Aihearkisto: Tarinat

Naisten haulikkoammuntailta

Helteisenä tiistai-iltana 31.5.2016 Valkolan ampumaradalle Laukaaseen kokoontui kymmenhenkinen naisporukka vahvistettuna muutamalla nuorison edustajalla. Kyseessä oli Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen järjestämä naisten ampumailta. Ilmassa oli jännityksen tuntua, monelle tapahtuma oli ensimmäinen kosketus oikealla aseella ampumiseen.

IMG_2928Kouluttajana toimi Valkolan Jahdin Aki Salminen. Aki painotti erityisesti turvallisuutta aseiden kanssa ja vastaili mielellään myös niihin tyhmiin kysymyksiin (joita kuulemma ei ole olemassakaan). Aloitimme ampumalla maassa oleviin pahvitauluihin mistä saimme ensimmäisen kokemuksen siitä, miten asetta pidetään oikeassa asennossa ja miten tähtäys toimii. Jännitys ennen ensimmäistä laukausta oli kova, potkaiseeko se nyt olkapään sijoiltaan? Ei potkaissut, kun asento oli oikea ja haulikonperä tiiviisti kiinni olkapäässä.IMG_2927

Ensimmäisen kierroksen jälkeen siirryimme ampumaan suoraan takaapäin tulevia kiekkoja. Helpoltahan se näyttää kun TV:stä katselee vaikka olympialaisia, ei se mitään urheilua edes ole! Tähtäilee vaan ja se on siinä. Tämä käsitys kaatui ensimmäisen neljän perättäisen laukauksen jälkeen, kädet tärisevät aseen pitämisestä ja keskittyminen herpaantuu pienestäkin häiriöstä. 4-6 laukausta putkeen alkoi olla se maksimi, ennen kuin vaihdettiin vuoro seuraavalle. Kerkesimme ampua noin 4 kierrosta per ampuja, itsellä saalis oli 3 osumaa noin 20 kiekosta. Ja ihmettelen kyllä niitäkin! Tunnelma oli mahtava, kaikki kannustivat toisiaan ja taputimme aina toisillemme kun joku osui kiekkoon. Sanoisin että kaikki arjen murheet kyllä unohtuivat tämän tapahtuman ajaksi.

Fiiliksistä päätellen meillä kaikilla oli todella kiva ilta! Nyt kun metsästysseurat ukkoutuvat ja jatkuvasti peräänkuulutetaan uusien jäsenien (ja varsinkin naisten) mukaantuloa, tämä saattoi olla monelle jopa alkusysäys sinne perinteisen metsästyksen puolelle, koirathan meillä jo on!

IMG_2929Itse suoritin metsästäjäntutkinnon keväällä ja haaveena olisi jossain kohtaa päästä metsälle myös oman aseen kanssa. Toivon, ja puhun varmasti myös muiden osallistujien puolesta, että tällaisia tapahtumia järjestettäisiin lisää. Jos saamme lisää harrastajia myös käytännön metsälle, se palvelee varmasti myös koirapuolella. Iso kiitos K-S Nuuskuille ja mahtavalle kouluttajallemme Akille!

RYSSELI – RESSI

Koirien kanssa kisailu on mukavaa ja rentouttavaa. Niin – näinhän se silloin tällöin oikeasti on.

KaksosetAina ei kuitenkaan mene ihan putkeen. Vuoden 2016 IWT pidettiin Brysselissä maalis-huhtikuun vaihteessa. Olimme edustamassa Suomea siellä Team Finland 4 joukkueella. Olimme jo ajoissa varanneet lennot, vuokra-auton ja majapaikan. Vaikka emme tienneet edes pääsemmekö matkaan, koska vain kolme maapaikkaa oli luvattu. Eli itse kisaan pääsemisestä piti hieman stressata. Lisäksi yhden ohjaajamme selkäleikkaus ja siitä toipuminen nosti hieman hilsettä pintaan. Kun saatiin tieto, että päästään Free-Team joukkueena mukaan ja selkätoipilaskin jotenkin oli jaloillaan näytti hetken hyvältä.

Seuraavaksi joukkueemme narttujäsen juoksuili, minkä jälkeen se oli valeraskautensa kanssa ihan kuutamolla. Onneksi sen toimintakyky palaili pätkittäin. Asiat alkoivat näyttää hyvältä, kunnes hullut terroristit räjäyttivät reilua viikkoa ennen matkaamme Brysselin lentokentän, mihin meidän piti lentää. Alko painajaismainen pähkäily, että voiko sinne lentää vai ei. Lentoyhtiömme ei suostunut mihinkään järjestelyihin ennen kuin vajaa kaksi vuorokautta oli jäljellä lentoon. Tai olimmehan me ihmiset päästy jonnekin lentämään, mutta koirat eivät. Lopulta tuli lupa perua lennot ja saatiin vielä varattua lento just just Amsterdamiin koko joukkueellemme.

Pientä päänsärkyä meinasi aiheuttaa myös siirtyminen lentokentälle, kun kulkupeli oli vielä lähtöpäivää edellisenä päivänä autokorjaamolla. Onneksi Hietikot pistivät sen kuntoon, eikä tarvinnut edes paljoa polvillaan rukoilla. Lähtöaamuna yksi joukkueemme koirista oli jotenkin vatsa sekaisin, mutta se tiedettiin herkkävatsaiseksi ja arveltiin sen kyllä menevän ohi. Ei muuta kuin matkaan kohti lentokenttää. Kentällä, kun koirat olivat jo matkalla koneeseen meille ilmoitettiin , että koneen lähtö viivästyy reilusti, kun Pariisin lennonjohto on mennyt lakkoon ja Pariisin koneita menee Amsterdamiin, missä yllättäen ruuhka sen kuin kasvaa. Amsterdamissa saimme koiruudet haltuumme, mutta vatsavaivaiselta oli tullut ripuli boxiin, joten ”pienehkö ” siivoilu oli paikallaan.
Perillä Amsterdamissa olimme varanneet oikein ison farmarin, että varmasti mahdumme. Auto-vuokraamo ”ilahdutti” meitä antamalla käyttöömme upouuden mersufarmarin, kalliimman, mutta pienemmän. Lisäksi niin hienon, että hirvitti. Mm. spesiaalikeksintönä automaattivaihteisessa mersussa vaihteet oli sijoitettu oikeaan viikseen, missä kaikissa muissa autoissa on pyyhkijät. No – arvaatte varmaan , mitä tapahtui, kun alkoi sataa ! Mersu ja kyydissä olijat saivat kokea tämän kolme kertaa – onneksi niin auto kuin kyydissä olijatkin ovat vielä ehjiä.

Perillä Brysselissä soittelimme järjestäjille, jotta saataisiin jotain koiran mahaa rauhoittamaan. Resepti kirjoitettiin, mutta suuressa viisaudessamme emme heti sitä hakeneet, kun eri neuvojen perusteella saimme hankittua rohtoja , mitkä näyttivät vaikuttavan muuten reippaan, mutta vatsalöysällä olevaa koiraa auttavasti. Majapaikkamme oli oikein mukava paikka ja Belgialaisille majapaikoille epätyypillisesti saimme jopa ottaa koirat huoneisiimme. No, ensimmäisen illan (ennen rohtojen saamista) löysät kakat huoneeseen ja toisen ohjaajan koiran, ohjaajan poissa- ollessa pitämä laulukonsertti saattaa kyllä laittaa ko. vuokraajaa valitsemaan seuraavaksi yleis-Belgialaisen tylymmän – koiria ei sisälle linjan. Koirien ulkoilutus myöskin oli varsin rajattua, siellähän ei ole Suomen joka miehen oikeuksia maastossa liikkumisessa.

Varsinaiseen kisaan lähdettiin lauantaina varsin epävarmoilla fiiliksillä. Vatsaoireileva koira oli reipas ja oirehtiminen oli pääosin poissa. Jäljellä oli liikkumisen herkästi aktivoima kakkaamistarve, minkä todettuamme myös päätimme tämän kisakoiran osalta keskeyttää ensimmäisen tehtävän jälkeen. Järjestäjä antoi upeasti meidän kahdelle jäljelle jäävälle koirakolle luvan jatkaa kisaa . Luonnollisesti fiilis ei ollut kovinkaan korkealla, mutta kävimme elämämme kalleimmat ”treenit” läpi saaden kaikki damit talteen, mille koiramme lähetimme ja taistelimme kahden koiran pisteillä tasaisesti kolmen heikoimman kolmen koiran joukkueen kanssa sijoittuen lopulta toisiksi viimei-seksi.

Hyvääkin reissussa toki oli. Majapaikkamme oli hieno ja auto upea. Sää oli aivan mahtava, kisateh-tävät ja maastot olivat sopivan haastavia, järjestelyt sujuivat pääosin hienosti (ehkä opastus ja äänentoisto olisi vaatinut enemmän panostamista). Tunnelma tapahtumassa oli miellyttävän rento. Ruoka oli pääosin oikein hyvää. Lounasta tosin sai metsästää pitkään ja hartaasti (paikalliset eivät juuri harrasta ko. aikaan syömistä).

Kaiken kaikkiaan kuitenkin joukkueemme stressitaso ei juurikaan matkan aikana päässyt laske-maan , eikä tilannetta paljon parantanut viime hetken matkasuunnitelmiin tulleiden muutosten lisäkustannukset niin lentoihin, autonvuokraukseen kuin majoitusajan pidentymiseen liittyen. Spe-kuloitavaa jäi, sillä kolmannen koiran hyvillä pisteillä oltaisiin voitu olla samalla tasolla hienosti kisailleiden muiden suomalaisjoukkueiden (7., 9. ja 18.) kanssa. Lisäksi, kun viimein tajusimme hakea koiralle reseptilääkkeen, sen maha rauhoittui alle aikayksikön eli ????. Lääkettä sai myös matkaan sopivalla tavalla etsiä koko rahalla eli löysimme ensin 13 kiinni olevaa apteekkia, kunnes 14. toden sanoi. No- aina ei voi voittaa – ei edes joka toinen kerta. Ehkä opimme tästä jotain , ehkä emme. Kiitokset tukijoillemme, ja ei kun kohti uusia seikkailuja.Team Rysseli 2016

Matkaterveisin

Mika & Tsoni, Pekka & Dixie ja Elina & Mauri

Tokokärpäsiä, onko niitä?

Kyllähän minä lomamatkan jälkeisenä lauantaiaamuna 12.12. hetken ehdin pohtia, että mihinköhän sitä on tullut lupauduttua, kun noutajayhdistyksen järjestämiin tottelevaisuuskokeisiin itseäni herättelin. NOME-kokeissa olen jonkun kerran sihteerinä toiminut, mutta tokoilusta ymmärsin tasan sen verran, että tiesin olevani aivan kuutamolla. Mutta josko kokeiden näkeminen ihan livenä – ja vieläpä aitiopaikalta – auttaisi ymmärtämään, miten kaukana alokasluokan koestartista me tuon oman koiran kanssa olemme.

Koepaikalla oli aamusta monenlaista järjestelypuuhaa: missä koirat tekevät minkäkin ”rastin”, mistä opastetaan katsojat sisään, missä ilmoittaudutaan, missä voi lämmitellä koiraa, mihin laitetaan kunkin koiran omat noutokapulat koetta varten (ja miksi jokaisella ylipäätään on OMA kapula??), mihin laitetaan koirakkojen tiedot ja suoritusjärjestys näkyville, entäpä tulokset, missä on kahvia, mistä löytyvät vessat. Yksinkertaisia juttuja, mutta nopeasti aamu hujahti porukassa puuhaillessa.

Kokeen ajaksi pääsin sihteeriksi – onnekseni erittäin kokeneen ja hyvähermoisen konkarin tukemana. Yksin olisin ollutkin liemessä sen pöytäkirjapohjan kanssa! NOME-kokeiden suoritusta sanallisesti kuvailevia pöytäkirjoja tuomarin sanelusta täyttäneenä tokon koeluokkakohtaiset kupongit numeroineen, kertoimineen ja rasteineen olivat ensisilmäyksellä vähintäänkin eksoottisia. Mutta pesti oli kokeilemisen arvoinen – sihteerin pöydän takaa näin päivän kaikki suoritukset aivan aitiopaikalta ja sain myös hieman käsitystä siitä mistä pisteitä annetaan (tai siis vähennetään). Parasta päivässä oli kuitenkin ehdottomasti tunnelma: kaikki se koirien ohjaajien jännitys ennen suoritusta, koirien ilo ja into tehdä töitä ohjaajansa kanssa sekä yleisön ja toimitsijoiden vilpitön, myötäelävä jännitys kaikkien suorittajien ja heidän koiriensa puolesta. Kaikki eivät täysin onnistuneet suorituksissaan, mutta pääsimme näkemään myös paljon onnistumisia ja kerrassaan upeita suorituksia! Päällimmäisenä fiiliksenä itselle jäi vahva tsemppaus ja henkinen tuki koealueen viereltä kaikille osallistuneille koirakoille – toivottavasti hekin, joita oma suoritus tuntui kovasti jännittävän, aistivat sen. Omasta roolistani koepäivän sihteerinä taas ajattelen, että tällaisessa porukassa on helppoa olla aloittelija, kun konkarit ovat lähellä ja aina valmiita auttamaan. Ensi kerralla ehkä osaisin jopa tehdä jotain ihan oma-aloitteisestikin!

Kokeen jälkeen pääsin oman koirani kanssa vielä päivän tuomarin pitämään TOKO-koulutukseen viiden muun koirakon kanssa. Alkuun toki hieman arkailin, miten mahdamme koirani kanssa olla ihan hiukan eri sfääreissä voittajaluokissa kisaavien koirakoiden kanssa, mutta tunnelma koko koulutuksen ajan – kuten aiemmin kokeenkin aikana – oli erittäin hyvä. Jokainen sai yhtä paljon aikaa ja huomiota kouluttajalta, ja ohjausta ja vinkkejä juuri itselle ja omalle koiralle tärkeisiin ja tarkoituksenmukaisiin teemoihin. Hetkeäkään ei tuntunut, että olisin ollut taakkana muulle ryhmälle. Ja pakko sanoa, että opin vähintään yhtä paljon myös ihan vain katsomalla miten kokeneempien ja paljonkin kisanneiden koirien kanssa harjoitellaan. Ja luulen, että juuri sieltä se suurin anti ja innostus tulikin – usko siihen, että nämäkin ovat kaikki ihan harjoiteltavissa olevia juttuja!

En tiedä, onko tokokärpäsiä olemassa, mutta joku pieni ötökkä minuakin taisi päivän aikana puraista… Vähän harjoittelua alle ja luulen, että oma debyyttini TOKO-koeareenalla koittaa vielä tämän vuoden aikana. Ja tiedän myös kenelle suorituksesta täytyy sitten heti raportoida: tuon tokokoepäivän ihanille, kannustaville tukihenkilöilleni.

Hanna Rajala (rajalahakkinen@gmail.com)

Päätoimittajan pulinat

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Joulu ja joulunpyhät yllättivät meidät Damipostin toimituksessa, jonka vuoksi Vuoden 2015 viimeinen Damiposti julkaistaan poikkeuksellisesti vasta nyt tammikuussa. Mikäli vuoden viimeisen Damipostin pois jäänti aiheutti hämmennystä, pahoittelen sitä kovasti!

Resurssipulan vuoksi julkaisemme tulevana vuonna Damipostin 4 kertaa. Mikäli juuri sinulla olisi kiinnostusta tuottaa jäsenjulkaisuun materiaalia, niin ota yhteyttä damiposti@ksnoutajakoirayhdistys.net.

Vähäluminen alkutalvi on mahdollistanut monenlaiset koirien treenaamiset ulkona, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että talvi tuli vihdoinkin. Muistattehan pitää myös parhaan ystävänne lämpimänä näin pakkasilla.

Julkaisemme tässä ja seuraavassa Damipostissa yhdistyksen järjestämien kokeiden päivämääriä, pistäkääpä niitä siis kalenteriin ylös.

Treeni-intoa kaikille lajista riippumatta!

Emilia Pellonpää
päätoimittaja
p. 050 558 8455
damiposti@ksnoutajakoirayhdistys.net

Pikkujoulut ja syyskokous

Yhdistyksen sääntömääräistä syyskokousta ja samalla pikkujouluja vietettiin lauantaina 28.11.2015 Safkamestareilla Jyväskylässä.

Syyskokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2016 valittiin Asta Muilu. Hallituksessa jatkaa Anu Lintula ja uusina jäseninä hallitukseen valittiin Miia Mannila ja Markus Heinonen. Hallituskausi on pituudeltaan kaksi vuotta. Varajäseniksi vuodelle 2016 valittiin Sanna Lahtinen ja Mika Nuutinen. Yhdistys haluaa kiittää pitkän hallitustyön tehneitä Mika Toskalaa ja Tero Tyrväistä.

Toimikuntien vetäjinä toimivat vuonna 2016 seuraavat henkilöt NOME Tuija Aaltonen, TOKO Marika Sillanpää, VEPE Saara Dufva, MEJÄ Emilia Pellonpää, Näyttely Mari Paananen.

Syyskokous päätti pitää jäsenmaksut ennallaan. Vuoden 2016 jäsenmaksut saapuvat tänä vuonna helmikuun aikana pääsääntöisesti sähköisesti. Huomioithan, että maksat jäsenmaksusi vasta tällä viitteellisellä maksulla, jotta jäsenmaksut kirjautuvat oikein myös jäsenrekisteriin. Väärällä tai ilman viitemaksua maksetut jäsenmaksut eivät kirjaannu jäsenrekisteriin ja näin ollen näin maksaneet kirjaantuvat herkästi pois jäsenistämme.

Kokouksessa arvottiin myös vuoden aikana talkoilleiden kesken kaksi lahjakorttia ensi kesän harrastuksiin. Ne voittivat Suvi Vessari ja Riitta Ilmasti.

Syyskokouksen jälkeisessä johtokunnan kokouksessa arvottiin vielä näyttelytalkoisiin osallistuneiden kesken kaksi lahjakorttia kesän harrastuksiin ja ne voittivat Päivi Sopanen ja Tuija Aaltonen.

Syyskokouksessa jaettiin myös valiokuksat vuoden 2016 valionarvon saaneille. Näitä olivat

189. FI MVA MARSA om. Elina ja Arto Kylmälä
190. FI MVA DONNA om. Sanna Lahtinen
191. FI MVA LEEVI om. Sanna Lahtinen
192. FI JVA LUIMU om. Leila Mäkinen / Timo Nojonen
193. FI KVA EDI om. Anne Naukkarinen
194. FI MVA STELLA om. Päivi Sopanen

Oikein paljon kaikille valioituneille ja heidän omistajilleen!

Virallisen osuuden jälkeen vietettiin sitten vähän vapaamuotoisempaa yhdessä oloa hyvän ruoan, pienen pelailun ja toisiimme tutustumisen merkeissä. Siitä mitä kaupungilla sitten ”virallisen” osuuden jälkeen tapahtui, osaavat kertoa vain tontut…

Viestinnän palautekyselyn tulokset

Loppukesästä kysyimme jäseniltä mielipiteitä yhdistyksen viestinnässä tehdyistä uudistuksista. Vastauksia kyselyyn saimme 27 jäseneltä mikä vastaa noin 7% yhdistyksen jäsenistä.

Damiposti

Tärkein palaute, jonka kyselysta saimme, on jäsenistön suhtautuminen viestinnän muuttumisesta painetusta Damipostista sähköiseen. Kysymykseen ”Damipostin toimitustapa muuttui paperisesta lehdestä sähköiseen uutiskirjeeseen. Oletko tyytyväinen muutokseen?” vastauksen Erittäin tyytyväinen tai Jokseenkin tyytyväinen antoivat yli 70% vastanneista.

damiposti
Damipostin toimitustapa muuttui paperisesta lehdestä sähköiseen uutiskirjeeseen. Oletko tyytyväinen muutokseen?

Damipostin sisältöön liittyvässä kysymyksessä suurin osa vastaajista piti Damipostin kiinnostavimpina juttuina kertomuksia yhdistyksen järjestämistä tapahtumista ja koulutuksista sekä koulutusvinkkejä, joita itse asiassa on julkaistu verrataen vähän. Näitä koulutusjuttuja toivottiin kyselyn juttutoiveet-osiossa monen vastaajan toimesta, joten julkaisemme niitä mielellämme lisää. Jos sinulla on hyviä juttuideoita tai jopa intoa itse kirjoittaa juttuja Damipostiin, niin ota yhteyttä toimitukseen.

Muita kiinnostavia juttuaiheita ovat olleet toimikuntien tiedotteet, Jäsenet tutuiksi -juttusarja, jäsenten matkakertomukset koematkoilta sekä kasvattajaesittelyt. Näiden julkaisuja jatkamme luonnollisesti tulevaisuudessakin.

Nettisivut

Lisäksi olimme tietysti myös kiinnostuneita uusien nettisivujen vastaanottoon, sillä rakennetta muutettiin aikaisemmasta staattisesta dynaamisempaan, tiheämmät päivitykset mahdollistavaan muotoon. Myös nettisivut saivat selkeältä enemmistöltä positiivisen vastaanoton ja yli 70% vastasi kysymykseen ”Viestintäuudistuksen yhteydessä yhdistyksen nettisivut uudistettiin. Oletko tyytyväinen uusiin nettisivuihin?” olevansa Erittäin tyytyväinen tai jokseenkin tyytyväinen.

sivut
Viestintäuudistuksen yhteydessä yhdistyksen nettisivut uudistettiin. Oletko tyytyväinen uusiin nettisivuihin?

Kyselyssä oli toki joku kriittinenkin mielipide uudistuksiin liittyen ja kaikki kehitysideat ovatkin luonnollisesti enemmän kuin tervetulleita.

Tärkeimpiä osa-alueita kysyttäessä valtaosa valitsi itselleen tärkeimmiksi sivuston sisällöiksi ajankohtaiset tiedotteet sekä tapahtumakalenterin.

Facebook

Kysyttäessä mielipidettä Facebook-julkaisujen määrästä 63% vastaajista oli tyytyväisiä yhdistyksen päivitysten määrään. Jos jotain, niin päivityksiä koettiin tulevan liian vähän, joten siihen on syytä kiinnittää huomiota jatkossa.

Facebook-julkaisujen määrä?
Mielestäsi yhdistys julkaisee linkkejä ja ilmoituksia Facebookissa:

Vapaa palaute

Kyselyssä oli mahdollisuus antaa myös vapaata palautetta sekä kehitysideoita. Palautteiden ja ideoiden joukossa oli joitain kysymyksiä ja kommentteja, jotka mielestäni kaipasivat vastauksia.

Damiposti

Damiposti on sekava, kun edetään linkeistä. Jää tunne, että jääköhän jotain tärkeää lukematta. Samoin nettisivujen rakenne on (samasta syystä) sekava.

Sähköpostiuutiskirjeessä on kaikki julkaistut jutut, joten klikkaamalla sähköpostista jutun auki nettiselaimeen ja palaamalla lukemisen jälkeen sähköpostiin voi helposti varmistua siitä, että kaikki jutut tulee luettua.

Keskustelu aiheesta on huonosti toteutettu kun kommentit on hyväksynnän takana ja kaikkia ei välttämättä julkaista.

Kommenttien hyväksyminen on valitettavasti pakollinen paha, sillä blogialustoihin kohdistuva roskapostikommenttien määrä on kiusallisen suuri. Sivustolla on käytössä järjestelmä, joka automaattisesti karsii roskapostikommentteja, mutta sekään ei toimi aukottomasti. Mikäli kommentointi vapautetaan, tulevat asialliset kommentit hukkumaan roskapostin joukkoon. Yhtään kommenttia ei ole jätetty julkaisematta sensuurin vuoksi.

Erittäin hyvä uudistus, viestintää mahd.paljon sähköiseksi. Myös sosiaalisen median yhä aktiivisempi hyödyntäminen (siinäkin on menty jo paljon eteenpäin). Uusia harrastajia voisi auttaa vielä kertomalla mitä kaikkia fb-ryhmiä yhdistyksellä eri lajien harrastajille tarjolla – vaikka epävirallisia – mihin kannattaa liittyä/mitä seurata että pääsee harrastuksessa alkuun.

Kiitos! Yhdistyksen viralliset viestintäkanavat ovat sähköpostilla toimitettava Damiposti, nettisivut sekä Facebook-sivu. Näiden lisäksi on tosiaan erilaisia jäsenten ylläpitämiä eri lajeihin, tapahtumiin, talkoisiin tai treenaamiseen liittyviä väliaikaisia tai pysyvämpiä ryhmiä kuten NOME-kimppatreenaajatKSN VEPE tai Toko kilpailevat K-S Nuuskut. Lisäksi on yleinen Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys-ryhmä, joka ei ole yhdistyksen virallinen tiedotuskanava, mutta mahdollistaa mukavasti jäsenten välisen epävirallisemman keskustelun. Ryhmistä kannattaa kysyä kiinnostuksen kohteena olevan lajin toimikunnista, missä varmasti tiedetään, jos lajiin liittyviä ryhmiä on olemassa. Toimikuntien vetäjien yhteystiedot löytyvät Yhteystiedot-sivulta.

Nettisivut

Sivustolta on vaikea löytää etsimäänsä, muuten kuin hakutoimintoa käyttäen. En ole keksinyt mistä löytyy toimikuntien tiedotteet, muuta kuin etusivun nostojen kautta. Peräkärryn vuokratietoja oli ihan mahdotonta löytää, tarvikemyynnistä puhumattakaan.

Toimikuntien tiedotteet löytyvät päävalikosta Damipostin alta kohdasta tiedotteet. Peräkärryn vuokratiedot sekä tarvikemyynti puolestaan löytyvät päävalikossa olevan Jäsenasiat-sivun alta.

Selkeä linkki; jonka takaa löytyy yhteysteidot riistan saamiseksi. (Mistä saa ostaa lokkeja, kaneja, vaakkuja.

Yhdistys myy variksia Kari-Huollon autokorjaamon tiloissa, eli arkena klo 9-16 voit ostaa variksia treenilinnuiksi 4 €/kpl max 5 kpl kerrallaan. Lisätietoja osoitteessa www.ksnoutajakoirayhdistys.net/variskioski

Yhteyshenkilöluettelosta ei selviä mitä asioita kukakin hoitaa. Toiminnan sisältö voisi olla selkeämpää; uudet jäsenet eivät löydä tarvittavaa tietoa.

Yhteystietoihin on merkitty sihteerien, puheenjohtajien ja toimikuntien vetäjien yms. henkilöiden tehtävät niiltä osin kun niillä yhteydenottoihin on merkitystä. Johtokunnan jäsenten kesken hommia jaetaan jatkuvasti tarpeen mukaan ja hoidettavia asioita kullakin on yleensä useita vuoden mittaan. Mikäli jollekin johtokunnan jäsenistä pysyvämpi toimenkuva muodostuu, niin lisätään tieto toki yhteystietoihin mukaan.

Kannattaako seurata www-sivuja vai facebookia vai molempia? Itse olen lähinnä fb-tiedottamisen varassa, tuli vain mieleen että mitäköhän olen missannut… Toivottavasti en mitään olennaista. Mutta ajattelen kyllä niinkin että kovin moneen kertaan en haluaisi tietoja itse ylläpitää, tai ainakin niin että muuttuvainen tieto on vain yhdessä paikassa (vaikka se näytettäisiin molemmissa widgetien tms avulla)…. Mutta kunhan jäsenistö tietäisi mitä kanavaa/kanavia kannattaa seurata. 🙂

Kaikki yhdistyksen tuottama sisältö julkaistaan nettisivuilla juuri siitä syystä, että Facebookin kautta kaikki julkaisut eivät vain näy kaikkien käyttäjien uutisvirrassa. Facebookia käytetään nettisvuilla tai Damipostissa julkaistujen juttujen esiintuomiseen ja ajankohtaisista tapahtumista yms. muistutteluun ja Damipostiin koostetaan kaikki nettisivuilla julkaistu aineisto. Seuraamalla Facebookia ja lukemalla Damipostin varmistat kyllä, ettei mitään mene ohi. Jos jäät vielä jossain kohtaa epävarmaksi, niin kaikki asiat löytyvät sitten myöhemminkin vielä nettisivuilta.

Facebook

fb on mielestäni tiedotuskanavana epävarma, tärkeät tiedotteet saattavat jäädä huomaamatta uutisvirrasta, ts. fb-sivujen tulisi mielestäni olla vain muita tiedotuskanavia täydentävä media.

Juuri tästä syystä kaikki julkaisut kasataan nettisivuille, josta ne ovat kaikkien löydettävissä FB-uutisvirran vietyä ne jo mennessään.

Muistakaa mainita minkä lajin koulutuksista on kyse, ettei aina tarvitse kysellä…

Tämä on hyvä huomio, painotetaan asiaa toimikunnille!

Sivuilta voisi löytyä yhdistyksen perustietoja. Nyt ainoastaan satunnaisesti ilmoituksia.

Kiitos palautteesta, katsotaan mitä tietoja sinne on mahdollista lisätä. Yhdistyksen nettisivuilta löytyy yhteystietoja, jäsenasioita, tiedotteita, artikkeleita sekä lajiesittelyitä, joten niistä kannattaa aloittaa osoitteessa www.ksnoutajakoirayhdistys.net

Siellähän se jäsenistö on, hyvä kanava nopeaankin tiedottamiseen. Kalenteri tulevista tapahtumista ilmoittautumisaikoineen olisi kiva tällaiselle lahopäälle. Samaten linkkilista kaikista eri lajien fb-ryhmistä joihin jäsenistön kannattaisi liittyä 🙂

Nettisivujen tapahtumakalenteriin lisätään kaikki yhdistyksen järjestämät kokeet, koulutukset, tapahtumat ja kokoukset, joten sieltä löytyy yhdestä paikasta kaikki oleellinen tapahtumiin liittyvä tieto. Tiedot pyritään viemään kalenteriin mahdollisimman hyvissä ajoin, joten joskus lopulliset sijainti-, aikataulu- yms. tiedot saattavat vielä täydentyä lähempänä tapahtumaa. FB-ryhmistä olikin jo mainintaa Damipostin vapaassa palautteessa ylempänä.

Kahden rinnakkaisen facebook -ryhmän (tai toinen taitaa olla julkinen yhteisö…) käyttö on hämmentävää. Varsinkin, kun julkisessa ryhmässä on myös samoja tiedotteita/ilmoituksia tapahtumista kuin yhteisön sivulla. Menee osittain päällekkäin. Ja nimetkin on niin lähellä toisiaan. Ymmärtäisin erottelun, jos jäsenet avaisivat useammin keskusteluja, mutta tällä hetkellä yksi sivu riittäisi ihan hyvin. Ei jää viralliset tiedotteet kyllä keskustelun varjoon.
Tämä pitää paikkansa. Facebook-sivu ei vaan ole keskustelualustana yhtä hyvä kuin ryhmä ja ryhmä taas ei sisällä kaikki samoja ominaisuuksia kuin sivu. Asiaa pohdittiin viestintäuudistusta suunniteltaessa ja johtokunta päätyi lopulta ratkaisuun, jossa FB-sivu toimii yhdistyksen virallisena kanavana ja silloin jo olemassa ollut ryhmä jätettiin epäviralliseksi pulina-alustaksi.

Yleinen palaute

Muita vapaassa sanassa annettuja kommentteja:

Kivempi oli paperinen versio

Hyvää kesää!

KIITOS työstänne.

Rentoa ja avointa meininkiä! 🙂

Henk. koht. pidin paperisesta damipostista enemmän.

Arvonta

Vastaajien kesken arvottiin yhdistyksen logolla varustettu dami ja arpajaisissa onnetar suosi Heta Kuivasta, onneksi olkoon!

 

Kiitos kaikille osallistuneille,

Perttu Havulehto
050 536 1332
johtokunta3@ksnoutajakoirayhdistys.net

Puheenjohtajan pulinat

Syksy etenee kovaa vauhtia ja samalla myös vuosi alkaa olla kohta päätöksessä. Kulunut vuosi on ollut erittäin aktiivinen kaikenlaisen toiminnan osalta, iso kiitos siitä vaan kaikille innokkaille talkoolaisille. Ilman teitä olisi moni tapahtuma jäänyt järjestämättä. On ollut myös mukava kuulla jäsentemme hyvästä menestyksestä eri lajeista. Uusia valion arvon saavuttaneita on tänäkin vuonna ollut useita. Onnea heille kaikille! Ja varmasti myös paljon niitä jotka ovat voittaneet itsensä ja tehneet sen oman parhaan suorituksen, voittaneet jännityksen tai saaneet sen onnistumisen myös kokeeseen. Onnittelut myös heille kaikille! Ensisijaisestihan harrastaminen koirien kanssa tulisi olla sellaista, että molemmat siitä nauttivat. Ei siis liian totista puurtamista, sillä silloin siitä äkkiä häviä ilo. Harrastamistahan se vaan on!

Talvi on monelle sellaista seesteisempää aikaa harrastusten suhteen. Opetellaan uusia asioita ensi vuoden tavoitteita varten ja pidetään ehkä jopa vähän harrastuslomaakin. Itse olen ainakin huomannut, että se lomailu harrastusten osalta tekee ihan hyvää niin omistajan kuin koirankin pääkopalle. Joskus se tauko tekee myös hyvää niiden vaikeiden asioiden tekemiselle, kun koiran pää saa hetken aikaa miettiä niitä asioita rauhassa. Itse olen myös miettinyt kovasti sitä, että talveksi pitäisi löytää joku kiva laji kesän nomeilun vastapainoksi. Tänä talvena ajattelin kokeilla vetohiihtoa. Sitä varten on viime talvena harjoiteltu luisteluhiihdon tekniikkaa ja opeteltu koiran kanssa hieman vetämistä potkurin avulla. Siitä lähti myös innostus, että jos tänä talvena hankkisi sellaisen kickspark-potkurin, varsinkin jos hiihtäminen koiran kanssa ei suju. Nyt sitten vaan kovasti odotetaan, että tänä talvena olisi sitä lunta, jotta näitä talvilajeja pääsisi harrastamaan.

Meidän koirataloudessa kuluva talvi tulee olemaan myös siinä mielessä erilainen, että talossa tulee olemaan toipilas, joka vaatii pitkän kuntoutuksen. Näin ollen pitää miettiä myös sellaisia lajeja, jossa pääosassa eivät ole vauhti ja fyysinen suorittaminen. Yksinkertaisesti siis nenälle hommia ja sitä kautta aivoille. Ensi talvena meillä siis varmasti myös tehdään paljon niitä nenähommia. No toisaalta siitä on varmasti myös sitten apua kaikenlaisen harrastamisen suhteen. Näin haluan ainakin ajatella. Tärkeintähän kuitenkin olisi, että koira tulee kuntoon. Tuntuu vain jo melko haastavalta ajatukseltakin se, että kuinka tuollaisen vajaan vuoden ikäisen erittäin aktiivisen koiran saa pidettyä rauhassa niin, ettei meistä kenelläkään hajoa pää. Hyviä ideoita ja nenänkäytön harjoituksia otetaan mieluusti vastaan. Lupaan sitten ensi vuonna kertoa kokemuksia niistä ja myös kertoa miten meillä elämä sujuu.

Tänä vuonna edessä ovat kuitenkin vielä KV-koiranäyttely, johon kaivataan vielä talkoolaisia. Talkoilemalla pääset samalla seuraamaan näyttelytuoksentaa aitiopaikalta. Talkoilijoiden kesken arvotaan lahjakortti, jonka voi käyttää ensi vuoden koe- tai koulutusmaksuun.

Edessä ovat vielä myös syyskokous ja pikkujoulut 28.11. Niitä vietetään tänä vuonna Safkamestareilla Alasinkadulla. Johtokunta kaipaa joukkoonsa uusia innokkaita tekijöitä, jos koet olevasti etsimämme henkilö tai tiedät jonkun joka sellainen olisi niin otappa minuun yhteyttä!

Asta
puheenjohtaja@ksnoutajakoirayhdistys.net

Taipparitalkoot uuden jäsenen silmin

20151004_120530
Kokeen tuomarina toiminut Pasi Majuri kokeen sosiaalisen käyttäytymisen osuudessa.

Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys järjesti taipumuskokeet Toivakassa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kokeeseen haettiin toimitsijoita yhdistyksen Facebook-sivuilla. Itseltäni varsinainen haku meni ohitse, mutta alkuperäisten toimitsijoiden sairastuttua paikkoja talkooporukkaan vapautui. Päätin lähteä mukaan muutaman päivän varoitusajalla. Aikaisempaa talkookokemusta löytyi yhden taipumus-/ALO-kokeen verran, mutta nyt lähdin ensimmäistä kertaa Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen järjestämiin talkoisiin.

20151004_121339 (1)
Vesityöosuudessa ensimmäinen noudettava lintu heitetään maalta.

Aamu alkoi yhdistyksen tarjoamalla aamupalalla ja samalla käytiin läpi kokeen kulkua sekä selvitettiin, että kaikki toimitsijat tietävät mitä tehtävää tulevat päivän aikana suorittamaan. Aamupalan jälkeen lähdettiin maastoon katsomaan suorituspaikat ja käytiin jokaisen toimitsijan tehtävät läpi. Opastus tehtäviin oli selkeää ja tarkkaa, eikä missään vaiheessa tarvinnut jännittää osaanko tehdä oikeita asioita oikeaan aikaan. Toimitsijoiden tehtävät ovat kaiken kaikkiaan mukavan helppoja ja niistä selviää hyvin myös ilman aiempaa kokemusta. Itselleni lankesi tällä kertaa toisen venemiehen paikka. Venemiehiä on kaksi: toinen soutaa ja toinen heittää. Lisäksi on hakuruudun täyttäjä, joka käy koirakoiden suorituksien välillä viemässä riistat paikoilleen hakuruutuun, sekä tuomarin sihteeri, joka kirjoittaa arvostelut tuomarin sanelun mukaan. Ja tietysti tarvitaan vielä ampuja. Oma tehtäväni oli pidemmän vesityön lokin heittäminen veneestä laukauksen jälkeen. Alkuun jännitti kuinka pysyn seisaallaan veneessä pystyssä ja kuinka monta ”mahalaskuheittoa” onnistun saamaan aikaiseksi. Heittämistä sain harjoitella jo ennen varsinaisia suorituksia ja heittomatka ei ollut pitkä. Muutamien heittojen jälkeen homma alkoi tuntua varmemmalta ja selvisin tehtävästäni ihan mukavasti.

20151004_134621
Sateensuojassa tuomari ja sunnuntain sihteeri Lotta.

Koko päivän ajan talkoolaisten henki oli erittäin hyvä ja parasta päivässä oli ehdottomasti uusiin samanhenkisiin ihmisiin tutustuminen ja jutustelu koirista. Lisäksi oli hienoa seurata koirakoiden suorituksia. Mukana oli monenmoisia koiria ohjaajineen ja pääsimme näkemään upeita onnistuneita suorituksia sekä myös niitä vähän vähemmän onnistuneita. Venemiehistö ainakin eläytyi voimakkaasti koirakoiden suorituksiin, iloittiin onnistumisista ja manailtiin epäonnistumisia. Toisten suorituksia seuraamalla myös oppii yllättävän paljon. Eväät tarjoiltiin yhdistyksen puolesta koko päivän ajan ja muutenkin meistä talkoolaisista pidettiin erittäin hyvää huolta. Omat koiratkin pärjäsivät hyvin mukana autoissa. Mukavan päivän päätteeksi ei tarvinnut lähteä tyhjin käsin kotiin, vaan viemisinä oli ylijääneitä eväitä ja riistoja.

20151003_091704
Lauantaina sihteerin pestistä vastasi Riitta.

Suosittelen talkoilemista varsinkin yhdistyksen uusille jäsenille, koska se on loistava tapa tutustua lajiin, yhdistyksen toimintaan ja uusiin ihmisiin. Vanhemmillekin jäsenille talkootoiminta on mukavaa ajanvietettä samanhenkisten ihmisten seurassa. Kiitokset Tiinalle ja Pertulle, sekä kaikille muille mukana olleille! Itse innostuin niin että ilmoittauduin jo Jyväskylän KV-näyttelyiden talkoisiin. Muutkin mukaan!

Miia Lehtinen

Match Show 3.9.2015

Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys ry:n näyttelytoimikunta järjesti Match Show:n eli leikkimielisen koiranäyttelyn torstaina 3.9.2015 Keskisuomalaisen parkkipaikalla.

kuva1 (1)Osallistujia oli mukana 96 kpl eri luokissa. Tulokset ovat ohessa alempana.

kuva2 (1)

Tuomareina toimivat Helena Hillu, Tuija Pakkanen, Satu Lamberg ja Elena Suomela. Tehokkaina kehäsihteereinä häärivät Marko Salmela, Anu Kupari, Jarmo Hilpinen ja Niina Niemispelto.

kuva3 (1)

kuva4 (1)

Voittajaksi match show:ssa tällä kertaa nousi kultainennoutaja Otto 10 vuotta ja Sanna Vesterinen. Samainen pari voitti myös Keski-Suomen kaunein noutaja 2015 tittelin. Otto on virkeä ja hyvinvoiva eläkeläinen, mutta toimii edelleen noutajan tehtävissä, niin metsästyksessä kuin muissakin harrastuksissa Sannan kanssa.

kuva5 (1)

kuva6 (1)

Talkoolaisia saimme mukaan toimintaan mukavasti mukaan. Suuret kiitokset heille!!

Paikalla oli Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen tarvikemyynti, jota luotsasi Tiina Saarinen ja yhdistyksen kanttiini, josta sai pientä purtavaa.

kuva7 (1)

Sponsorit mahdollistivat meidän leikkimielisen mätsärin pitämisen. Isot kiitokset! Tämän mätsärin sponsorit olivat: LVIS Pektec, KiiltoClean, Rakennuspalvelu Pynnönen, Hissun Kissun eläintarvike, koiratarvikkeiden erikoisliike Sohvin Valinta, Töminatassut, Agrimarket, Korpilahden Taksipalvelu Mika Pitkänen, Panda, Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys ry, Hankasalmen Rautia sekä Musti ja Mirri.

kuva8 (1)

kuva9 (1)

kuva9,1

Kiitos kaikille osallistujille ja talkoolaisille sekä sponsoreille mukavasta päivästä!

Valokuvat: Sari Niskanen, Aune Hyvönen ja Mari Paananen

Match Show 3.9.2015 tulokset

 

kuva11

Lapsi ja koira (yht. 14 kpl)

1. Iida Kärki & Vimma, jackrussellinterrieri
2. Julia Halonen & Peppi, shetlanninlammaskoira
3. Ama Amegbedzi & Kumma, apinapinseri
4. Lilli Kauppinen & Luca, chihuahua

Pienet pennut (yht. 6 kpl)

punainen 1. Hanne Pakkanen & Badi, ranskanbulldoggi
punainen 2. Iida Kärki & Vimma, jackrussellinterrieri
punainen 3. Anu Koponen & Konsta, corgi pembroke
sininen 1. Jenni Autio & Armi, tiibetinterrieri
sininen 2. Enni Seppänen & Stella, tiibetinspanieli
sininen 3. Ama Amegbedzi & Kumma, apinapinseri

Isot pennut (yht. 31 kpl)

punainen 1. Anna Siekkinen & Teide, kiharakarvainennoutaja
punainen 2. Nea Hänninen & Luca, saksanpaimenkoira
punainen 3. Marika Lampinen & bpkgn Rebecca
punainen 4. Essi Reuna & Kaisa, labradorinnoutaja
sininen 1. Margit Hänninen & Nestori, labradorinnoutaja
sininen 2. Juulia Niemelä & Vinski, amerikanakita
sininen 3. Alina Puhakka & Milli, kultainennoutaja
sininen 4. Maria Pakkanen & Virva, keeshond

Pienet aikuiset (yht. 14 kpl)

punainen 1. Petra Saari & Frank, karkeakarvainen mäyräkoira
punainen 2. Anne Nättinen & Ukko, cockerspanieli
punainen 3. Anu Koponen & Kaapo, corgi pembroke
punainen 4. Asta Lahti & Taavi, brasilianterrieri
sininen 1. Henna Kortesuo & Simo, schipperke
sininen 2. Sanna Joensuu & Nipsu, kääpiöpinseri
sininen 3. Tanja Hintikka & Lara, chihuahua
sininen 4. Julia Halonen & Peppi shetlanninlammaskoira

Isot aikuiset (yht. 31 kpl)

punainen 1. Sanna Vesterinen & Otto, kultainennoutaja
punainen 2. Mari Kuisma & Frasa, suursnautseri
punainen 3. Emilia Puurunen & Venla, samojedinkoira
punainen 4. Isa Liimatainen & Nemo, kultainennoutaja
sininen 1. Jenniina Veitonmäki & Masi, sileäkarvainennoutaja
sininen 2. Mona Wickström & Minttu, kultainennoutaja
sininen 3. Ulla Vahla & Ira, labradorinnoutaja
sininen 4. Tiian Lehtomäki & Ruka, suursnautseri

Kaunein noutaja Sanna Vesterinen & Otto, kultainennoutaja

BIS-1 Sanna Vesterinen & Otto, kultainennoutaja
BIS-2 Jenniina Veitonmäki & Masi, sileäkarvainennoutaja
BIS-3 Petra Saari & Frank, karkeakarvainen mäyräkoira
BIS-4 Anna Siekkinen & Teide, kiharakarvainennoutaja
BIS-5 Henna Kortesuo & Simo, schipperke
BIS-6 Margit Hänninen & Nestori, labradorinnoutaja

Yhdistyksen iso NOME-koe

Iso NOME-koe, yhteinen iso voimanponnistus

Jo perinteistä isoa NOME-B koetta vietettiin tänä vuonna Uuraisilla. Kokeen keskuspaikkana toimi Oikarin tila. Kokeessa ratkottiin myös samalla Keski-Suomen kennelpiirinmestaruus.

Koe on tällaisena, yhteensä kuuden luokan kokeena, yhdistyksen suurin tapahtuma kansainvälisen koiranäyttelyn ohessa. Se siis vaatii myös isoa panostusta vapaaehtoisilta talkoolaisilta, jotta se saadaan vedettyä ongelmitta läpi. Tämän vuoksi olikin erityisesti tänä vuonna ilo huomata, että teitä reippaita talkoolaisia oli todella ilahduttavasti mukana. Ja hienoa on myös huomata se, että talkoilua tapahtuu myös yli yhdistysrajojen. Toisaalta, itselleni ainakin, nimenomaan tämä talkoilu ja sitä kautta saadut uudet kaverisuhteet ovat myös tärkeä osa tätä harrastusta. Mikä sen mukavampaa kuin viettää aikaa yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa. Ja siinä sivussa voi myös seurata erilaisten koirien työskentelyä. Sekä myös ottaa ehkä oppia ohjaajien toiminnasta siitä mikä ehkä toimii ja mikä ei. Pienikin annettu apu on usein meille se suuri apu! Iso kiitos siis kaikille kokeessa talkoilleille! Erityisen suuren kiitoksen haluan antaa Mikalle ja Tuijalle, jotka kantoivat ison vastuun käytännön asioiden hoitamisesta ja sille ihanalle porukalle, jotka jäitte tekemään jälkisiivousta kanssamme!

No mutta sitten niihin tuloksiin. Yhdistyksemme jäsenet saivat hienoja tuloksia kaikista luokista, Onnea siitä heille! Viikonlopun hienoimpina tuloksina piirinmestaruustaiston ohella voidaan pitää kahden koiran valioitumista. Lauantaina käyttövalionarvoon oikeuttavan tuloksen saavutti Varpu Kuutin ja Antti Heinosen Djurbergas Quicksilver Fashion. Onnea Varpu, Antti ja Curi! Sunnuntaina saman tuloksen saavuttivat Tuija Aaltonen ja Phasianus Desiree. Onnea Tuija ja Pilli! Hienoa saada yhdistykseen taas kaksi uutta käyttövaliota!

Sitten niihin piirinmestaruustuloksiin. Piirinmestaruus järjestettiin tänä vuonna Uuraisten Kangashäkissä. Piirinmestaruuskoirat arvosteli Harri Siven. Piirinmestaruudesta kilpaili tänä vuonna seitsemän koiraa.

Piirinmestaruuden voitti Mika Lappalainen – Rushbrigg Norton, voittajaluokan 1-tuloksella. Toiseksi sijoittui Petri Palenius – Jummi-Jammin Robert de Niro voittaja 1 –tuloksella. Kolmas oli Asta Muilu – Jummi-Jammin Fame voittaja 2-tuloksella! Onnittelut voittajalle ja myös hyvälle kakkoselle! (Itseään on kai vähän huono onnitella)
Ensi vuonna onkin sitten edessä vielä astetta isompi ponnistus kun SM-nomea vietetään 2.-4.9.2016 Kannonkoskella!

Asta Muilu

Päätoimittajan pulinat

Heipähei ja huh hellettä!

Kesä alkaa kääntymään hiljalleen kohti syksyä vaikka kelit tällä hetkellä toisin näyttävätkin.Sorsastuskausi pääsi käyntiin viime viikonloppuna ja sen myötä pääsee moni noutaja tekemään arvokasta työtä metsästäjien apuna.

Syksyn mukana tulevat myös kurssit ja luennot sekä koekausikin jatkuu vielä mm. VEPE:ssä että NOME:ssa. Näiden lisäksi on vielä tulossa mm. Match Show sekä isot talkoohommat kv-näyttelyssä. Mikäli haluatte osallistua em. tapahtumiin, laittakaa viestiä tapahtumien yhteyshenkilöille.

Damiposti ottaa mielellään vastaan jäsenien tekemiä kirjoituksia ja juttuvinkkejä. Mikäli haluat itse kirjoittaa Damipostiin, niin laita viestiä allekirjoittaneelle.

Emilia Pellonpää
Damipostin päätoimittaja
damiposti@ksnoutajakoirayhdistys.net

Vepeilyä isommalla porukalla

Suomen Landseeryhdistys ry:n perinteinen vepeleiri järjestettiin jälleen tänä vuonna Saarijärven Ahvenlammella 7.-9.8. Leiri oli tänä vuonna täynnä ja varasijoillakin oli joitain koirakoita, joten runsaslukuinen vepeporukka kokoontui taas hakemaan oppia ja jakamaan kokemuksia. Leirillä oli mukana sekä kokeneita harrastajia vepevalioineen että uusia lajista innostuneita pentukoirineen. Kouluttajina oli muutama vepen ylituomari sekä palkintotuomareita ja minä apukouluttajana. Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksestä oli mukana neljä koirakkoa. Leiri alkoi virallisesti vasta lauantaina, mutta perinteiseen tapaan perjantai-iltana järjestettiin vepen iltakoe.

Lauantaiaamuna aloitimme leirin ylituomari Jyrki Heinon pitämällä luennolla vepen sääntömuutoksista. Edellisen kerran sääntöjä on muutettu vuonna 2001, joten tarkistus on ihan paikallaan. Uusissa säännöissä tarkennetaan toimintaa kisapaikalla ja muutetaan muutamaa liikettä turvallisemmaksi sekä vastaamaan paremmin tosielämän tilannetta. Uusien sääntöjen on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2016 mikäli ne menevät tarkastuskierroksesta läpi. Aiheesta syntyi mukavasti keskustelua ja tarkentavia kysymyksiä esitettiin runsaasti. Eniten keskustelua ja kysymyksiä herätti pelastusrengas uutena vientiesineenä sekä hukkuvan pelastusvälineenä.

Luennon jälkeen aloitettiin koulutukset jotka suoritettiin rastikoulutuksena, jossa koirakot oli jaettu neljään tasoryhmään. Rastien aiheina oli yksi koeliike (veneestä hyppy, esineen vienti, veneen haku sekä hukkuva), ja jokainen harjoitteli liikettä oman tasonsa mukaisesti. Lauantai-iltana rentouduttiin iltanuotiolla makkaranpaiston merkeissä ja samalla purettiin päivän tapahtumia sekä koulutuksen ongelmakohtia. Sunnuntaipäivään herättiin varhain, jotta ehdittiin suorittaa rastit ja pakata veneet ennen kotiinlähtöä. Monta väsynyttä leiriläistä, koiraa sekä kouluttajaa suuntasi koteihinsa mutustelemaan viikonlopun antia.

Leirillä tavattiin tuttuja, tutustuttiin lajin uusiin harrastajiin sekä saatiin paljon uusia ideoita treeneihin. Kouluttajana sain seurata useiden koirakoiden toimintaa aitiopaikalta. Ehkä osallistun ensi vuonna sitten koiran kanssa!

Kirsi Liukkunen