Kaikki kirjoittajan Toimitus Damiposti artikkelit

Uudistukset viestinnässä

Vuoden 2013 loppupuolella teimme jäsenkyselyn, jossa selvitimme yhdistyksen jäsenten mielipiteitä viestintään liittyvissä asioissa. Kyselyn tuloksista oli selvästi tehtävissä seuraavia johtopäätöksiä:

  • Yhdistys tiedotti monia eri kanavia pitkin, jonka vuoksi saattoi olla vaikea seurata juuri oikeita kanavia tiedon saamiseksi.
  • Useista kanavista johtuen myös tiedon löytäminen jälkeenpäin oli vaikeaa. Piti yrittää muistaa oliko tieto ollut nettisivuilla, Facebookissa, keskustelupalstalla vai mahdollisesti Damipostissa.
  • Facebook koettiin tärkeimmäksi päivittäiseksi viestintäkanavaksi.
  • Paperisen Damipostin korvaamista dynaamisemmalla ja nykyaikaisemmalla sähköisellä versiolla pidettiin hyvänä ajatuksena.

Kyselyn tulosten pohjalta olemme uudistaneet yhdistyksen viestintäkanavia seuraavilta osin.

Nettisivut

Yhdistyksen uusi nettisivusto tulee toimimaan kaiken viestinnän perustana. Artikkeleista, tiedotteista ja tapahtumista tullaan kertomaan jäsenille Facebookin ja sähköpostitse toimitettavan jäsentiedotteen kautta, mutta aina tieto lopulta kuitenkin löytyy osoitteesta www.ksnoutajakoirayhdistys.net.

Sivuston ominaisuuksista on hyvä pistää merkille esimerkiksi seuraavat:

Tapahtumakalenterista löytyvät kaikki yhdistyksen järjestämät koulutukset, kokeet ja tapahtumat. Kalenterista löytyy mm. tapahtumien osoitteet, järjestäjien yhteystiedot, osallistumismaksut yms. tapahtumiin liittyvät tiedot.

Damiposti-osiossa julkaistaan sähköisessä jäsenjulkaisussa olevia juttuja ja niitä voi käydä sivustolta lukemassa myös erikseen ja myöhemmin. Damipostin jutut on jaettu kategorioihin, joita ovat mm. henkilöt, kertomukset, pulinat ja tiedotteet.

Mukava yksityiskohta uusilla sivuilla on sivuston oikeassa yläreunassa sijaitseva, noutajaihmisiä palvelemaan luotu hakuruutu. Hakuruudun avulla löydät helposti esimerkiksi kaikki NOMEen liittyvät julkaisut ja tapahtumat syöttämällä hakuruutuun käskyn NOME.

Facebook

Tähän asti yhdistys on ylläpitänyt Facebookissa sekä yhdistyksen sivua että ryhmää. Tämä on tarkoittanut sitä, että kaikki julkaisut on yhdistyksen toimesta pitänyt lisätä molempiin kanaviin. Punnitsimme tarkkaan sivujen ja ryhmien eroja ja hyötyjä ja päädyimme siihen lopputulokseen, että Facebookin osalta viestintä yhdistyksen suunnasta keskitetään yhdistyksen Facebook-sivulle. Yhdistyksen Facebook-ryhmää ei kuitenkaan lopeteta, vaan se säilyy jäsenten keskustelukanavana jatkossakin samaan tapaan kuin esimerkiksi lajikohtaiset ryhmät, kuten NOME-kimppatreenaajat, ovat tähän asti toimineet.

Jos siis vielä et ole käynyt tykkäämässä yhdistyksestämme Facebookissa, niin tee se nyt osoitteessa facebook.com/KeskiSuomenNoutajakoirayhdistysRy. Jos haluat pelata oikein varman päälle, napsauta tykkäämisen jälkeen sivun kansikuvan alla olevaa Tykätty-painiketta ja valitse valikosta Saa ilmoitukset, niin et missaa yhtään yhdistyksen suunnasta tulevaa viestiä.

Sähköinen uutiskirje eli Damiposti

Uutiskirje lähetetään jäsenistölle sähköpostitse jatkossa 6 kertaa vuodessa ja se sisältää vastaavaa sisältöä kuin paperinen Damiposti aikaisemmin. Saadaksesi uutiskirjeen sinun kannattaa varmistaa, että yhteystietosi ovat jäsenrekisterissä ajantasalla. Sähköpostiosoitteen ja muut yhteystietosi voit käydä päivittämässä sivustolla olevan lomakkeen kautta.

Jatkossa myös kokouskutsut ja muut yhdistyksen sääntöjen määrittämät yhteydenotot tullaan toimittamaan ensisijaisesti sähköpostitse, joten siitäkin syystä yhteystietojen päivittäminen on tärkeää.

Jäsenmaksulaskujen lähettäminen postitse on yllättävän suuri menoerä yhdistykselle, joten jos haluat säästää yhteisiä kuluja, voit halutessasi vastaanottaa myös jäsenmaksulaskun sähköpostitse. Ilmoita tämäkin yhteystietojen päivityslomakkeen kautta.

Toivottavasti uudistukset palvelevat yhdistyksen jäsenten etuja parhaalla mahdollisella tavalla. Jos mieleesi tulee kehittämisideoita tai parannusehdotuksia, voit ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen sähköpostitse tai puhelimitse.

Terveisin,

Perttu Havulehto (040-5009024 tai johtokunta3@ksnoutajakoirayhdistys.net)

ja muut johtokunnan jäsenet

Miten MEJÄ koukutti minut?

29082010036Kevättalvella 2004 sain yhden elämäni ikimuistoisimmista tekstiviesteistä. Kauan odottamani labradorinnoutaja, Mökö, oli syntynyt. Mökön kanssa aloitimme harrastusuramme NOMEn ihmeellisessä maailmassa. Mökö oli aika ”kuuma” jonka vuoksi aika pian aloin pohtia muita lajeja NOMEn rinnalle, kuumaa koiraa rauhoittamaan. Viimeinen sykäys MEJÄän tutustumiseen tuli Siitarin Heliltä, joka suositteli lajia minulle.

Niinpä keväällä 2008 ilmottauduin mukaan Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen MEJÄ-kurssille. Jälkien teko ja niiden ajo sujuivat kouluttajien mukaan niin hyvin, että meidän kannatti ilmottautua mahdollisimman pian mukaan kokeeseen.

Keski-Suomessa MEJÄ-kokeet ovat yleensä hyvin haluttuja ja hyviä jälkikoiria on paljon, minkä vuoksi kokeisiin on joskus vaikea päästä. Ensimmäiseen kokeeseemme pääsimme vähän ”vahingossa”. Koe oli iltakoe neljälle koiralle ja järjestettiin viikolla, mikä varmasti oli syynä siihen, miksi kokeeseen mahtui vielä yksi koira mukaan.

Kädet täristen ajoin Toivakkaan jälkientekoon edellisenä iltapäivänä. Sain jälkiparikseni todella kokeneen suunnistajan, joka samalla opasti minulle jälkientekoa ja kertoili MEJÄstä enemmän samalla kun teimme jälkeä. MEJÄ-kokeessa ensikertalaiset ja aloittelijat saavat aina kokeneen parin, millä varmistetaan sitä, että koejäljet ovat tasalaatuisia ja kaikki saisivat onnistuneen jäljen. Yllättävistä tilanteista soitetaan heti koevastaavalle, jonka kanssa pohditaan kannattaako jäljen tekoa enää jatkaa vai voiko tilanteessa soveltaa. Kotiin ajaessani illalla muistan laskeneeni päästäni ja vaatteistani löytyneet hirvikärpäset (viikonlopun saldo oli reilu 50…).

29082010037Seuraavana iltapäivänä pakkasin koiran autoon ja varmistelin, että minulla oli kaikki kokeessa tarvittavat tavarat mukana. Koiralle valjaat, jälkinaru, itselleni hanskat ja lippis. Hanskat ja lippis ovat mielestäni lähes välttämättömiä, ellei halua x-määrää naarmuja käsiinsä ja naamaansa. MEJÄ-kokeessa mennään sinne, minne koirakin menee. Ja jos koira menee tiheään kuusikkoon – sinäkin menet.

Koepaikalla kävin ilmottautumassa ja jäin odottamaan ylituomarin puhuttelua ja jälkien arpomista. Pian seurasikin kokeen ensimmäinen läpäistävä vaihe – laukauksensietotesti. Haulikon äänen kajahtaessa itseäni rupesi jo hieman naurattamaan. Kokeessa oli Mökön lisäksi kolme mäyräkoiraa. Mäyräkoiria ei ruohikolta edes näkynyt, kuului kyllä. Mutta oma pieni mustani istui ylväästi katsellen. Liene yrittikö nähdä minne riista tipahtaa. Laukauksensietotesti läpäistiin kirkkaasti.

Pääsimme illan toiselle jäljelle. Itse ajoin jäljen lähtöpaikalle odottamaan tuomaria ja opasta. Jännitin aivan kamalasti ja pelkäsin oksentavani hetkellä minä hyvänsä.Tuomari kuitenkin rauhoitteli minua ja antoi hyvät ohjeet kokeen suorittamiseen. Alkumakauksella tein Mökölle selväksi mitä tulimme metsään tekemään. Lähdön jälkeen minulla ei ollutkaan mitään hajua olimmeko jäljellä vai emme, seurasin vain koiraa. Koin että koira sähläsi ja pyöritti minua jossain metsän siimeksessä, mutta ihme ja kumma – yhtäkkiä koira pysähtyi sorkalle. Jos kokeessa olisi saanut, niin olisin kiljunut riemusta.

29082010038Oman jälkeni jälkeen tuli vuoroni toimia oppaana. Olin painanut tekemäni jäljen mieleeni luonnon maamerkkien avulla, joten opastaminen tuntui varsin helpolta. Toki asiaa auttoi se, että jäljelläni oli hyvin varman oloinen koira. Opastamisen jälkeen purin oman jälkeni ja lähdin kokeen keskuspaikkaan syömään ja odottamaan tulosten julkistamista. Seurasi lisää jännitystä. Jännitykseni kuitenkin oli turha ja saimme koirani kanssa AVO1 -tuloksen.

Kotiin ajaessani ja hirvikärpäsiä hiuksistani samalla repien tiesin, että samanlaisen MEJÄ-tunteen haluan tuntea vielä uudelleen ja uudelleen.

Emilia Pellonpää
MEJÄ-toimikunnan puheenjohtaja