Helatorstai Surkeella

Koe- ja koulutustapahtuma Surkeenjärven matkailutilalla 14.-17.5.2015

Helatorstaina järjestetty Working Test on perinteisesti kuulunut Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen koekalenteriin. Tänä vuonna noutajatapahtumaa venytettiin siten, että myös perjantaina järjestettiin samoissa maisemissa toinen, kahden tuomarin WT. Lauantaina ja sunnuntaina koiramainen viikonloppu jatkui koulutuksilla.

Tämän vuoden ulkomaiseksi tuomariksi oli kutsuttu englantilainen Gordon Hodgson. Hän oli arvioimassa koiria molempien päivien kokeessa. Torstain kokeen kaksi muuta tuomaria olivat Matti Tenhunen ja Tomi Sarkkinen. Perjantain koe oli kahden tuomarin koe, jolloin toisena tuomarina toimi Mika Lappalainen.

Tulostaso molempien päivien kokeessa osoittautui korkeaksi ja ykköstuloksia tuli kohtuullisen suuri määrä.

Koetulokset:

http://www.ksnoutajakoirayhdistys.net/wt-korpilahti-14-5-2015/
http://www.ksnoutajakoirayhdistys.net/wt-korpilahti-15-5-2015/

Lauantaina 16.6. yhdistyksen jäsenille järjestetyn koulutuksen vetäjinä toimivat Tomi ja Gordon. Koulutusryhmät oli jaettu koirakkojen tasojen ja ohjaajien toivomusten mukaan. Aamupäivän aloittivat alokasluokan koirakot ja iltapäivällä jatkettiin koulutusta avoimen/voittajaluokan koirakoiden voimin.

Gordon halusi koulutuksessaan nostaa teemaksi niitä puutteita, joita oli havainnut parina edellisenä päivänä tuomaroidessaan yhdistyksen kokeita. Hän oli havainnut, että suuri osa koirista oli yliohjautuvia. Hänen sanojensa mukaan tällaisessa tilanteessa koirat eivät löydä riistoja, vaan ohjaajat löytävät ne. Erityisesti nuoria koiria koulutettaessa on ensisijaisen tärkeää, että koiralta ei tapeta luontaisia kykyjä löytää riistaa yliohjaamalla koiraa. Oikeassa metsästystilanteessa yliohjautuva koira ei tehokkaasti kykene löytämään haavakkoja, vaan se jää riippuvaiseksi ohjaajan sille antamista ohjeista.

Nuorille koirille tehtiin mm. lähihakutehtävä metsän sisään, jossa koiralle annettiin lupa metsästää. Nuorelle koiralle haluttiin antaa vapauksia käyttää nenäänsä damien löytämiseen. Damit piilotettiin peitteiseen maastoon, mutta koirat lähetettiin tuulen alle siten, että niillä oli hyvät mahdollisuudet saada haju dameista. Nuoret koirat päästettiin tekemään ”lennosta” lähihakua.

Kun vastaavaa harjoitusta tehtiin voittajaluokan koirilla, nosti Gordon pari huomiota ohjaajien toiminnasta:

  • Lähetys täytyy tehdä rauhallisesti. Ohjaavaa kättä ei saa heilutella koiran nenän tai pään vieressä.
  • Lue koiran kehonkieltä, jotta voit varmistua koiran olevan valmis menemään oikeaan suuntaan.
  • Anna eteenmeno-käsky ja pidä käsi paikallaan, kunnes koira on edennyt ohjaussuuntaan.
  • Älä puutu etenemiseen liian herkästi, jotta et sotke koiran ”rytmiä”.
  • Pysäytä koira tuulen oikealle puolen, ennen lähihakua. Pidä käsi selvästi ylhäällä, sormet levitettyinä, jotta annat koirallesi paremman mahdollisuuden nähdä merkin.

Tämä, kuten kaikkien koulutusten aina pitäisi loppua, päättyi sanoihin: ”Koulutuksessa saadut ohjeet ja vinkit eivät välttämättä toimi teidän koiralle. Poimi niistä ne palaset, jotka sopivat teille parhaiten ja jalosta niitä!”. Uskoakseni kaikki koulutuksessa olleet saivat vinkkejä ja vahvistuksia omille metodeilleen. Oli erittäin mielenkiintoista saada uusia vinkkejä treenaamiseen ja tutustua uudenlaisiin näkökulmiin.

Tomi Sarkkisen koulutus lauantaina 16.5.2015 AVO/VOI -ryhmä

Koulutus alkoi perusmarkkeerauksella. Heittäjä heitti damin noin 40 metrin päästä pellolle takaviistoon. Hieman koiria häiritsi pellolla olleet hajut, jotka olivat tulleet kahdesta edellisestä päivästä. Jouduttiin lähettämään uudelleen tai ottamaan koko markkeeraus uusiksi.

Seuraavaksi hieman vinoon linja ojan lähellä olevan kuusen lähelle, dami oli laitettu koirilta salaa sinne. Matkaa oli noin 20 metriä. Tarkoitus oli, että koira saadaan sinne suoraan, huolimatta suunnilleen samaan suuntaan tulleesta markkeerausheitosta, joka jälleen häiritsi osan koirien suorittamista. Osa koirista pinkoikin suoraan kohti markkeerauspaikkaa. Jos koira pysähtyi pillistä, sen pystyi kääntämään oikealle kuusen juurelle. Siellä jälleen oja ja vieressä oleva tie häiritsi koiria ja niinpä osa koirista suunnisti tielle tai alkoi juoksennella ojassa hajujen perässä. Koira oli hyvä pysäyttää ojan/kuusen äärellä ja antaa sitten vasta lähihakupillitys, jolloin koira ei jätä aluetta niin nopeasti. Pienessä kulmassa olevat markkeeraus- ja linjatehtävä on hyvä opettaa koiralle, kun ollaan avo/voi -tasolla.

Sitten teimme pysäytys- ja taakselähetystehtävän. Pellon toiseen laitaan risupuskan eteen jätettiin dami koiran nähden. Sitten siirryttiin seuraamalla kohti pellon toista laitaa. Kun päästiin noin puoleen väliin, tuli markkeerausheitto vastapuolelle pellon toista laitaa. Se jää muistiin. Sitten käännyttiin ympäri ja lähetettiin linjakäskyllä ensimmäiseksi jätettyä damia kohti. Koiran ollessa noin 10-20 metrin päässä ohjaajasta (riippuen koiran pillikuuliaisuuden tasosta, pystyi koiran päästämään lähemmäksi damia), koira pysäytetään. Jos koira ei pysähdy, apuohjaaja nappaa damin pois, jotta koira ei saa palkkiota pillikäskyn rikkomisesta. Koira odottaa istuen ja ohjaaja lähtee kävelemään puolikaaren muotoisesti 180 astetta koiran toiselle puolelle noin 10 metriä kohti koiraa. Koira ja ohjaaja ovat suorassa linjassa pellon laitojen mukaan damien välissä. Sitten ohjaaja laittaa koiran taakselähetyskäskyllä muistimarkkeerausdamille. Jos koira osoittaa muistavansa damin, niin voi laittaa noutokäskyllä. Koira noutaa damin ohjaajalle. Jälleen seurataan hetken matkaa kohti toista laitaa ja samalla noudetun damin paikalle on laitettu uusi dami. Koira lähetetään uudelleen sinne nyt linjakäskyllä ja 10-20 m sisällä koira pysäytetään. Ohjaaja kiertää nyt koiran toiselle puolelle 180 astetta puolikaaressa noin 10 m koiraa kohti. Ja lähettää koiran taakse käskyllä damille.

Kyseisen tehtävään saa lisää häiriötä heittämällä jonnekin sivulle häiriömarkkeerauksen tai useammankin, jonka koiran voi antaa jossain vaiheessa hakea ohjaajan päätöksen mukaan.  Myös sivusuuntia pystyy treenaamaan samalla tavalla, ohjaaja siirtyy vain 90 astetta kaaressa kohti koiraa ja lähettää koiran haluamaansa suuntaan. Halutessaan hän voi ottaa häiriömarkkeerauksen suoritusten välillä pois.

Walk up –tehtävässä heittäjä kulki toisella sivulla n. 50 metrin päässä. Perusheittoja, joita haettiin walk up –rivistöstä, missä oli neljä koirakkoa. Jos koira ei nähnyt heittoa, saattoi toinen pari ottaa heiton. Pellolla oli paljon hajuja ja heinä oli noin 5-10 cm korkeudeltaan. Pellossa oli myös korkeuseroja jonkin verran. Linjatehtäväosiossa oli motivoitu muistipaikka, josta haettiin aina välillä dameja.

Seuraavaksi teimme tehtävän jossa hyödynnettiin taakselähetystehtävän muistipaikkaa. Sinne jätettiin koirien tietämättä dameja. Siirryttiin noin 50 m ja lähetettiin koira sinne linjakäskyllä. Välissä oli hajuja walk up tehtävästä sekä edellisten päivien jäljiltä. Koiran on juostava linjakäskyllä suoraan niin kauan, kunnes annetaan pysäytys/lähihaku pillitys (yli vanhojen hajujen).
Teimme jälleen yhden muistipaikan koirille. Seuraavaksi teimme tehtävän, jossa ohjaaja ja koira seuraavat eteenpäin ja Tomi laittoi edessä kävellessä pallon salaa heinätuppaaseen ja ohjaajan tehtävänä oli muistaa sen paikka. Koira jätetään sitten istumaan ennen kyseistä paikkaa ja kutsutaan luokse. Kun koira on lähellä palloa, annetaan sille lähihakupillityskäsky. Jos koiraa kutsuu luokse ja antaa koiralle lähihakupillityskäskyn, pitäisi sen alkaa metsästää pienellä alueella tullessaan ohjaajaa kohti.

Seuraavaksi lähetettiin koira näiden kaikkien pallomuistipaikkojen yli markkeeraustehtävään. Koiran pitää juosta yli vanhojen hajujen (se saa tarkastaa ne kevyesti, mutta on jatkettava matkaa). Lopuksi lähetetään koira markkeerauspaikan ja edellisten muistipaikkojen yli kauimmaiselle muistipaikalle. Jos koira pysähtyy linjan keskelle haistelemaan, pysäytetään se ja laitetaan taaksekäskyllä eteenpäin.

Vesitehtävä suoritettiin pienellä lammella ja tarkoituksena oli saada koira tekemään linja yli lammen uiden toiselle puolelle lampea olevaan rinteeseen, jossa oli dami.

Aluksi koiralle heitettiin dami lammen toiselle laidalle veteen ja koira haki sen. Sitten se laitettiin linjalla sinne noin 5 m päästä maalta ja dami oli samassa paikassa. Koiran piti uida dami suussa takaisin eikä mennä maalta. Sitten mentiin lammen toiselle puolelle ja lähetetiin samassa linjassa olevaan rinteeseen damille.

Sitten jätettiin koira istumaan lammen toiselle rannalle vesilinjaan ja kutsuttiin koira luokse, lammen keskellä oli dami, jonka koira sai ottaa. Sen jälkeen koira lähetettiin suoraan 5 m päästä lammen rannasta lammen yli rinteeseen olevalle damille. Tämä tehtävä tuotti erinäisiä vaikeuksia koirille, jotka päättivät että maalta on mukavampi tulla lujempaa kuin veden kautta uiden. Tätä tehtävää on harjoiteltava pienissä osissa ja ne on sitten yhdistettävä, kun osiot ovat valmiit. Tässä voi käyttää apuohjaajaa, joka estää koiran tulemisen maan kautta seisomalla edessä tai jopa kahta apuohjaajaa molemmin puolin. Opeta siis jo pentukoiralle, että vesireitti on se paras ja ainoa reitti palautuksissa, jossa linja tai markkeeraustehtävä on vedessä. Koska sen minkä pentuna oppii kunnolla, ei se sitä ehkä kyseenalaista vanhempanakaan.

Kirjoittaja Mari Paananen

Jaa

Pin It