Aihearkisto: Henkilöt

Näyttelytoimikunnan uudet jäsenet

Helena Hillu

helenaOlen Helena Hillu ja ikivanha. Ensimmäinen noutaja tuli taloon lähes 17 vuotta sitten kun haimme mustan Emmi-tytön meille. Mukaan lähti myös siskonsa Elsa. Ja siitä se sitten lähti. Kiitokset ihanille kasvattajille Black Bet’sin Tarja ja Kirsti Pietiläiselle, jotka innostivat meidät noutaja-harrastuksen saloihin.

Tällä hetkellä meillä on kotona yhteensä kahdeksan koiraa, jotka kaikki ovat omia kasvatteja; Aina Ilona 12v, Helmi 10v, Jesse James 7v, Kusti Urmas 7v, Mieli Toivo 6v, Ozzy Einari 3v, Pakkas Raikas 3v ja Pyry Tuuli 3v. ja lisäksi tällä hetkellä huushollia sekoittaa 15. Rantakankaan pentue. Lisäksi ihanissa sijoituskodeissa asuu kolme pikkuneitiä.

Koiriemme kanssa harrastellaan lähinnä omaksi ja koirien iloksi näyttelyitä, noutojuttuja, mejää, tokoa ja pk lajeista hakua.

Heidi Salostie

heidiOlen 41 vuotias, kotoisin Laukaasta nyttemmin asustelen perheeni kanssa Äänekoskella. ensimmäinen Kultannen tuli minulle 1994 joka oli vain koti / surakoira. Minä kasvatan kultaisia Kennelnimellä Energy Magic. Minulla on ollut 4 pentuetta. kotona asustelee 3-4 kultaista joiden kanssa harrasta Näyttelyitä ja taipumuskoeterrniä vielä haaveena Nou1 saavuttaa.

Kennel Tinderfox

Juttusarjassa esitellään Keski-Suomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja. Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.

1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olemme Elina ja Arto Kylmälä Keuruulta ja kasvatamme novascotiannoutajia, eli tollereita kennelnimellä Tinderfox. Kotonamme on tällä hetkellä kolme tolleria: Repe (leikattu uros 11v.), Marsa (4v.) ja Mette (1v.8kk.).

mette ja varisnouto

2. Mistä teidän noutaja innostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Ensimmäisen yhteisen koiramme Jamin (FIN MVA&JVA Openbays Bariton) hankimme vuonna 1992 Elinan tiibetinspanielin kuoltua. Sanomattakin oli selvää, että noutajaa etsittiin. Pohdimme sileäkarvaisenoutajan ja novascotiannoutajan välillä. Melko pian rotu päätyi novascotiannoutajaksi. Tolleri oli mukavan näköinen, miellytti kokonsa ja luonteensa puolesta. Ei siinä montaa päivää mennyt, kun pentu oli varauksessa!

 

Selvää oli, että koira tarvitsi tottelevaisuuskoulutuksen. Niinpä löysimme itsemme paikallisen Kennelkerhon koulutuskentältä tokoa ja pk-tottista harjoittelemasta. Hyvin pian heräsi myös ajatus taipumuskokeiden suorittamisesta. Niinpä haimme apua varistreeneihin Mäntän Seudun Nuuskuista ja myöhemmin myös Keski-Suomen Nuuskuista. Metsästyskorttikin tuli suoritettua, koska siihen aikaan sorsajahdissa myös koiranohjaajalla tuli olla kortti mukana, vaikkei asetta omistaisikaan. Jami sai aikanaan taippareista NOU1-tuloksen. Siihen aikaan tuo ei ollut ihan jokapäiväistä, varsinkin kun Jamista tuli myös muotovalio.

 

Sorsastusreissuilla saimme Jamille muutamia hienoa sorsanoutoja. Jopa pari niin hienoa näytettä nenän käytöstä ja noutajan taipumuksista, että metsästyskaverit vieläkin, lähes parin vuosikymmenen päästä ne muistavat. Haavakon löytyminen rantaheinikosta on aina palkitseva sekä ampujalle että koiranohjaajalle. Heinurin nouto täysin tyynestä vedestä ilta-auringon antaessa tollerin kuparinväriseen turkkin entistä enemmän punaista hohtoa.

 

Metsästyskoirien jäljestämiskokeesta muodostui kuitenkin tärkein harrastuksemme.

 

Mejä-kokeissa onkin vuosien kuluessa startteja kertynyt alun toistasataa ja pariin otteeseen on koiramme päässyt starttaamaan SM-karsinnassa. Kerran Väpä (FI MVA&JVA Nitric Dynamite Duck) selvisi karsinnasta finaaliin saakka, jossa sijoitus oli viides. Tällä hetkellä suunnittelemme jo ensi vuoden kokeita. Koska molemmilla on myös mejä-ylituomarioikeudet on harrastamisessa sovitettava omat koestartit, kokeiden järjestämiset ja -arvostelut sopivaan tasapainoon.

 

Vuonna 2010, silloinen uroksemme Väpä oli jo kymmenvuotias ja mietimme otammeko uuden pennun kasvamaan vai mihin suuntaan jatkamme. Väpää kysyttiinkin pentueelle isäksi, ja tästä pentueesta onnistuimme hankkimaan itsellemme nykyisen narttumme Marsan (FI MVA & JVA Maplefox Dancing Duck).

 

Marsa on osoittautunut kaikin puolin kelpo koiraksi. Se on mukava luonteeltaan, omaa sopivan määrän miellyttämisenhalua ja pyrkii aina sitkeästi suorittamaan sille annetut tehtävät. Ja ei se ole hullumman näköinenkään. Terveyden suhteen ei ole ollut mitään ongelmia, joten saatoimme edetä suunnitelmamme mukaan ja teettää Marsalla ensimmäisen pentueemme.

marsa ja nouto

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Tavoitteenamme on kasvattaa terveitä ja rodunomaisia koiria, joilla olisi sekä hyvä luonne että käyttöominaisuuksia. Hyvä luonne on koiran terveyden ohella kaiken perusta, vain henkisesti ja fyysisesti terveellä koiralla on edellytykset elää pitkä ja tasapainoinen elämä.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Ensin lähdemme tutkimaan terveyskriteereitä. Näiden täyttyessä pyrimme löytämään sopivan kokonaisuuden, jossa rodun tärkeimmät ominaisuudet tulevat esille. Luonne on tärkeä, jotta rotu säilyttää juuri tollerille ominaiset asiat. Myös rakenteen on oltava tollerille sopiva. Voimakas, tiivis ja tasapainoinen sekä erittäin ketterä, kuten rotumääritelmässä mainitaan, ei liian raskas ja kookas, mutta ei myöskään liian hintelä ja karvaton noutamaan isoa lintua hyisestä vedestä. Käyttöominaisuudet sivuavat myös luonnetta. Jos koira on luonteeltaan palvelunhaluinen, se pyrkii suoriutumaan annetuista tehtävistä aina mahdollisimman hyvin. Koetulokset tietenkin kertovat koirasta jotain, mutta kuitenkin ne ovat ns. hankittuja ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä periydy. Tolleria emme lähtisi muokkaamaan esim. enemmän labradorimaisemmaksi vain sen vuoksi, että sillä olisi paremmat menestymisen edellytykset nome-kokeissa.

5. Mihin suuntaan mielestänne on jalostus tämän rodun osalta menossa? Mitä mieltä olette rodun mahdollisesta kaksijakoisuudesta näyttely/käyttölinjoihin? Jos saisitte jotain muuttaa, mitä se olisi?

Tollerikerhon jalostustoimikunta tekee erinomaista työtä tollereiden terveyden edistämiseksi. Erilaisten geenitestien avulla pystytään nykyisin ennaltaehkäisemään monien perinnöllisten sairauksien periytyminen.

 

Tollerilla ei onneksi ainakaan vielä ole suoraa kahtiajakoa käyttö- ja näyttelylinjaisiin. Joillakin kasvattajilla on toki jalostuksessaan erilaiset painotukset näyttävyyden ja käyttöominaisuuksien välillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6. Huippuhetket kasvattaja uran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Tutustuimme jo aikoinaan moniin Väpän pentujen omistajiin. Näiden koirien kasvun ja kehityksen seuraamien oli kiehtovaa. Nyt oman ensimmäisen pentueen kasvun seuraaminen, kuulumiset kasvattien kotoa ja vierailut puolin ja toisin.

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Sopivan uroksen etsiminen ja lopullisen päätöksen tekeminen on haastavaa. Varmasti eteen tulee vielä ongelmia kasvattien kanssa, tavalla tai toisella. Vielä sellaisia ei onneksi ole ollut. Ensisijaisesti pennuilta toivomme terveyttä ja hyvää luonnetta. Ensimmäiselle pentueelle onnistuimme saamaan erinomaiset kodit yli neljänkymmenen pennunostajan joukosta.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Meillä on ollut vasta yksi pentue, eli aivan keltanokkia olemme kasvattajina. Seuraava pentue on kyllä jo ”tilauksessa”, pentuja on mahdollisesti tulossa itsenäisyyspäivän aikoihin.

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Tolleri on aktiivinen koira ja tarvitsee sopivassa määrin toimintaa ja johdonmukaisen koulutuksen. Ensisijaisesti tolleri on metsästyskoira, joka sopii harrastuskaveriksi moneen lajiin. Toiveenamme on että koiran kanssa harrastettaisiin, mieluiten rodunomaisia lajeja. Mutta kyllä ykkösenä on se, että koira pääsee hyvään, rakastavaan kotiin perheenjäseneksi.

pentuja

10. Edellisen haastateltavan kysymys: Pidätkö tärkeänä taipumuskokeen suorittamista?

Kyllä. Toiveenamme on, että kasvattiemme omistajat kävisivät koiriensa kanssa taipumuskokeessa. Haluamme ehdottomasti säilyttää taipumuskokeen suorittamisen muotovalionarvon kriteerinä.

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin? Keksi seuraavalle kasvattajalle kysymys ja pistä vielä oma vastauksesi kysymykseesi.

Haastamme kennel Allihuupan Teresa Tourusen ja Lauri Korhosen ja kysymys on jo aiemmin käytetty, mutta se on pakko laittaa kiertoon uudelleen: voisitko käyttää urosta, jota et ole tavannut livenä?

Jäsenet tutuiksi, osa 4: Leila Mäkinen

Damipostin Jäsenet tutuiksi -juttusarjassa haastateltavana tällä kertaa Leila Mäkinen Vesangasta. Haastateltavat valitaan ilmiantojen perusteella, joten älä hämmenny vaikka sinunkin sähköpostiisi kolahtaisi joku päivä pyyntö osallistua haastatteluun.

1. Kerro kuka olet ja millaisia nelijalkaisia perheeseesi kuuluu?

Leila Mäkinen, Vesangasta. Nelijalkaisten lauma käsittää 3 mustaa labbispoikaa ja 2 maaatiaiskissaa, Sipi ja Kaisla. Lapukoista vanhin ”Nysse” Ethusan Herera 10v, ”Kuti” Vimpula Neuvokas Norman sekin jo veteraani-ikäinen 9v, porukan noviisi ”Luimu” Vimpulan Hymypoika 3v.

leila

2. Mitä kaikkea harrastat koirasi kanssa sekä millaisia tavotteita sinulla on koirasi kanssa?

Nysse on MEJÄ-koira, jolla olen kilpaillut jo 9 vuotta, olemme etsineet myös kolarihirviä, kauriita ja yhden koiran. Nysse pääsee myös joka syksy lintumetsälle ja on osoittautunut toimivaksi sielläkin. Luimu on myös näyttänyt taitonsa MEJÄ:ssä, saaden kolmannen VOI 1 tuloksen ja JVA tittelin. Luimun kanssa olen kilpaillut muutamassa rally-toko kokeessa ja agilityn alkeiskurssin aloitimme kesällä.

Kuti on puolisoni Timon MEJÄ-koira ja ihan parhaasta päästä, varma ja rauhallinen. Kuti uusi 16.8 Multialla mestaruutensa Noutajakoirayhdistyksen kokeessa.

Nyssen kanssa tavoitteet on jo saavutettu ja mejäily jatkuu koiran ehdoilla, toivottavasti vielä ainakin ensi kauden.

Luimulla on mahdollisuuksia vaikka PM-kokeeseen asti, kunhan saa lisää kokemusta ja sen myötä varmuutta. Rally-tokossa ei suuria tavoitteita ole asetettu, kunhan ensin selvitämme AVO-luokan.

3. Kuinka päädyit noutajaan?

Vuonna -84 tuli perheeseemme eka labbis ja siitä lähtien on rotu ja sukupuoli pysynyt samana, väri vain muuttui synkempään.

4. Jos sinulla olisi joku muu koira kuin noutaja niin mikä se olisi ja miksi?

Jackrusselin terrieri olisi ehdottomasti se toinen rotu, monipuolinen, eloisa ja kaunis.

5. Mikä on ollut huippuhetkesi koiraharrastuksessa?

Kaikkien koirien onnistuneet suoritukset palkitsevat ja innostavat jatkamaan. Ehkä Nyssen muutaman vuoden takainen hyvä suoritus PM MEJÄ:ssä erittäin haastavissa olosuhteissa on jäänyt mieleen. Myös käytännön jäljestystilanteissa koiran sitkeää työskentelyä on upea seurata.

6. Edellinen haastateltava halusi kysyä sinulta: Mikä on hauskin kommentti/kysymys, jonka olet koirastasi kuullut?

Kaipa se on tuo Nyssen nimi, joka aiheuttaa hilpeyttä, Nysse tulee ja menee.

7. Mitä haluaisit kysyä seuraavalta ja oma vastauksesi?

Onko koirallasi jotain hauskoja persoonallisia tapoja, joita et tietoisesti ole opettanut. Nysse on aina ollut innokas taluttaja paidan helmasta tai hihasta. Luimu imeskelee kanin häntää ja nukkuu se suussa. Kuti innostuessaan tervehtimään ei hauku, vaan mölisee.

Nokinutun kennel

Juttusarjassa esitellään Keski-Suomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja. Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.

1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Margit Hänninen asun Korpilahdella mieheni Arin ja kolmen labradorinnoutajan kanssa , Nella kohta 9 vuotta , Ada 5 vuotta ja nestori 3,5 kuukautta.

2. Mistä teidän noutajainnostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Meidän perheeseen tuli ensimmäinen koira 25 vuotta sitten, oli itsestään selvä , että rotu on labradorinnoutaja.

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Kasvatan näyttelylinjaisia koiria nimellä Nokinutun kennel. Noutajalla  pitää olla hyvä luonne ja työskentelyhalu, ei saa olla arka.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

 Jalostukseen käytettävät koirat tulee olla terveitä, hyväluonteisia, hyvä rakenne ja ulkonäkö sekä hyvät käyttöominaisuudet.

5. Huippuhetket kasvattajauran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Pentujen omistajat pitävät yhteyttä. Onnistumiset harrastusten parissa.

6. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Jos pennuissa ilmenee jotain sairauksia, se on surullista.

7. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Kasvatan pienimuotoisesti, minulla ollut  kolme pentuetta.

8. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Ennen kaikkea hyvä koti, missä koirien kanssa harrastetaan.

9. Edellisen haastateltavan kysymys: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?

Noutaja  on sosiaalinen, hyväluonteinen ja työskentelyhaluinen koira.

10. Keksi seuraavalle kasvattajalle kysymys.

Seuraavalta haasteltavalta haluan kysyä: Pidätkö tärkeänä taipumuskokeen suorittamista?

Oma vastaukseni on, että kaikkien pitäisi ehdottomasti edes kokeilla koetta läpi. Siinähän ne taipumukset punnitaan.

Jäsenet tutuiksi, osa 3: Marjukka Toppari

Damipostin Jäsenet tutuiksi -juttusarjassa haastateltavana tällä kertaa Marjukka Toppari. Haastateltavat valitaan ilmiantojen perusteella, joten älä hämmenny vaikka sinunkin sähköpostiisi kolahtaisi joku päivä pyyntö osallistua haastatteluun.

1. Kerro kuka olet ja millaisia nelijalkaisia perheeseesi kuuluu?

Olen Marjukka Toppari Jyväskylästä. Tällä hetkellä perheeseen kuuluu ainoastaan kaksi kultainennoutaja urosta ”Snekke” 5 v ja poikansa ”Riva” 1,5 v.

2. Mitä kaikkea harrastat koiriesi kanssa sekä millaisia tavotteita teillä on?

Nykyisin harrastan lähinnä näyttelyitä, mutta omaksi ja koirien iloksi treenailemme muutakin ilman mitään suurempia tavoitteita. Toki tähtäimessä on nuoremman koiran kanssa taipparit ja ehkä myöhemmin myös sove vepessä, mikäli onnistumme treenaamaan riittävästi.

Aland_2014_2

3. Kuinka päädyit noutajaan?

Koska en lapsena hartaista toiveistani huolimatta onnistunut koiraa saamaan muun perheen allergian takia, oli valinta täysin selvä, kun oikea aika vihdoin koitti. Kultainennoutaja sen oli oltava, ja ikinä en ole valintaani katunut.

4. Jos sinulla olisi joku muu koira kuin noutaja niin mikä se olisi ja miksi?

Tätä olen joskus miettinyt ja olen tullut siihen tulokseen, että jos noutajat olisivat pois laskuista, vastaus olisi spanieli.

5. Mikä on ollut huippuhetkesi koiraharrastuksessa?

Yksittäisistä hetkistä se on varmasti se, kun silloin juuri alle 2 v koirani sai kutsun ja osallistui Champion Of Champions Gaalaan, ilman että sillä olisi ollut takanaan lukuisia näyttelykäyntejä.

6. Edellinen haastateltava halusi kysyä sinulta: Milloin koira on mielestäsi parhaimmillaan?

Minusta koira on parhaimmillaan aina silloin kuin se täyttää paikkansa siinä roolissa mihin se on hankittu.

7. Mitä haluaisit kysyä seuraavalta ja oma vastauksesi?

Mikä laji koiraharrastuksessa vei sinut ensinmäisenä mukanaan ja miksi?

Oma vastaukseni: TOKO. Kipinä syttyi koulutuskentällä, jossa innostuimme porukalla treenaamaan.

Aland_2014

Toimikunnat

Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys ry esittelee vuoden 2015 toimikunnat. Mikäli olet halukas kantamaan oman kortesi kekoon, ota yhteyttä toimikuntien vetäjiin.

MEJÄ-toimikunta:
Emilia Pellonpää pj, Pauliina Nättinen ja Tiia Pellonpää

NOME-toimikunta:
Olli Räsänen pj, Asta Muilu, Pasi Puttonen, Mika Toskala, Heli Siitari, Tuija Aaltonen, Maija Lappalainen, Perttu Havulehto ja Janne Saarikko

Näyttelytoimikunta:
Mari Paananen pj, Niina Niemispelto, Anu Silander, Tanja Eklund, Suvi Vessari ja Ana Puttonen

TOKO-toimikunta:
Marika Makkonen pj, Tytti Hirvenlahti, Anu Lintula, Maija Haltsonen ja Tuija Petäistö

VEPE-toimikunta:
Saara Dufva pj, Kirsi Liukkunen ja Jaana Hakala

Näyttelytoimikunnan esittely

Keski-Suomen Noutajakoirayhdistys on saanut elvytettyä näyttelytoimikunnan. On hienoa, että yhdistyksen riveistä löytyy aktiivisia jäseniä, jotka haluavat tehdä rakastamiensa harrastusten eteen talkootöitä. Damiposti haluaakin nyt esitellä uuden näyttelytoimikunnan. Mikäli haluat ottaa yhteyttä toimikuntaan, pistä sähköpostia osoitteeseen nayttely@ksnoutajakoirayhdistys.net.

Toimikunnan vetäjänä toimii Mari Paananen, jonka esittely olikin jo edellisessä Damipostissa.

Muut toimikunnan jäsenet ovat:

Ana Puttonen

AnaOlen siis Ana, 46 vuotias postinjakaja ja asun nykyään Äänekoskella kolmen koirani ja kahden kissani kanssa. Kotona siis PON Sissi 6,5 v, kultsu Saaga 2 v ja yorkki Alma 1,5 vuotta. Ensimmäinen koirani tuli mulle vuonna 1985 (englanninspringerspanieli) ja siitä lähtien koiria on ollut. Oma kennelnimi ”Zalotnican” tuli v. 2001 ja minulla on ollut 5 pentuetta rodulla Polski Owczarek Nizinny. Kotona oleva Sissi on oma kasvatti. Harrastuksina koirien kanssa onollut näyttelyt, PEKO, TOKO ja nyt olen vähän innostunut Rally-Tokosta. MEJÄäkin on treenattu. Suomen PON-kerho ry:ssä olen toiminut useita vuosia niin rivijäsenenä, sihteerinä kuin puheenjohtajanakin ja ollut esim. näyttelytoimikunnan vetäjänä ja jalostustoimikunnan jäsenenä.

Suvi Vessari

SuviOlen Suvi Vessari ja kasvatan kultaisianoutajia kennelnimellä Springlove’s. Kenneltoiminta täytti viime vuonna osaltani 10 vuotta ja minulla on 5 omaa pentuetta. Asun perheeni kanssa Konginkankaalla ja perheeseen kuuluu aviomieheni Saku, kolme tytärtä Mona 10 v., Peppi 8 v. ja Viivi kohta 11 kk sekä neljä kultsua ja kissa. Näyttelyt on intohimoni ja ajan antaessa myöten kierrän niissä. Lähivuosina on ollut vähemmän, noin kerran kuussa, mutta aiemmin ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus taas kiertää enemmän. Nautin kehässä olosta. Minä myös trimmaan noutajia ja valokuvaus on myös lähellä sydäntäni. Olen myös innokas koneella olija teen kotisivuja, mainoksia ym kuvankäsittelyä. Olen nuorena kisannut agilityssä ja TOKOssa. Minua kiinnostaa taipumuskokeet ja mejä, mutta tarvitsen niihin itse opettelua ja olisikin upeaa saada niitä NOU1 tuloksia jo, mutta minä en sitä alaa oikein hallitse. Olen toiminut ennen Konneveden kennelkerhossa mm. puheenjohtajana. Minä haluan käydä kehätoimitsijakurssin ja nyt olen apua tarjonnut Äänekosken ryhmikseen syksyllä. Vastaan mielelläni jos on kysyttävää ja autan ihmisiä sekä koiria. Tehdään yhdessä kivaa, hyvää ja hyödyllistä.

Niina Niemispelto

NiinaOlen nelikymppinen jyväskyläläinen kahden lapsen äiti. Näyttelyissä olen käynyt tollerini kanssa pari kolme kertaa vuodessa, joten on niitä neljäntoista vuoden aikana kertynyt. Kesällä kaksi vuotta täyttävä paimenenikin on käynyt näytillä jokusen kerran, mutta nyt se saa aikuistua kropaltaan ja ennen kaikkea nupistaan. Sitä enemmän mua näkee tuomarinpöydän toisella puolella kehäsihteerinä. Niitä näyttelykäyntejä tulee vuoden mittaan ainakin kymmenen.

Tanja Eklund

TanjaOlen Tanja Eklund 37v Kuusaasta ja koiria on ollut ikäni minulla. Mutta ensimmäinen Labradori tuli 12v sitten (sydänpoika) FIN MVA Strongline´s District ”Riki”. Sitten niitä on vaan lisääntynyt ja nythän laumaan kuuluu jo yhteensä kuusi: Riki 12 v, Foxy 9 v, Tico 5 v, Turo 5 v, Quje 2 v ja Ozku 1 v. Viisi poikaa ja tyttö, onhan tässä laumaa kerrakseen. Kissa, kanit (3), gerbiilit ja hevoset kuuluvat lisäksi laumaamme, joten tekemistä riittää. Harrastamme näyttelyitä ja käytännön metsällä käydään. Kukin vuorollaan saa olla mukana ja treenaamme tätä nuorisoa aktiivimmin nyt jos jossain vaiheessa taippareihin. Omaksi ja koirien päänvaivaksi MEJÄ-treenejä vaan muutama kesässä.

Anu Silander

Olen piakkoin 42-vuotta maan päällä tallaillut ja tällä hetkellä asustelen Jyväskylän Säynätsalossa kahden labradorinnoutajauroksen; Cib, Fi Mva, Ee Mva, SE Mva (N), JV 07 Sweetmix Flash Gordon ja Fi Mva Sweetmix Heron, kanssa. Leipätyöni ansaitsen terveydenhuoltoalalta. K-S Noutajakoirayhdistyksessä olen toiminut ja siis edelleenkin aktiivisena näyttelytoimikunnan jäsenenä sekä yhdistyksen varajäsen edustajana Jyväskylän KV-NÄYTTELYN näyttelytoimikunnassa. Muutamina vuosina olen toiminut myös TOKO-toimikunnan järjestämässä perustottelevaisuus- ja pentukoulutuksien yhtenä ohjaajana. Syksyisin talkoosivous KV-näyttelyn kakkapartiossa on tullut tutuksi, niin vastuutyöntekijän kuin itse siivouksen näkökulmasta. Koirieni kanssa olen aikoinaan kiertänyt ahkerammin näyttelyitä. Nykyisin harrastelemme lähinnä vepeä. Ohjaajana kunnianhimon puute (kuulemma ) ja kisajännitys on ollut hyviä/huonoja tekosyitä olla starttaamatta kisoissa. Tänä kesänä on tavoite rikkoa myytit ja startata joko VEPE:ssä, MEJÄ:ssä tai peräti molemmissa! Toivotan tervetulleeksi niin uudet kuin vanhatkin jäsenet mukaan rentoon ja mukavaan toimintaan, joten muistakaamme löysätä pipojamme.

Kennel Lekking

Juttusarjassa esitellään Keski-Suomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja. Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.DSC_0203

1. Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Heli Siitari, ja asun Laukaassa. Tällä hetkellä osoitteemme on kylläkin Belgiassa, missä elämä pyörii kodin työn ja koirien ympärillä. Poikani Juuso on täällä mukanani, ja kaksi aikuisikäistä tytärtäni asustavat Suomessa. Omia koiria minulla on kolme: Brando 9 v., Jake pian 2 v. Ja Hawk kohta 1 v. Kaikki mustia labradorinnoutajia, käyttölinjaisia. Yhteensä meillä täällä asustaa 10 koiraa, omieni lisäksi miesystäväni viisi labradorinnoutajaa, yksi käyttölinjainen cockeri ja yksi borderterrieri. Koirat ovat aktiivisessa metsästyskäytössä ympäri vuoden. Vipinää siis riittää!

Labradorinnoutajakerhon jäsenistölle teen jalostusneuvojan hommia.

2. Mistä teidän noutajainnostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Ensimmäinen oma noutajani tuli aika erikoisella tavalla meille; minulla oli rottweiler, mutta sellaisen hankkiminen ei enää ollut perhesyistä mahdollista. Siispä etsin mustaa, aktiivista rotua, ja kiinnostuin noutajista tällä tavoin. Se onkin vienyt, sillä koulutukseni mahdollisti suuntautumisen riista- ja metsästyspuolelle, ja tästä kaikesta onkin tullut sittemmin ihan elämäntapa ja myös ammattini!

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Kasvatan kennelnimellä Lekking hyvin pienimuotoisesti käyttölinjaisia labradorinnoutajia. Ihanteenani on koira, jolla on työskentelymotivaatio ja yhteistyöhalu ohjaajan kanssa kohdillaan, samoin keskittymiskyky. Myös terve rakenne on tärkeä!

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Arvostan sitä, että jalostukseen käytettävillä yksilöillä on koetuloksia erityisesti lämpimän riistan kokeista. Toivoisinkin siten tämän koemuodon pariin lisää uusia harrastajia! Terveys on kaikkein tärkein, sillä sairaalla koiralla ei kukaan tee mitään ja se tuo vain harmia perheeseen. Jalostus on osaksi myös sattumaa ja aina ei voi onnistua! Kasvattaja voi silti osaltaan valita jalostukseen vain terveitä yksilöitä. Koira, jolla on terve rakenne, kestää käytön tuomat fyysiset paineet paremmin kuin koira, jolla on ongelmia esim. kulmausten kanssa.

5. Mihin suuntaan mielestänne on jalostus tämän rodun osalta menossa? Mitä mieltä olette rodun mahdollisesta kaksijakoisuudesta näyttely/käyttölinjoihin? Jos saisitte jotain muuttaa, mitä se olisi?

Hyvään suuntaan ollaan menossa esim. luuston terveyden osalta ja koiria käytetään rodunomaisissa kokeissa melko paljon. Rotu on jakaantunut kahteen linjaan – kummankin linjan kasvattajien tulisi muistaa sekä luonteen että terveen rakenteen merkitys.

6. Huippuhetket kasvattajauran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Kasvattajan palkitsee se, että saa touhuta onnellisten kasvattien omistajien kanssa!

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Vaikeinta on, kun pentu ei olekaan terve. Vielä näitä tilanteita ei ole ollut paljon, sillä olen kasvattanut vasta muutaman pentueen.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Meillä on ollut yhteensä neljä pentuetta tähän saakka. Normaalisti yksi pentue yhdessä vuodessa tai jopa harvemmin.

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Pennut sopivat aktiiviseen kotiin, jossa niiden kanssa touhutaan. Arvostan myös erityisesti sitä, että pennusta tulee työkoira joko metsästykseen tai viranomaisille.

10. Edellisen haastateltavan kysymys: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?

Labradorinnoutajien terveys on mennyt parempaan suuntaan. Toki se, että jalostusmateriaali on aika kapea tuo lisää haasteita. Labradorinnoutajakerhon jalostusneuvojana muistelen aina edeltäjäni Andrea Standertsköldin ohjenuoraa minulle uutena jalostuneuvojana: käyttäkää vain terveitä koiria jalostukseen. Uskaltakaa myös jättää käytöstä pois yksilöt/linjat, joiden lähisuvussa on joku sairaus, joka vaivaa teitä kasvattajana!

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin? Keksi seuraavalle kasvattajalle kysymys.

Margit Hännisen ja hänelle esitän kysymyksen: Mikä tekee noutajan?

2015 toimihenkilöiden esittely

Asta Muilu, puheenjohtaja

esittely astaOlen Asta Muilu ja toimin nyt toista vuotta Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen puheenjohtajana. Takana on muutama vuosi yhdistyksen hallituksessa.

Koiria on kotona tällä hetkellä kaksi, käyttölinjaiset labradorinnoutajat Martta 5v. (Jummi-Jammin Fame) ja tämän pentu Hippu 2v (JJ Lovegame). Olen harrastanut koirien kanssa NOMEa, VEPEä, TOKOa, agilityä ja jonkin verran jälkijuttuja (PK ja MEJÄ), tällä hetkellä pääpaino lenkkeilyn lisäksi on NOMEssa. Syksyisin koirat ovat käyneet myös käytännön metsällä.

Töissä käyn Keski-Suomen Keskussairaalassa ”kuumansairaalan” varahenkilöstössä. Kuulostaa hienolta, mutta todettakoon, että toivottavasti emme työni merkeissä tapaa. Mikäli aikaa työltä ja koiramaiselta menolta jää, minut voi löytää kuntosalilta tai ratsastustunnilta. Olen myös sellainen ikuinen työn ohella opiskelija… Vapaa-ajan vietossa ongelmia siis harvemmin on.

Innokkaana odotan taas tulevaa koekautta ja toivon, että saamme teistä joukkoomme paljon uusia innokkaita harrastajia lajiin kuin lajiin. Noutajasta on moneksi ja kaikki löytävät varmasti sen oman juttunsa! Reippaasti vain kokeilemaan eri lajeja!

Mika Toskala, varapuheenjohtaja

esittely Mika (1)Olen Mika Toskala, asun Muuramessa ja perheeseeni kuuluu puolisoni Kirsi sekä kaksi kouluikäistä poikaamme, Niko ja Lauri. Lisäksi meillä on tällä hetkellä kaksi flattia, Venla 11 v ja Hilda 3 v.

Ensimmäinen flatti tuli hankittua parikymmentä vuotta sitten. Metsästys ja NOME ovat olleet alusta alkaen pääasiallinen harrastusmuoto koirien kanssa, vaikka sen ensimmäisen noutajan kanssa tuli kokeiltua muitakin lajeja. Hyvin pian ensimmäisen koiran myötä lähdin myös yhdistystoimintaan mukaan ja olen toiminut mm. johtokunnan jäsenenä, NOME-toimikunnan jäsenenä ja välillä vetäjänäkin, NOME-kouluttajana ja kokeiden järjestäjänä.

Tervetuloa yhdistyksen tapahtumiin ja koulutuksiin, nähdään mukavan harrastuksen merkeissä!

Tero Tyrväinen, johtokunnan jäsen

tero_nero_2014Olen 40v. NOME-harrastaja Vihtavuoresta. Tällä hetkellä laumaani kuuluu kolme koiraa; flätti Nero 6v ja tollerit Ria 9v Hupi 2v, joita Susanna-vaimoni kasvattaa nimellä Rialthing.

Harrastuksiimme kuuluu käytännön metsästyksen lisäksi noutojuttuja, tokoa, näyttelyitä ja flyballia, kunkin tason mukaan! Olen nyt jo kuudetta vuotta mukana johtokunnassa.

Tervetuloa kaikki uudet noutajanalut mukaan toimintaamme!

Pasi Puttonen, johtokunnan jäsen

pasiputtonen esittelykuvaOlen Pasi Puttonen Leppälahdesta ja olen kuulunut muutaman vuoden yhdistyksemme johtokuntaan. Perheeseni kuuluu vaimo Riina, 6 labradoria ja 2 kultaistanoutajaa. Ensimmäinen Labradori saapui taloon v. 2005 ja sen jälkeen karvakorvia on tullut tasaiseen tahtiin.

Koiriemme kanssa käymme metsällä ja kokeissa. Koirien kanssa on metsästetty aina ja koetouhuissa olemme olleet mukana muutaman vuoden. Siviiliammatissani toimin projektipäällikkönä Eltel Networks Oy:ssä.

Oikein hyvää harrastusvuotta kaikille jäsenille!

 Perttu Havulehto, johtokunnan jäsen

perttuOlen Perttu Havulehto ja minulla on harrastuskaverina reilun vuoden ikäinen labradorinnoutaja Voitto. Perhessämme labradorinnoutajia on yhteensä kolme, joista Voiton ja Unssin kanssa harrastetaan koepuolella aktiivisesti ja eläkeikää lähentelevän Sentin kanssa keskitytäänkin sitten enemmän metsästyspuuhiin.

Voitto on itselleni toinen ladradorinnoutaja. Voiton edeltäjä Hauli oli erinomainen harjoituskappale, jonka kanssa yhdessä muutaman vuoden aikana opimme paljon kaikenlaista. Viime kausi meni itselläni Haulin sairastumisen vuoksi Voiton syksyllä suoritettua taipumuskoetta lukuunottamatta lähinnä kentän laidalta seisoskeluksi, joten tälle kaudelle intoa startteihin onkin sitten jo kasattu kiitettävästi. Voiton kanssa on tarkoitus starttailla ainakin NOME- ja WT-kokeissa, mutta syksyn tullen meidät löytää todennäköisemmin lintumetsältä.

Yhdistyksen johtokunnassa olen mukana kolmatta vuotta ja vastaan yhdistyksen viestintään liittyvistä asioista. Tänä vuonna osallistun koetoimitsijakurseille, joten myös koetoimitsijan rooli tulee tulevina vuosina varmasti tutuksi.

Anu Lintula, johtokunnan jäsen

Esittely AnuOlen Anu Lintula koiraharrastaja Laukaasta. Opiskelen tällä hetkellä biologian aineenopettajaksi Jyväskylän Yliopistossa ja perheestämme löytyy kaksi kiharakarvaista noutajaa. Kiharoiden kanssa harrastaminen on jäänyt lähinnä mielen virkistämiseksi. Olen aktiivinen koirajärjestöissä toimija ja alueemme kennelpiirissä toimin tällä hetkellä sihteerinä, rahastonhoitaja ja nuorisovastaavana. Näiden lisäksi olen mukana kiharoiden rotuyhdistyksessä ja K-S noutajissa TOKO-puolella. Aktiviteettia siis riittää. Nähdään koulutuskentillä ja tapahtumissa.

Tuija Aaltonen, johtokunnan jäsen

TuijaMoi! Olen Aaltosen Tuija, noin nelikymppinen noutajaharrastelija, johtokunnan ja NOME-toimikunnan jäsen Palokasta.

Asustelen täällä perheeni ja neljän noutajan ja yhden cockerspanielin kanssa.

Harrastukseni ovat hyvinkin koirapainotteiset, syksyllä metsässä samoilu koirien ja haulikon kanssa, muut vuodenajat menevät koiria kouluttaessa ja NOME- sekä WT-kokeissa starttaillen ja talkoillen.

Kasvatan pienimuotoisesti metsästyslinjaisia ladradoreja ja toivottavasti pian myös kultaisianoutajia kennelnimellä Läppiksen.

Mukavaa harrastusvuotta kaikille, nähdään kokeissa ja koulutuksissa.

Sanna Lahtinen, johtokunnan varajäsen

OLYMPUS DIGITAL CAMERAHei, olen Sanna Lahtinen ja aloittelen neljättä vuotta johtokunnan varajäsenenä. Koiran paikat täyttää kolme sileäkarvaista noutajaa. Vanhin ja samalla ensimmäinen koira, Donna, tuli taloon vuonna 2005 ja sen jälkeen koiraharrastus on vienyt mukanaan. Donna on toiminut loistavana opettajana, ja siltä olenkin oppinut äärettömän paljon koiran kouluttamisesta. Koirien kanssa on tullut harrasteltua eri lajeja. Tällä hetkellä harrastuksina on metsästys, NOME, agility ja harvakseltaan myös näyttelyt. Mukavaa harrastusvuotta kaikille jäsenille!

Tiina Saarinen, jäsensihteeri ja johtokunnan varajäsen

tiinaKäynnissä on toinen vuosi Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen jäsensihteerin saappaissa ja tämän lisäksi ensimmäistä vuotta johtokunnan varajäsenenä. Viime vuosi oli uuteen rekisteriin siirtymisen myötä melkoista hulinaa, mutta nyt hommat sujuvat jo sutjakammin.

Kotoani löytyy avomiehen lisäksi kolme käyttölabradoria, joista kaksi tuntee minut ohjaajanaan. Toinen on jo varhaiseläkkeellä, mutta Unssin kanssa minut löytää kaikkein todennäköisemmin koekaudella NOME- tai WT-kokeista sekä treeneistä ympäri vuoden. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi sekä vanhat että uudet jäsenet mukaan yhdistyksen toimintaan!

Emilia Pellonpää, MEJÄ-toimikunnan vetäjä

DSC_6397Olen Emilia Pellonpää ja asun Jyväskylässä mieheni ja kahden poikamme kanssa. Mejätoimikunnan vetäjänä minulla alkaa kolmas vuosi.

Valitettavasti koiraa ei taloudessamme tällä hetkellä ole, koska tässä elämäntilanteessani lapset käyttävät aika tehokkaasti vapaa-aikani. Jos sinulla on MEJÄä koskevia kysymyksiä, niin laita mulle sähköpostia!

Nähdään eri harrastusten parissa tulevana vuonna!

Olli Räsänen, NOME-toimikunnan vetäjä

Olli kuva 2015Minun nimeni on Olli Räsänen. Olen kotoisin Kainuusta, Hyrynsalmelta. 2005 vuodesta alkaen olen perheeni kanssa asunut Jyväskylässsä ja noutajien koulutuksesta on tullut perheemme yhteinen harrastus. Tällä hetkellä ”laumaamme” kuuluu kolme mustaa labukkaa, yksi kolmivuotias ihmisen alku ja vaimoni Eve.

NOME-toimikunnan vetäjänä minulla on takana kaksi vuotta ja kolmas edessä. Tavoitteenani on, että saamme tulevina vuosina järjestettyä onnistuneita kokeita ja koulutuksia. Erityisesti toivon, että pystymme tarjoamaan kaikille noutajaharrastajille toimintaa ja virikkeitä, joiden avulla koiramme saadaan iloisesti touhuamaan rodunomaisissa ”työhommissa”. Lisäksi toivon, että myös tulevaisuudessa kaikki uudet harrastajat tuntevat kynnyksen olevan matala osallistua yhdistyksen toimintaan!

Marika Makkonen, TOKO-toimikunnan vetäjä

marikakuvaOlen Marika Makkonen ja toimin tokotoimikunnan vetäjänä. Asun Halssilassa mieheni ja kahden koiran kanssa. Nyt 2-vuotias Runo-tollerini on ensimmäinen harrastuskoirani. Vanhempi koirani Ronja-cavalier toimittaa täysipäiväisen seurakoiran virkaa.

Runo on pennusta asti ollut lupaava TOKO-koira. Keväällä meillä on tähtäimenä päästä kisaamaan voittaja-luokkaan. Kuulumme myös Kennelliiton nuorten koirien TOKO-rinkiin. TOKOn lisäksi harrastamme agilitya, jossa olisi tänä vuonna tavoitteena päästä kisaamaan virallisille kentille.

TOKO on minusta hauska harrastus, koska siinä pääsee näkemään helposti oman koiran kehittymisen. Tänä vuonna TOKOsta tekee mielenkiintoisen myös elokuussa voimaan astuvat sääntömuutokset. Luokkien liikkeet muuttuvat ja ihka uusiakin liikkeitä tulee mukaan!

Mukavia treenejä kaikille!

Saara Dufva, VEPE-toimikunnan vetäjä

Esittely SaaraOlen Saara Dufva ja toimin VEPE-toimikunnan vetäjänä sekä kouluttajana VEPEn lisäksi myös tottelevaisuuskoulutusten puolella. Kotoani löytyy puolison lisäksi kaksi koiraa, 12-vuotias kultainennoutaja Rölli sekä 8-vuotias saksanpaimenkoira Elvis, joka puolestaan toimii isännän harrastuskoirana.

Vesipelastusta olen itse harrastanut noin 8 vuotta, nyttemmin oma harrastuskoirani Rölli viettää eläkepäiviä, joten viihdyn lajin parissa kouluttamassa sekä avustamassa muita. Röllin kanssa olemme vuosien varrella harrastaneet useampiakin lajeja, mutta VEPE on se joka lopulta tuntui ”siltä omalta lajilta” sekä koiralle että ohjaajalle. Tervetuloa tutustumaan lajiin ja mukaan toimintaan! Siellä kastuu aina, sekä koira että ohjaaja, mutta se myös tempaisee mukaansa.

Mari Paananen, näyttelytoimikunnan vetäjä

maripaananenHei! Olen Mari Paananen, 45-vuotias koiraharrastaja Niemisjärveltä. Olen harrastanut koiria koko ikäni. Aikaisemmin olen toiminut palveluskoirapuolella ja nykyisin harrastelen labradorinnoutajien kanssa.

Siviilissä työskentelen Vaalijalassa kehitysvammaisten erityiskoulussa lähiohjaajana. Koulutukseltani olen lähihoitaja. Perheeseeni kuuluu avomies ja kaksi teini-ikäistä tytärtä. Kotona on tällä hetkellä 3 labradorinnoutajaa: FI MVA & JVA Mallorn’s Maxwell House ”Laku” Nome B alo3 (4,5 v), FI MVA Mallorn’s Poker Face ”Diego” (4,5 v) sekä junnu Varjoahon Wallander ”Ricky” 1,9 v (NOU 1).

Näyttelyissä käydään toisinaan, tarkoituksena olisi saada ne puuttuvat Cacib:t, jotta Lakusta ja Diegosta tulisi kansainvälisiä muotovalioita. NOMEen sain kipinän Lakun kanssa. Suoritin metsästyskortin 2014 ja tarkoitus olisi, että joskus metsästäisin yhdessä koirieni kanssa. Kiekkoammuntaa sekä aseenkäsittelyä harjoittelen paraillaan. Nyt olen toiminut koiran ohjaajana kyyhky- ja sorsametsällä.

Kesällä harrastamme myös VEPEä ja talvella TOKOa, molemmissa lajeissa olisi tarkoitus kilpailla. Olen osallistunut Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen toimintaan toimien match show:n kehätoimitsijana, NOME-B kokeen sihteerinä tai WT-kokeen toimitsijana sekä ”kakkatalkoolaisena” KV-näyttelyssä.

Ulla Vahla, sihteeri ja rahastonhoitaja

ullaToimin yhdistyksen sihteerinä ja rahastonhoitajana. Kotona minua pitää liikkeessä kaksi labradoria, 10 vuotias Leo ja 1v 4kk Ira. Leo on virkeä vanhaherra, jonka kanssa tulin mukaan noutajamaailmaan NOME- ja MEJÄ-kuvioihin. Iran kanssa onkin sitten tarkoitus jatkaa näitä lajeja ja koekalenteria onkin käyty sillä silmällä jo kurkkailemassa.

Oikein iloista ja aktiivista harrastusvuotta kaikille yhdityksen jäsenille ja mukavia lukuhetkiä Damipostin parissa!

Jäsenet tutuiksi, osa 2: Esa Valkonen

Damipostin Jäsenet tutuiksi -juttusarja, jossa haastattelemme yhdistyksemme kiinnostavia harrastajia jatkuu Esa Valkosen haastattelulla. Haastateltavat valitaan ilmiantojen perusteella, joten älä hämmenny vaikka sinunkin sähköpostiisi kolahtaisi joku päivä pyyntö osallistua haastatteluun.

1. Kerro kuka olet ja millaisia nelijalkaisia perheeseesi kuuluu?

Olen Esa Valkonen ja nelijalkaisia ompi tällä hetkellä 11,5-vuotias Tuisku, 3,5-vuotias Donna ja puolivuotias Missy. Narttuja kaikki.

2. Mitä kaikkea harrastat koirasi kanssa sekä millaisia tavotteita sinulla on koirasi kanssa?

Harrastan metsästystä ja tuleehan noissa NOME-kokeissa käytyä. Pysyy tuntuma päällä, vaikka ei tällä hetkellä sellaista varsinaista kisakoiraa olekaan. Nuorimman koiran Missyn kohdalla tavoitteena on läpäistä meikäläisen peruskoulu ja mennään sitten katsomaan näitä koekuvioita. Tuiskun kanssa vietetään laatuaikaa.

3. Kuinka päädyit noutajaan?

Metsästyksen kautta päädyimme aikoinaa valitsemaan noutajan. Vaihtoehtoina oli silloin labukka tai kultsu. Noh päädyimme sitten labukkaan, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan.

4. Jos sinulla olisi joku muu koira kuin noutaja niin mikä se olisi ja miksi?

Suomen pystykorva. Lapsuudenkodissani oli aina pystäri. Siitä tulee viehtymys tuohon rotuun.

5. Mikä on ollut huippuhetkesi koiraharrastuksessa?

Kyllä niitä huippuhetkiä on ollut monia. Metsästyksen puolelta tulee hienot haavakkonoudot, riistojen talteen saamiset. Se on kuitenkin se pääasia. Koepuolella olen ollut onnekas, että olen saanut omistaa hienoja koiria, jotka ovat tuoneet minulle menestystä ja varsin hyvän kokemuksen koiran koulutuspuolella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

6. Edellinen haastateltava halusi kysyä sinulta seuraavaa: Mikä on hauskin piirre koirassasi?

Kullakin koiralla on ollut joitain hauskoja piirteitä, jotka ovat jääneet mieleen. On ollut lelun, puruluun heittoa ja syöksy perään. Yksi on kuivannut itsensä uintireissun jälkeen ihmisten jalkojen väliin, jonka seurauksena kaikki ihimiset seisovat jalat ristissä ja kaikki huutavat EI EI 🙂 ja koirulainen vain innostui lisää. Joku on sitten jahdannut taskulampun valoa.

7. Minkä kysymyksen haluaisit kysyä seuraavalta haastateltavalta ja kuinka vastaisit siihen itse?

Milloin koira on mielestäsi parhaimmillaan ?

Omasta mielestäni koira on parhaimmillaan 5-8 vuotiaana. SIllä on vielä vauhtia ja ennen kaikkea kokemusta.

Merjatuulian Kennel

Juttusarjassa esitellään Keski-Suomalaisia noutajakasvattajia. Kasvattajat vastaavat kysymyksiin millaista noutajaa he hakevat jalostuksellaan ja millaista on olla kasvattaja. Lopuksi he heittävät haasteen seuraavalle kasvattajalle.

syksylla2013

1.Keitä olette ja mistä tulette? Millaisia karvatassuja teidän huushollissa pyörii?

Olen Merja Ahopelto Korpilahdelta. Kasvatan labradorinnoutajia kennelnimellä Merjatuulian. Tällä hetkellä meidän koiralaumaan kuuluu kuusi labradoria, ikähaarukalla 1-13,5 vuotta.

2. Mistä teidän noutaja innostus on saanut alkunsa? Miksi ryhdyitte kasvattamaan juuri kyseistä rotua?

Noutajaharrastukseni alkoi vuonna 1990, jolloin hankin ensimmäisen labradori uroksen Nikon metsästyskäyttöön. Kasvattaja Raija Viidanojan innoittamana koiratouhu upposi luihin ja ytimiin ja metsästyksen lisäksi sain oppia ja innostusta myös koepuolelle noutajien metsästyskokeisiin. Aika pian huushollissa olikin jo useampi koira joiden kanssa harrastettiin nomea ja metsästystä. Kaikki aika kului koirien kanssa kokeissa tai muissa treeneissä.

Kasvattamista en ollut koskaan harkinnut mutta innostus rotuun vei mukanaan.

3. Millaisia koiria kasvatatte? Mitkä ovat tavoittelemanne ihanne noutajan tärkeimmät ominaisuudet?

Pyrin siihen, että kasvattamani koirat ovat tasapainoisia yksilöitä, jotka viihtyvät kotioloissa kuin myös harrastuksissa. Pääpaino on tietysti metsästyskäyttö, koska linjoiltaan koirani ovat käyttölabradoreja. En ole kuitenkaan rajannut pentujen antamista vain käyttöön vaan meiltä on lähtenyt koiria myös kotikoiraksi –ihmisten lemmikeiksi. Pidän ehdottamasti tärkeimpänä ominaisuutena aina koiran luonnetta. Ihanne noutaja on helppo sohvaperuna, joka metsään ja ulos lähdettäessä omaa hyvän työkapasiteetin ja työskentelee mielellään yhteistyössä ohjaajan kanssa.

4. Millä perusteella valitsette jalostukseen käytettävät yksilöt? Terveys, luonne, ulkonäkö, rakenne, käyttöominaisuudet, koetulokset. Mitkä näistä ovat teille tärkeimpiä?

Jalostuskäytön ihanne olisi koira, joka on elämän haluinen, vahvaluonteinen, terve yksilö, joka omaa geenipohjaltaan terveen ja käyttöominaisuuksiltaan menestyneen suvun. Harvoin löytyy kuitenkaan yksilöä, joka olisi kaikkea näitä, ilman mitään sukurasitteita. Koirien jalostus on kuin palapeli, missä on ääretön määrä paloja, joita kasvattaja sitten pyrkii sovittelemaan oikeille paikoille. Välillä palat loksahtavat oikeille paikoilleen helposti ja toisinaan sopivan palan löytyminen vie aikaa. Kaikki kysymyksessä mainitut asiat ovat tärkeitä asioita jalostuskoiraa valittaessa ja jokainen kasvattaja sen varmasti tietää ja koettaa siihen pyrkiä. Jos kuitenkin pitäisi, laittaisin nuo asiat itselleni tärkeysjärjestykseen näin: Luonne+ käyttöominaisuudet, terveys+ rakenne, koetulokset, ulkonäkö.

5. Mihin suuntaan mielestänne on jalostus tämän rodun osalta menossa? Mitä mieltä olette rodun mahdollisesta kaksijakoisuudesta näyttely/käyttölinjoihin? Jos saisitte jotain muuttaa, mitä se olisi?

Labradorien jalostus on mielestäni mennyt vuosien varrella parempaan suuntaan. Uusien geenitestien avulla voimme mahdollistaa laajemman jalostuspohjan, mikäli vain uskallamme näin tehdä. Itselleni on ollut jo vuosien ajan täysin luonnollista, että rotu on jakautunut käyttö ja näyttölinjoihin ja sekoituksiin näiden kahden linjan välillä. En koe jakautumista negatiivisena asiana.

nuoruus ja viisaus 6. Huippuhetket kasvattaja uran aikana? Mikä palkitsee kasvattajan?

Huippuhetkiä ovat pentueen kasvun seuraaminen ja niistä hetkistä oppiminen ja nauttiminen. Uusien kotien löytyminen  ja tuleviin omistajiin tutustuminen. Ilahduttavaa on myös kuulla kasvattikoirien. kuulumisia metsästys tai koerintamalla sekä otteita myös koiranomistajien perusarjesta.  Olen toki ylpeä kasvateistani, jotka ovat aktivoituneet kokeisiin tai koeurallaan saavuttaneet valionarvon. Tämä vaatii aina myös kasvatin omistajan suurta panosta, joten heille siitä suurikiitos.

7. Entäs ne vaikeimmat ajat? Mikä kasvattajan työssä on vaikeinta?

Kasvattajan arkeen kuuluu monenlaiset haasteet ja paineet. Millaisen pentueen kasvatan? Mistä löytyy sopiva uros? Tuleeko pennuista terveitä ja työskentelyyn sopivia? Nämä asiat olen kokenut välillä itselleni haasteelliseksi, mutta vuosien varrella nahka on jo parkkiintunut ja pyrin miettimään asioita jonkun sortin maalaisjärjellä. Kasvattajan arjessa ei aina päde sananlasku ”sitä saa mitä tilaa”. Valitettavasti terveys toiveet ei aina mene niin kuin kuvittelisi, ja silloin on tietysti ikävää, jos joutuu kuulemaan kasvattien sairauskertomuksia. Valitettavasti näitäkin tapauksia on kohdalle sattunut.

8. Montako pentuetta teillä on vuodessa, tai yhteensä ollut?

Kasvatamme pentueen vuodessa ja joinain ”ruuhkavuosina” on ollut jopa kaksi pentuetta vuodessa. Kasvatteja on kertynyt vuosien mittaan 17 pentueen ja 123 koiran verran.

9. Millaiseen kotiin pentunne sopivat? Mitä toiveita ja vaatimuksia teillä tulevalle kodille on?

Meidän kasvattimme sopivat mieluiten kotiin missä on mahdollisuus päästä metsästyskäyttöön, mutta meiltä on lähtenyt useita pentuja myös kotikoiraksi ja muihin harrastuksiin. Toiveena olisi löytää koiralle koti, jossa se saa olla koira, ja sitä rakastetaan sellaisena kuin se on. Parhautta on, jos huomaa jo alkumetreillä, että pentu ja omistaja sopivat toisilleen täydellisesti.

10. Edellisen haastateltavan esittämä kysymys: Voisitko käyttää jalostukseen urosta, jota et ole nähnyt livenä

Itse olen nähnyt aina urokset, joita olen jalostukseen käyttänyt, joten en osaa sanoa.

11. Kenelle kasvattajalle heität haasteen vastata seuraavaksi näihin kysymyksiin?

Heitän haasteen Heli Siitarille ja kysyn: Mikä on tällä hetkellä rodun pahin sairaus, perustele miksi?

Jäsenet tutuiksi, osa 1: Miia Mannila

Aloitamme Damipostissa uuden Jäsenet tutuiksi -juttusarjan, jossa haastattelemme yhdistyksemme kiinnostavia harrastajia. Haastateltavat valitaan ilmiantojen perusteella, joten älä hämmenny vaikka sinunkin sähköpostiisi kolahtaisi joku päivä pyyntö osallistua haastatteluun.

1. Kerro kuka olet ja millaisia nelijalkaisia perheeseesi kuuluu?

Olen Miia Mannila, viittä vaille valmis koirahieroja, ja perheeseemme kuuluu 9-vuotias kultainennoutaja Leevi, 6,5-vuotias flatti Lassi sekä reilu 7kk flatti Laku.

2. Mitä kaikkea harrastat koirasi kanssa sekä millaisia tavotteita sinulla on koirasi kanssa?

Harrastamme metsästystä ja nomea sekä vähän tokoakin. Lakun kanssa on tavoitteena käydä taipparit ensi keväänä ja tokon alokasluokka.

3. Kuinka päädyit noutajaan?

Päädyimme ottamaan ensimmäiseksi koiraksi kultaisennoutajan, mikä on helppo koira kouluttaa. No, voin kertoa ettei ole ollut 😉 Sen jälkeen tuli flatti ja nometreenit vei metsästyksen pariin ja sillä tiellä ollaan.

4. Jos sinulla olisi joku muu koira kuin noutaja niin mikä se olisi ja miksi?

Joku seisoja, minkä kanssa voisi myös käydä metsällä.

5. Mikä on ollut huippuhetkesi koiraharrastuksessa?

Huippuhetkiä ovat metsästysreissut, kun koira toimii hyvin. Toivotaan, että Lakun kanssa tulisi huippuhetkiä myös koepuolella.

6. Minkä kysymyksen haluaisit kysyä seuraavalta haastateltavalta ja kuinka vastaisit siihen itse?

Mikä on hauskin piirre koirassasi?

Meidän vanhin koira pistää asian kuin asian leikiksi. Joskus muiden koirien kanssa leikkiessään, jotka ei ole niin huumorintajuisia ja saattaa pinna kiristyä, niin Leevi lyö homman ihan lekkeriksi, jolloin toinenkaan ei osaa enää olla äreä. Tosin joskus tuntuu, että se kokeilee rajoja ihan huvikseen 🙂