinkkejä ja neuvoja käteen. Muiden suorituksia ja ohjeistuksia seuratessa oppi mielettömästi. Tunnelma oli rento koko päivän ajan, ja omia kysymyksiä sai heitellä Pipalle milloin vain.
Seuraava yhdistyksen tokovalmennus on toukokuussa, jolloin Marko Vuorenmaa tulee kouluttamaan. Eli tätä odotellessa!

Valiokuksa-anomukset 31.1.2015 mennessä

Yhdistyksemme palkitsee valiokuksalla Keski-Suomen Noutajakoirayhdistukseen kuuluvat jäsenet, joiden noutajarotuinen koira on saavuttanut Suomessa valionarvon (JVA, KVA, MVA,TVA, AVA, VPVA). Seuraavat valiokuksat jaetaan kevätkokouksen yhteydessä (kokouksen ajankohtaa ei ole vielä päätetty). Valiokuksia ei lähetetä postitse vaan ne jaetaan kokouksessa.

Koirasi saavuttaessa valion arvon, lähetä kopiot koirasi rekisteriotteesta sekä Kennelliiton valionarvonvahvistuksesta Ulla Vahlalle. Muista kirjoittaa hakemukseen myös koirasi kutsumanimi, oma nimesi, sähköpostiosoitteesi sekä puhelinnumerosi. Lähetä hakemus osoitteella sihteeri@ksnoutajakoirayhdistys.net

Anomukset on lähetettävä 31.01.15 mennessä.

Yhdistyksen pipot

Nyt niitä saa!

Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys myy yhdistyksen logolla varustettuja trikoopipoja edulliseen 10 €:n hintaan.
Värivaihtoehdot: musta, harmaa, vihreä ja pinkki
Pipot ovat aikuisten kokoa.

Tiedustelut ja tilaukset

Susanna Tyrväinen
tarvikemyynti@ksnoutajakoirayhdistys.net
p. 044 354 1177 tai 044 541 4204.
Toimitustapoina nouto tai toimitus postitse. Noutaessa maksu käteisellä, postitoimituksiin maksuohjeet Susannalta tai Terolta. Postimaksu 2€.